Media­kirjasto

F G Hedberg alkoi kirjoittaa lauluja vuonna 1842. Hedbergin koko laulutotannosta kertoo kirjanen: Suokunnas Seppo, Hengellinen Riemulaulu Andelig Fröjde-Sång. F. G. Hedbergin kirjoittamat, kääntämät ja muokkaamat hengelliset laulut. Aurinko-kustannus 2012. Laulujen sisällöstä voi lukea Seppo Suokunnaan artikkelista ”Hengellinen laulu on julistusta ja henkilökohtaista tunnustusta” teoksessa Fredrik Gabriel Hedberg 1811-2011 Juhlakirja (Toim. R. Arkkila & T. Kakkuri) 2011 s.139-150. Sekä lauluja ja musiikkia koskeva luku teoksessa Seppo Suokunnas, Evankelisen liikkeen isä F. G. Hedberg 1811-1893. Vaasa 2011.

Andeliga Sånger I-IV vihot 1850-1864 (suomeksi Hengellisiä Wirsiä vihot I-III 1853-1870) oli devankelisen liikkeen ensimmäinen laulukokolema. Se sisälsi Hedbergin ja muiden ensi polven evankelisten lauluja ja Ruotsista saatuja C. O. Roseniuksen ym lauluja. (Ks tarkemmin, Seppo Suokunnas väitöskirja 1982, Siionin Kannel 1874-1892. Tutkimus...).

J. V. Hirvosen Halleluja Hengellisiä lauluja I-III 1872, 1873, 1878

Pietari Kurvisen Lunastettuin Lauluja 1891-1911

Nuori Siion (lasten laulukirja) 1929, myös 4-ääninen sävelmistö

Kuorokokoelma Siionin sävelmiä (yli 50 vihkoa), julk. Sley

Siionin kannel 1874-1999 (useita laitoksia ja uudistusvaiheita)

Sionsharpan 1874-1993 (julkaisee nykyään SLEF)

Siionin Kanteleen historia vv. 1874-1999

Evankelisen herätysliikkeen laulukirja "Siionin kannel" ilmestyi ensi kerran jo vuosina 1874 – 1881 neljänä vihkona, silloin heti yksiäänisenä. Uusin laitos vuodelta 1999. Kirjaa on kaikkiaan levitetty yli miljoona kappaletta.

Ensimmäisen kokoelman toimitti J.A.G. Hymander vv.1874-1881. Hymander Sleyn perustajia, Sanansaattaja-lehden toimittaja ja päätyönään Helsingin Nikolain kirkon (nyk.tuomiokirkko) kanttori. Sävelmistö ilmestyi 1883 ja vuoden 1885 lisävihkon sävelmistö 1887 

Kokoelman nimestä sanoo nykyinen esipuhe: Nimi SIIONIN KANNEL viittaa Raamatun kuvaan kahdesta vuoresta, Gal 4:24-26 ja Hepr 12:18-24. Siinain lain vaatimusten salamat eivät uhkaa sitä, joka turvautuu Jumalan rakkauteen Kristuksessa, armoon Siionista (SK 34:5, SK 436:4). Taivaassa soivat kerran kanteleet tai harput Siionin vuorella, Ilm 14:1-2. Nimen käyttö laulukirjassa juontuu myös eräistä ulkomaisista hengellistä liikkeistä ja kokoelmista, joissa korostettiin evankeliumin iloa, Kristuksen sovitusverta ja raamatullista morsiusmystiikkaa. Suomen evankeliselle liikkeelle keskeistä on myös kasteen armo, luottamus Jumalan sanaan ja luterilainen tunnustus. 

Laulukirjan nimessä sana ”Siion”, jota monet liikkeet ovat käyttäneet laulukirjojensa nimissä, tarkoittaa maailmassa muukalaisena vaeltavaa Jumalan kansaa, Herran seurakuntaa, uskovien joukkoa. Katso Siionin Kanteleen numeroimaton tunnuslaulu sekä nr 155 ”Siion, Siion, olkoon onni sulla”. 

SK:n seuraavan laitoksen toimitti yhdistyksen johtokunnan asettama komitea, joka sai työnsä valmiiksi v.1892 ja samana vuonna kirja jo ilmestyi. Siihen liittyneen sävelmistön toimitti nuori nouseva säveltäjä ja musiikintutkija Ilmari Krohn. 

