Ystävät auttavat kaikissa vaiheissa 

Betty ja Daniel Ntemel tutustuivat opettajakoulussa Matongossa. Avioliiton solmiminen ei ollut helppoa, koska nuoripari oli lähtöisin eri heimoista. Tuloksellisista neuvotteluista vastasivat suomalaiset ystävät.  

Daniel ja Betty Ntemel ovat juuri käyneet Suomessa. Haastattelua tehdään kuitenkin Teamsin välityksellä, kun pariskunta on jo palannut kotiinsa Keniaan. Kotikaupunki on Länsi-Keniassa sijaitseva Kilgoris.

Daniel ja Betty ovat valmistuneet aikanaan opettajiksi Kenian Matongossa toimivasta opettajaseminaarista, jonka työtä Sley tukee.

– Olen ensimmäinen maasai, joka valmistui Matongon opettajakoulusta, Daniel kertoo.

– Aloitin siellä vuonna 1999. Suomalainen kummini sponsoroi silloin opiskeluni. Kävin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2002. Silloin muun muassa Seinäjoella. Tulin kiittämään tätä kummiani, joka oli tukenut minua. 

Tämän vuoden lokakuussa Daniel ja Betty vierailivat jälleen Danielin kummin luona. Pariskunta saapui Suomeen myös ottaakseen osaa heidän edesmenneen ystävänsä Erja Tuovisen läheisten suru 

– Erjan vanhemmat Riitta ja Ahti Keskitalo vaikuttivat siihen, että saimme lähetystöstä luvan tulla suremaan Erjaa yhdessä heidän kanssaan.

– Myös entiset lähetystyöntekijät Arja Ja Osmo Harjula ovat olleet meille kuin omia vanhempia. He kutsuivat meidät Suomeen ja kyyditsivät meitä eri paikkoihin matkallamme, Daniel jatkaa.

– Oli tosi mukavaa olla Suomessa, Betty sanoo.

Auto myyntiin

Ntemelit kertovat, että heillä on Suomessa paljon ystäviä. Se johtuu siitä, että suomalaiset lähetystyöntekijät ovat vuosien ajan työskennelleet aktiivisesti Matongossa.

– Yövyimme tällä kertaa monien ihmisten kodeissa. Kävimme Erjan haudalla Kangaslammilla. Olimme Harjuloilla Kouvolassa, sekä Seinäjoella ja Turussa. Vierailimme Liedon koulussa ja Helsingissä tietysti myös, Daniel luettelee.

Hän lausuu suomalaiset paikannimet hyvin.

– Ehkä vielä jonain päivänä opin suomea kunnolla.

– Minun nimeni on Daniel. Minun vaimoni on Betty, rakastan häntä. Olemme molemmat opettajia Keniasta, Daniel lausuu selvällä suomen kielellä.

Ohimennen hän kertoo, myös ettei pariskunnalla ollut tälle Suomen-matkalle taloudellista tukea.

– Myimme automme saadaksemme rahaa lentolippuihin, passeihin ja viisumiin. Nyt kuljemme moottoripyörällä kouluun, joka päivä kymmenen kilometriä.

Betty ja Daniel toimivat opettajina roomalaiskatolisessa koulussa. Daniel opettaa 12–16-vuotiaita ja Betty 10–12-vuotiaita. Molemmat opettavat muun muassa uskontoa, swahilin kieltä ja luonnontieteitä. Opetusta annetaan sekä swahilin että englannin kielellä.

– Opetamme paljon Raamattua, ja joka aamu rukoilemme oppilaiden kanssa Herran rukouksen, Daniel ja Betty kertovat.

Daniel kertoo olleensa alun perin katolilainen.

– Kun luterilaiset lähetystyöntekijät saapuivat maasaiden keskuuteen, sain tutustua luterilaisuuteen. Se tapahtui jo ennen opettajakoulua.

– Koen, että elämä luterilaisena on siunattua. Elän joka päivä siitä, että olen saanut syntini anteeksi.

Neuvotellen naimisiin

Kun kysyn, miten Daniel ja Betty tapasivat toisensa, molempia naurattaa.

