Ystävyydestä

Eräänä lauantaina kokoonnuimme naisten kanssa tekemään ystävänauhoja, noita lapsuudestani ja nuoruudestani tuttuja pikkuaskarteluja vähän tuoreemmalla tekniikalla. Samalla puhuimme jotain ystävyydestä, mutta pääasia tuossa tapaamisessa oli yhdessä oleminen ja tekeminen, ystävyyden eläminen todeksi.

Toisella kertaa, eräänä sunnuntaina, kokoonnuin taas naisten kanssa. Nämä naiset olivat eri henkilöitä kuin nuo ensin mainitut. Näiden naisten kanssa keskityimme ystävyydestä puhumiseen. Miten voisimme olla hyviä ystäviä lähimmäisillemme ja välittää heille Jumalan rakkautta?

Tänäkin lauantaina minun on tarkoitus tavata naisia, taas eri henkilöitä kuin noissa edellä mainituissa tapaamisissa. Näiden naisten kanssa jaamme rukousaiheita ja rukoilemme niiden puolesta. Usein aiheissamme vilahtelevat myös ne ystävät, jotka eivät Jeesusta vielä tunne.

Nämä naisryhmät tulevat tuskin koskaan tapaamaan toisiaan, mutta koen olevani etuoikeutettu, kun saan olla mukana näin moninaisissa porukoissa. Jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa.

Kristittyinä meidän on tärkeää olla ystävinä myös niille, jotka eivät usko kuten me. Haastan sinua rukoilemaan erityisesti näiden ihmisten puolesta. Mahtaako heitä löytyä sinun ystäväpiiristäsi?