Erityisesti Sleyn uusi lähetyskenttä Japanissa aiheutti laulukirjaan uuden lisäyksen v. 1900, lähettien lähtöjuhlaan v.1900 jo ilmestyi vihkonen lähetyslauluja. Lisävihko ilmestyi myös 1910. Vuonna 1923 ilmestynyt, uudistettu Siionin Kannel tunnetaan "Tammisen kanteleena" päätekijänsä rovasti Kauko Veikko Tammisen mukaan. Työryhmässä oli mukana myös mm rov A.E. Koskenniemi. Samana vuonna 1923 ilmestyneen sävelmistön tärkein puuhamies oli Uskelan kanttori Rikhard Mäkinen.

Pastori A.E. Koskenniemi jatkoi SK:n uudistamista ollen tärkein henkilö v.1939 ilmestyneen sävelmistön laatimisessa. Hän oli tehnyt uudistamissuunnitelman ja hänen apunaan sävelmistötyössä olivat pastorit Arvo Korpinen ja Toivo Harjunpää.

Seuraava Siionin kannel ilmestyi v.1961 (sävelmistö 1964, yksiääninen v.1967), ja se sisälsi kirkollistumisen piirteitä. Siihenkin perustyön teki rov. A. E. Koskenniemi hakien 1600- ja 1700-lukujen uskonvirsiä. Sitten työtä virallisesti jatkoi rov. Toivo Rapelin johtama komitea ja sen tarkistuskomitea, jossa olivat mm past Lauri Koskenniemi ja Esa Santakari ja kunnallisneuvos Juho Kurki.

Vuoden 1999 Siionin Kanteleen uudistamistyö

Uusi laulava kannel

Laulukirjaa ryhtyi v. 1993 alussa uudistamaan komitea dos. Seppo Suokunnaan johdolla. Runoilijajäseninä olivat TT Eija Harmanen ja dos. Lauri Thurén, musiikin ja nuorisomusiikin edustajina kanttori Vesa Erkkilä ja TK, Mus.kand Päivi Pohjola, sihteerinä kanttori Kullervo Puumala, osittain myös Iina Vaarnamo. Mukana oli myös suuri joukko avustajia eri tehtävissä. Nuotit piirsivät teol. maist. Arto Kuorikoski ja nuottigraafikko Juha Töyrylä.

Uuden, 493 laulua sisältävän Siionin kanteleen hyväksyi Evankeliumiyhdistyksen johtokunta helmikuussa 1999, ja kirja otettiin käyttöön Alavuden valtakunnallisessa Evankeliumijuhlassa 3.7.1999.

Millainen on nykyinen laulukirja?

Uusi Siionin kannel tahtoo tuoda kristillisen uskon teemat lauluina käyttöön laaja-alaisesti ja raamatullisesti. Lauluissa soi ennen kaikkea Vapahtajan rajaton rakkaus ja evankeliumin ilo.

Tavoitteena oli ilmaista laulujen alkuperäiset ajatukset ehjällä, kauniilla suomen kielellä, löytää lauluja evankelisen liikkeen vanhasta aarteistosta ja tuoda mukaan myös tämän päivän parhaita lauluja. Laulukirjaa valmistettaessa otettiin myös nuorten ja opiskelijoitten tarpeet huomioon.

Tekstit on pyritty muokkaamaan alkutekstin perusteella. Tämä on ollut tärkeää esim. F. G. Hedbergin ja Lina Sandellin lauluissa. Laulujen käyttökelpoisuus, uskonopin kirkkaus ja soveltuvuus yhteislauluksi ovat olleet keskeisiä tavoitteita.

Edellisestä Kanteleesta on jätetty pois vähän käytetyt laulut, kaikkiaan 168 kpl.

Kirjan rakenne ja jaottelu (dispositio) otsikoineen on muokattu siten, että sekin heijastaisi autuuden laulujen ja luterilaisen uskomme ihanaa uskonoppia.

Laulujen määrä: uusia 126 kpl, vanhasta kirjasta 367 kpl. Siten lauluja on yhteensä 493 (492 numeroitua ja tunnuslaulu).

Mistä laulut saatiin?

