Media­kirjasto

Lasse Nikkarikoski

Kaikilla on jumalansa. Jokainen turvaa johonkin. Martti Luther kuvaa asiaa erinomaisen hyvin: “Mitä tietää se, että jollakulla on Jumala, ja mikä Jumala? Tähän vastaamme: Jumalaksi sanotaan sellaista, jolta meidän on odotettava kaikkea hyvää ja jonka turviin meidän kaikissa hädissämme on paettava. Siis se, että jollakulla on Jumala, merkitsee oikeastaan vain sitä, että sydämestä häneen turvaudutaan ja uskotaan. Minä olen usein sanonut, että sydämen turvautuminen ja uskominen yksinomaan tekee niin Jumalan kuin epäjumalankin. Jos usko ja turvautuminen on valheellinen ja väärä, ei ole oikeaa Jumalaakaan. Nämä kaksi näet, usko ja Jumala, kuuluvat yhteen. Se siis, mihin — minä sanon — sinä sydämelläsi luottaen liityt, on todellisuudessa sinun jumalasi.” (WA 30 I, 132-133).

Katsomme viiden avainsanan kautta, mitä Raamattu meille sanoo Jumalasta. Joku saattaa kysyä: miksi Raamattu? Emmekö voisi tutkia Jumalan olemusta ajatustemme, tieteen, tunteen (jne) kautta? Jos noin ajattelemme, lankeamme ja matkamme loppuu alkuunsa, koska silloin teemme Jumalasta pienen, ihmisen liikuteltavan ja määriteltävän. Emme puhu silloin Jumalasta vaan jumalasta. Jumala on suuruudessaan salattu meiltä ja vaaditaan sitä, että Hän puhuu meille, jotta saamme jotakin Hänestä tietää. Nämä perusasiat on meille hyvin tiivistetysti Kristinopissamme ilmaistu.

Jumala on salattu. Emme voi nähdä häntä silmillämme emmekä ymmärtää ajatuksellamme. (Jes. 45:15: Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja! 1. Tim. 6:16: Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen.)

Voimme oppia tuntemaan Jumalan vain siten, että hän ilmoittaa itsensä meille. Rakkaudessaan Jumala lähestyy meitä ja vetää meitä puoleensa. (Jer. 31:3: Herra ilmestyi minulle, hän tuli kaukaa ja sanoi: - Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti. Joh. 7:17: Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.).

Miten Jumala ilmoittaa itsensä? Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. (Ps. 19:2: Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Hepr. 1:1-3: Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.).

1. Jumala on Kaikkivaltias - entä sitten?

Kun sanomme, että olkoon Jumala, mitä sitten? Vastaamme aluksi, että Jumala on Kaikkivaltias, eli Jumala voi tehdä elämälläsi mitä vain, etkä voi yhtään taistella vastaan. Jumala on kaiken luoja ja ylläpitäjä. (1. Moos. 1:1-). Kari Suomalaisen piirros Jumalan kämmenellä olevista keskustelijosta kuvaa hyvin Jumalan valtasuuruutta. Keskustelijoiden aihe oli: Onko Jumalaa olemassa!

Kun näin sitten on, niin entä sitten. Ei kai Kaikkivaltiaalla ole aikaa minulle? Ei kai Hän ehdi välittää yhden pienen “muurahaisen” tekemisistä? Väärin, sillä Jumalalla on aikaa, mahdollisuudet ja tahto, koska Hän on Kaikkivaltias.

“Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi." He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?" He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.” (Job 21:14-16). “Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.” (Ilm. 1:8).

2. Jumala on Tuomari - entä sitten?

Jumala tuomitsee kerran kaikki.

“Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.” (Hepr. 9:27). "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti….Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. …Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt. 25:31-34,41,46).

“Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili." (Matt. 12:36). "Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: 'Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.' Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:10-12). “Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hepr. 4:13). “Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.” (Ilm. 20:12-13).

Minun on siis pakko olla kerran tuomiolla. Millään keinoin en voi sitä välttää. Mitä sitten? Osaanhan hyvin selittää ja selvitellä. Olen myös elänyt kuten kuka tahansa - “niinkö muukki”. Enköhän selviä, vai kuinka, sillä…

3. Jumala on Pyhä - entä sitten?

Eli Jumalan edessä tehdään tili. Millaisin mahdollisuuksin minä siellä olen? Mitä Jumala vaatii? Hänen vaatimuksensa kuuluu Pyhän Raamatun sanassa, kaikkialla siellä, missä todellakin on ihmiselle suunnattu vaatimuksen, käskyn ääni; “Sinun tulee näin elää ja toimia”. Tässä vaatimuksessaan Jumala juuri pyhyytensä tähden on ehdoton. Sormien läpi Hän ei voi katsoa. Pienelläkään epäonnistumisella ei selviä. Jumala vaatii täydellisyyttä. Miten minulle käy Hänen pyhyytensä edessä? Olenko täyttänyt edes vaatimuksista ensimmäistä: “Minä olen Herra, sinun Jumalasi; älä pidä muita jumalia.”

“Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias! Hän oli, hän on ja hän on tuleva.” (Ilm. 4:8).

