Ylösnousemus on totta!

Jukka Norvantoa voisi hyvin luonnehtia Suomen tunnetuimmaksi raamatunopettajaksi. Mitä ajattelee ja opettaa pääsiäisen tapahtumista satoja radioraamattu­tunteja pitänyt pastori?

Jukka Norvannon mukaan pääsiäisen sisältö värittyy sen mukaan, missä päin kristikuntaa kulkee.

– Asuimme vaimoni kanssa pari vuotta Kyproksella, missä pääsiäisen vietto on ihan eri sfääreissä kuin Suomessa. Jos siellä esimerkiksi halusi pääsiäisenä mennä kirkkoon, täytyi varautua jonottamaan. Kirkon ulkopuolella saattoi olla 50 metrin jono halukkaita sisäänpyrkijöitä, Norvanto kertoo. 

– Muutenkin tunnelma oli riemukas. Paastonaika oli juuri päättynyt ja kadunvarsille oli sytytetty nuotioita, joilla paistettiin lihaa. Kuka tahansa ohikulkija saattoi päästä maistamaan. Pääsiäisen ilo oli todella läsnä.

Riittävä uhri

Norvannon mukaan Suomessa eletään ehkä enemmänkin pitkäperjantain teemoissa, mikä näkyy esimerkiksi pääsiäisen suosikkivirsissä.

– Se, että Jeesus kantoi syntimme ristille, on toisaalta suuri lohtu, mutta jos siihen pysähtyy, voi jäädä näkemättä sen seuraus, ylösnousemus. Pitkäperjantaina kysymme, riittikö Jeesuksen uhri. Sunnuntaina eli pääsiäispäivänä Jumala vastaa, että kyllä se riitti. Jeesuksen ylösnousemus kertoo meille sen, että synti on täydellisesti sovitettu. Kaikki on nyt toisin, Norvanto toteaa.

Ihmiskunnan historiassa tämä on jotain ainutkertaista. Koskaan aiemmin ei ole tapahtunut sitä, että joku herää kuolleista eikä enää kuole. Raamatussa kerrotaan kyllä kuolleista herättämisistä, mutta kaikki herätetyt kuolivat myöhemmin uudelleen. Jeesuksen ylösnousemus tarkoittaa sitä, että kuoleman ote on lopullisesti menettänyt voimansa. 

Suuri suunnitelma

Kaikki lähtee liikkeelle syntiinlankeemuskertomuksesta. 

– Paratiisissa ihminen valitsi Jumalan tahdon sijasta paholaisen tahdon. Sen myötä synti ja kuolema tuli maailmaan. Jumalalla oli kuitenkin jo suunnitelma, miten tämä tilanne saataisiin korjatuksi. Hän ei halunnut, että ihminen jäisi siihen tilaan, että olisi lopullisesti erossa hänestä.

Norvanto muistuttaa, että oikeastaan koko Raamattu on kertomusta siitä, miten Jumala alkoi järjestää tätä asiaa. Jo Vanhassa testamentissa on paljon ennakkokuvia kärsivästä Vapahtajasta, sovituksesta ja ylösnousemuksesta.

 – Löydämme niitä runsaasti ihan Vanhan testamentin alusta saakka. Yksi esimerkki on se, kuinka Aabraham lähti uhraamaan poikaansa Iisakia Morian vuorelle.

Norvanto neuvoo Raamatun lukijaa kiinnittämään huomiota pieniin, mutta merkitseviin yksityiskohtiin. 

– Kannattaa huomata, kuinka Aabraham sanoo palvelijoilleen, että me menemme nyt Iisakin kanssa rukoilemaan tuonne, mutta me palaamme takaisin. Aabraham oli siis varma siitä, että he molemmat palaisivat vuorelta elävinä. Hän oli kuitenkin päättänyt tehdä Jumalan tahdon ja uhrata poikansa. Miten tämä on selitettävissä? Ei mitenkään muuten kuin niin, että Aabrahan uskoi ja luotti siihen, että Jumala pitää lupauksensa Iisakista kansojen isänä ja herättää vaikka tämän kuolleista. 

Norvannon mukaan myös Joosefin tarina kuvaa monella tapaa Jeesuksen elämää.

– Joosefin elämässä on paljon yhtymäkohtia Jeesuksen elämään. Hän joutuu kohtamaan veljiensä vihan, hänet myydään orjaksi, hän joutuu kärsimään vaikka tekee oikein ja Jumalan tahdon mukaan. Lopuksi Joosef ikään kuin nousee  kuolleista ja ilmestyy veljilleen elävänä. Hän myös tuo elämän veljilleen ja koko sukukunnalleen, kirjaimellisesti pelastaa nämä kuolemalta. 