Lauluja ovat laatineet toimikunnan jäsenet ja avustajat. Tärkeimmät viime vuosikymmenien suomalaiset kokoelmat sekä ulkomaisten kirkkojen virsikirjat on tutkittu lauluja etsittäessä, myös lukuisia vanhoja kokoelmia. Mainittakoon, että Martti Lutherin kymmenen käskyn virsi on otettu kirjaan käännöksenä ja uudella sävelmällä (nr 383), nykyisestä virsikirjasta se puuttuu. Evankelisen liikkeen oma perinne sekä nykyinen nuorisomusiikki on tutkittu, edelleen suomalainen gospelmusiikki ja laulukirjat. Tärkeitä lähdekokoelmia olleet esim. rinnakkaiskokoelma Sionsharpan, Lähetysseuran uusi kirja Laula kaikki maa, Kurvisen sata vuotta vanha Lunastettuin Lauluja (319, 331, 338, 483). Evankeliumiyhdistyksen yhteistyökirkkojen aineistosta lähetyskentiltä on useita lauluja Japanista (esim. 364 ja 478) sekä yksi Keniasta ja Papua-Uusi-Guinealta (413).

Virsikirjasta otettu nyt Kanteleeseen muutama nykyajan virsi. Erityisesti sellaisia, joilla on evankeliseen liikkeeseen yhteys tai joiden teeman takia laulua on tahdottu myös Kanteleeseen.

Laulujen aiheet ja sisältö

Laulujen aiheisto ja sisältöalueet ovat evankelisen herätysliikkeen "autuuden aikojen" mukaiset eli pääaihe on syntisen pelastuminen yksin armosta ja siihen liittyen muut uskon objektiiviset totuudet, Jumalan sana, kasteen ja ehtoollisen realismi, pelastusvarmuus, autuuden ilo. Mutta myös uusista aiheista ja kirjassa ennen vähäisesti olleista teemoista on haluttu löytää lauluja. Tällaisia ovat esimerkiksi: eheytymisen toivo (nr 263), etsintä ja neuvottomuus (286), murrosajan laulut, nimetön pelko (276), yksinäisyys ja väsymys (284), kodittomuuden itku (278), Israel-laulu (406), surun kokeminen (274).

Nuorten tarpeet on otettu aikaisempaa paremmin huomioon laulujen tyylissä, sisällön tematiikassa ja lauluvalinnassa. Gospelia ja muita nuorten lauluja on mukana paljon.

Uusia runoilijoita

Komitea on rohkeasti hakenut lauluja Siionin Kanteleeseen eri tahoilta. Suomalaisia uusia runoilijanimiä on uudessa kanteleessa paljon: Heikki Ahopelto, Irja Aro-Heinilä, Samppa Asunta, Eija Harmanen, Irja Hiironniemi, Mikko Himanka, Anna-Mari Kaskinen, Aarre Kiveinen, Liisamaija Laaksonen, Eino Lehtisaari, Erkki Leminen, Jaakko Löytty, Jussi Miettinen, Anne Nietosvaara, Pia Perkiö, Juhana Pohjola, Jukka Salminen, Seppo Suokunnas, Lauri Thurén, Helena Viertola, Vuokko Yli-Opas. Aikaisemmalta ajalta ovat esimerkiksi Aaro Hellaakoski, Helmi Mäkeläinen. NORJASTA mainittakoon Arnold Börud ja Svein Ellingsen sekä Eyvind Skeie. RUOTSISTA Ylva Eggehorn, Anders Frostenson, Lydia Lithell, Kjell Olausson, Inga-Lisa Persson, Samuel Rönnegård, Göran Widmark. JAPANISTA Suwago Nishimura, Ko Yuki, Yasunari Yoshida. SAKSASTA: Kurt Rommel, Hans Siemoneit ja - huomaa - Martti Lutherin käskyvirsi on uutena käännöksenä, kun se virsikirjasta puuttuu kokonaan.