“Mitään epäpuhdasta (-38 käännös: epäpyhää) ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.” (Ilm. 21:27)

Ihminen on itsessään Jumalan edessä paha, epäpyhä ja siis itsessänsä kadotettu.

“Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia. Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta, tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras.Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.” (Room. 3:10-20).

Mutta Jumalan valtaisaan olemukseen liittyy myöskin salaisuus Jumalan armollisuudesta: “En anna vihani raivota, enää en tuhoa Efraimia. Minä olen Jumala enkä ihminen. Minä olen Pyhä, olen sinun lähelläsi, en tule luoksesi vihan vimmassa.” (Hoos. 11:9).

4. Jumala on Armollinen - entä sitten?

Kuinka Jumala voi olla armollinen? Jos Hän on pyhä, Hän ei voi katsoa sormiensa läpi, ei voi unohtaa syntiä ja sen tuomiota. Tarvitaan asioiden oikeudenmukainen sopiminen, kuntoon saattaminen. Kuinka se käy? Ja mitä se merkitsee minulle?

Kaikki synti saa kuolemantuomion, helvetin, synnin palkka kun on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on ikuinen elämä, anteeksianto, sovitus, Vapahtajassamme Jeesuksessa. (Room. 3:23-24). Eli Jumala itse on järjestänyt ihmiselle mahdollisuuden taivaaseen. Jumalan Pojan uhrikuoleman kautta taivas on tänään meille auki. Ja tuon taivaan (Kristuksen) Jumala tuo tykömme armonvälineissä (Sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa). Näin siksi, “jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).

“Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista." (2 Moos. 34:7). “Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.” (Ps. 51:3-7). “Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! (Jes. 30:18). “Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta.” (Room. 5:6-9). “Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4-5).

Jumala siis Pojassaan tuli ja otti omille harteilleen Pyhän Jumalan rangaistuksen kaikesta synnistä ja pahuudesta. Vapahtajamme huusi ristillä huudon kadotuksesta meidän puolestamme: “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34). Kuinka sitten voin päästä uskomaan, säilyä uskossa ja siten olla kerran perillä taivaan kodissa, ikuisessa autuudessa? Yksi vastaus on siinä, että…

5. Jumala on Isä - entä sitten?

Isä Jumala jaksaa hoitaa meitä “arvottomia” lapsinaan. Pyhässä kasteessa meistä tulee Hänen lapsiaan. Lyhyesti kuvattuna Uuden testamentin sanojen perusteella (Mt 28:18-20, Mk 16:16, Joh 3:5, Apt 2:38, Apt 22:16, Room 6:3-4, 1 Kor 6:11, Gal 3:27, Ef 5:26, Kol 2:12, Tit 3:5, 1 Piet 3:21) voimme tiivistää Kauko Veikko Tammisen sanoin: “Mitä nyt kaste näiden kohtien mukaan on? Opetuslapseksi tekemistä, pelastamista, synnin poispesemistä, uskon herättämistä. Sanalla sanoen: Pyhän Hengen sormella on kastemaljan kylkeen kirjoitettu sana: Uudestisyntymisen peso."

Kuinka sitten voisin Kristuksen ansioon kastettuna ja kätkettynä elää uskossa Vapahtajaani? Apostolien teoissa meille kerrotaan näin: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Apt. 2:42). Kristus on läsnä Sanassaan, kasteessa ja ehtoollisessa (“Tämä on…”). Ja siellä, missä Kristus on, on taivas, on Pyhä Henki, on Isä, Kaikkivaltias, Tuomari, Pyhä ja Armollinen. Siellä on Hän, joka tahtoo meidät taivaaseen. Ja sinne mennään yksin armosta, Jeesuksen tähden, uskon kautta.

“Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.” (Ps. 68:6). “Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:5). “Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla.” (1. Kor. 8:5-6). “Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:5-6). “Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala - mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu:- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:31-39).

“Sen tähden alas syvyyteen, hätään ja kurjuuteen katsominen on vain Jumalalle ominaista; hän on kaikkien syvyydessä olevien läheisyydessä, niin kuin Pietari sanoo: »Hän on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa» (1. Piet. 5:5). Tästä peruskokemuksesta virtaa rakkaus Jumalaa kohtaan ja ylistys hänelle. Ei kukaan voi rakastaa Jumalaa pääsemättä ensin tuntemaan häntä mitä läheisimmin ja hellimmin, ja kaikkein parhaiten opimme tuntemaan Jumalan hänen teoistaan, jotka ilmenevät meissä ja jotka me koemme ja tunnemme. Saadessaan kokea, miten Jumala katsoo alas syvyyksiin ja auttaa vain köyhiä, halveksittuja, kurjia, hylättyjä ja aivan mitättömiä, ihminen alkaa rakastaa Jumalaa ja hänen sydämensä täyttyy ylitsevuotavasta ilosta ja sykähtelee Jumalalta vastaanottamastaan riemusta.” (Luther, WA 7, 547-548.).

Ja niin saamme kerran Jumalan armosta olla siellä, mitä Hänen sanansa näin kuvaa:

“Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet… …Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen:- Aamen. Ylistys ja kirkkaus, viisaus, kiitos, kunnia, valta ja voima meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti! Aamen. Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle:- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.” (Ilm. 7:9-17).