– Kun opiskelin toista vuotta Matongossa, Betty tuli sinne myös, Daniel saa sanottua.

Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä?

– Niin, miten se oli Betty?

Lisää naurua.

– Siitä on niin pitkä aika, Daniel selittää.

Menittekö pian naimisiin?

– Seurustelimme neljä vuotta.

Pitkähkö miettimisaika johtui olosuhteista. Daniel on maasai-heimosta ja Betty kalenjin-heimosta. Daniel kertoo, että heimojen väliset avioliitot eivät ole Keniassa ”ihan yksinkertainen asia”. Käytännössä molempien vanhemmat piti saada vakuutettua.

– Erja Tuovinen auttoi meitä suuresti tässä. Hän neuvotteli Bettyn vanhempien kanssa, jotta he hyväksyisivät avioliittomme. Arja ja Osmo Harjula neuvottelivat minun vanhempieni kanssa, ja isäni hyväksyi asian.

– Ja me pääsimme naimisiin!

Parilla on nyt kolme lasta: 18-vuotias Brian, 10-vuotias Nancy ja 3-vuotias Sirayo. Kaksi vanhinta ovat sisäoppilaitoksessa, mutta haastatteluhetkellä ainoastaan Brian on koulussa, joka siis sijaitsee toisella paikkakunnalla, ja jossa ollaan 2–3 kuukautta kerrallaan.

– Niiden jaksojen aikana ikävöimme toisiamme kovasti, Daniel toteaa.

Hän huutelee Nancya näyttäytymään.

Nancy saapuu, tervehtii ja sanoo ”nice to meet you”. 

– Hän on neljännellä luokalla ja puhuu hyvää englantia, isä kehuu.

– Brian tulee kotiin vasta joulukuussa. Hänellä on vielä kokeita jäljellä.

Hartaita toiveita

Daniel kertoo Brianin unelmoivan lääkärin ammatista. Suunnitelmana on, että Brian lähtisi ensi vuonna Yhdysvaltoihin opiskelemaan.

– Rukoilemme hartaasti, että hänen toiveensa voisi toteutua, vaikka opinnot ovat kalliit.

Daniel ja Betty toimivat aktiivisesti Kenian evankelis-luterilaisessa kirkossa. Daniel kuuluu kotiseurakuntansa Empurkelin kirkkoneuvostoon ja hän on myös Matongon opettajaseminaarin hallituksen jäsen.

– Tehtäviini kuuluu raportoida kirkolle siitä, mitä opettajaseminaarissa tapahtuu.

– Pitkäaikainen unelmani on, että voisin opiskella Matongon teologisessa seminaarissa papiksi. Haluaisin toimia sekä pastorina että opettajana. Tähänkin tarvitsisin kuitenkin stipendin.

– Ehkä se jonain päivänä toteutuu.

Perheen päivittäiseen elämään kuuluu rukous, ja joka sunnuntai käydään tietysti kirkossa.

– Rakennamme pientä seurakuntaamme, ja juuri nyt rakennamme sille uutta kirkkoa. Lahjoitamme osan tuloistamme tähän hankkeeseen, Daniel kertoo.

Hän jatkaa kertomalla vielä Matongon opettajaseminaariin liittyvästä huolenaiheesta.

– Opettajia on ihan liian vähän. Opettajiksi tahtovia olisi paljon. Tähänkin tarvitsemme suomalaisten rukousta ja tukea, Betty ja Daniel vetoavat.

– Seminaarissa opetussuunnitelmaan kuuluu myös kristillisen uskon opettaminen. Tavoitteena on lähettää Kenian kouluihin uskovia opettajia.

Betty ja Daniel jakavat vielä yhden unelman.

– Joku päivä haluaisimme tuoda lapsemmekin Suomeen, jotta he voisivat kokea talven.

Jälkeenpäin Daniel lähettää vielä WhatsAppissa viestin suomeksi: ”Kiitämme myös vilkkaasta haastattelusta. Jumala siunatkoon työtäsi! Asante sana!”

Juttu on julkaistu Sanansaattajan numerossa 22/23.