Kirjan musiikista

Tavoitteena on ollut laulamisen ilo ja laulun toimivuus käyttötilanteessa, ei absoluuttinen tyyliarvo. Tekstin ja sävelmän alkuperäistä yhteyttä on kunnioitettu. Komitea on rohkeasti ottanut monentyylisiä lauluja ajatellen niiden sopivuutta yhteislauluksi ja niiden "laulavaa luonnetta". Monien toivomia, evankelisen liikkeen vanhoja, kansanomaisia sävelmiä on palautettu (esim. nr 489, 451, 420). Jäykkien koraalien "vankeus" on ohi. Kuitenkin myös uusia klassisia sävelmiä on tullut mukaan (esimerkiksi Eero Erkkilän "Mereen vaipui aurinko" 438 tai Anne Nietosvaaran "Niin usein matka kesken jää" 460, Vesa Erkkilän sävelmät tahi Ahti Kuorikosken "Pääsiäisen kirkas aamu koittaa"). Nuottien sävelkorkeutta on madallettu. Lauluihin on liitetty kitarasoinnut.

Uusia säveltäjiä

Uusia suomalaisia säveltäjänimiä Siionin kanteleessa ovat esim. Vesa Erkkilä (häneltä monia sävelmiä), Eero Erkkilä, Ahti Kuorikoski, Samppa Asunta, Jaakko Hietikko, Tom Holmén, Toivo Hyyryläinen, Hannu Niemelä, Heini Kantola-Kataja, Juhani Komulainen, Reino Lauanne, Petri Laaksonen, Jukka Leppilampi, Jaakko Löytty, Anne Nietosvaara, Viljami Niittykoski, Tuomo Nikkola, Pekka Simojoki, Veikko Suokunnas, Göran Stenlund, Lauri Thurén, Kaisa Tuikkanen, Seppo Torpo, Timo Ahonen, Lasse Vahtola, Helena Viertola. JAPANISTA ovat mukana Toshiako Okamoto, Kei Yamada, NORJASTA Arnold Börud, Egil Hovland, Trond Kverno, SAKSASTA Hans Siemoneit.

Uuden Siionin kanteleen myötä evankelinen laulu on kokemassa voimakkaan elpymisen. Kirjasta otetana jatkuvasti uusia painoksia, laulaminen innostaa ihmisiä eri puolilla Suomea.

Tyyppilauluja uudessa Siionin kanteleessa (alkuperän kannalta)

• Japanilainen: 478 Vie polkuni ylöspäin
• Uusi, tutuksi tullut nuorten laulu: 471 Kaukaa sinua hain
• Vanhoja palautettuja sävelmiä: 489, 451 Olen outo vain, 420 Kaikki päiväs lausuu hän
• Kokoelman tunnuslaulu "Soi kannel kaunis, soi"
• Kokoelman päätöslaulu 492 "On niin autuasta päästä"
• Lutheria: kymmenen käskyn virsi 383 (jota ei ole enää virsikirjassa)
• Israel-laulu: Eija Harmasen 406
• Nykysäveltäjien helmiä: Eero Erkkilän 438 "Mereen vaipuu aurinko"
• Hellaakoskea: "Ristisi juurella, taakkani alla" (Hietikko)

 

Dogmaattinen sisällön ja laulukirjan olemuksen ja pääsisällön kannalta esimerkki yhden illan ohjelmaksi

• KASTE
  Nr 108 ”En voi rikkaammaksi tulla”
• JUMALAN SANA
  Nr 95 ”Vain sanan kautta rauhaton”, Matti Malmgren 1915, Arvi Karvonen 1923
  Nr 98 ”Ei voi sana Herramme horjua, ei”, Hanna Rauta 1908, Oscar Ahnfelt 1851
• VANHURSKAUTTAMINEN JA SOVITUS
  Nr 216 ”Jeesuksen haavoihin maailman synti” Julius Engström 1905, sävelmä ruotsal kansansäv
  Nr 212 ”On kädet Jeesuksen auki nyt aivan”, Syren & Falk, ruots kansansävelmä
  Nr 47 ”Se on täytetty, se on täytetty”, K.V. Tamminen 1911, säv Rikhard Mäkinen 1913
• AUTUUDEN LAULUJA
  Nr 316 ”Herrassa toivoni, turvani vahva”, Simon Nestori Helenius 1872, säv Sionsharpan 1883
  Nr 318 ”Oi minkä onnen autuuden”, Kleofas Imm Nordlund
  Nr 319 ”Minua nyt Paimeneni kantaa”, lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen
  Nr 354 ”Veljet, siskot veisatkaa”, F. G. Hedbergin ensimmäinen laulu (suomeksi ja lyhennetty)
• TAIVASLAULUJA
  Nr 492 ”On niin onnellista päästä” Joel Blomqvist 1876, Robert Lowry 1864