Opetusta kuvien kautta 

Jukka Norvanto kertoo, että yksi tärkeä ennakkokuva sovituksesta on Israelin kansan saama ohjeistus pyhäkköteltasta ja siellä suoritettavista uhrimenoista. 

– Pyhäkköteltta oli rakenteeltaan kolmiosainen. Esipiha kuvasti tätä näkyvää, maanpäällistä luomakuntaa. Siellä olevaa vesiallasta, joka oli koristeltu härkien ja kasvien kuvilla, kutsuttiin mereksi. Esipiha oli ikään kuin maa, paikka, missä ihmiset elävät. 

Norvanto kertoo, että seuraava teltan osasto, pyhä, kuvasi maasta käsin havaittavaa, näkyvää taivasta. 

– Siellä oli esillä seitsenhaarainen kynttilänjalka, joka kuvasi viittä planeettaa, aurinkoa ja kuuta. Oletko muuten huomannut, että luomiskertomuksessa ei muuten käytetä tarkkoja nimityksiä auringosta ja kuusta, vaan puhutaan vain pienemmästä ja suuremmasta valosta? Tällöin käytetään heprean sanaa meorot, joka löytyy luomiskertomuksesta viisi kertaa. Sen jälkeen tätä sanaa käytetään Mooseksen kirjoissa yhteensä kymmenen kertaa. Silloin tällä sanalla tarkoitetaan juuri tätä seitsenhaaraista kynttelikköä. 

Ohjeiden mukaan pyhä-osastossa oli aina esillä 12 leipää. Ne olivat israelilaisille muistutuksena paratiisista, jossa jossa ihmisen ei tarvinnut kärsiä nälästä vaan hän saattoi aina syödä halutessaan. Syntiinlankeemuksesta muistutti pyhän ja kaikkein pyhimmän välillä oleva väliverho, joka oli koristeltu kerubin kuvilla. Kerubithan pantiin syntiinlankeemuksen jälkeen vartioimaan paratiisiin ja elämän puulle johtavaa tietä.

Jumalan pyhä asuinsija 

Kaikkein pyhin oli salatun Jumalan olinsija, niin pyhä paikka, että sinne sai astua vain ylipappi ja hänkin vain kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. 

– Kaikkein pyhimmässä oli liiton­arkku, jossa säilytettiin laintauluja.  Sen kultaisella kannella oli kaksi kerubia vastatusten. Kun Raamatussa puhutaan kerubeista, kerrotaan aina Jumalankin olevan  läsnä. Kaikkein pyhimmässä ne kannattelivat ikään kuin Jumalan näkymätöntä valtaistuinta. Ainoa keino päästä kerubien ja Jumalan luo oli tuoda uhriverta liitonarkun kannelle.

Norvanto kertoo, että ylipappikaan ei koskaan nähnyt tarkasti sisälle kaikkein pyhimpään. Ensinnäkään huoneessa ei ollut ikkunoita, joten se oli pimeä. Sen lisäksi se täytettiin savulla ennen ylipapin sisään astumista. Suurena sovintopäivänä ylipappi toi pukin verta alttarille aluksi omasta puolestaan, sitten koko kansan puolesta. 

Täydellisen uhrin aika 

Näiden kaikkien uhrien, niihin liittyvien rakennusten ja uhrimenojen avulla Israelin kansa sai oppia, että ilman verenvuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta. 

– He saivat hyvin tarkat määräykset siitä, miten uhrit annettiin ja esimerkiksi syntiuhrista sen, mitkä kohdat sisälmyksistä piti polttaa ja mitkä saatiin syödä, Norvanto selittää.

Valtava määrä tarkoin valittuja uhrieläimiä toimitettiin temppeliin uhreja varten. Eläinten tuli olla kesyjä kotieläimiä, kasvinsyöjiä ja täysin virheettömiä. Jokainen näistä uhreista oli ennakkokuva Jeesuksesta.

Jeesuksen täydellinen uhrikuolema sai aikaan sen, että ihminen saattoi viimein palata paratiisiin kerubien ohi, kohdata pyhän Jumalan ilman pelkoa ja rangaistusta.

– Kun täydellinen sovitus tapahtui ristillä, väliverho eli esirippu repesi. Ero kaikkein pyhimmän ja pyhän välillä katosi. Esiripun repeämissuunta oli ylhäältä alas ja sekin kertoo meille siitä, että me ihmiset emme olisi koskaan voineet päästä pyhän Jumalan luo. Jumalan täytyi itse avata tie, Norvanto huomauttaa. 

Ihmeellinen aamu

Jeesuksen kuolinpäivä oli sapatin valmistuspäivä, meidän perjantaimme. 

– Juutalaisessa kalenterissa uusi päivä alkaa edellisen päivän illasta, kun aurinko laskee. Jeesus kuoli meidän kellomme mukaan noin kolmelta iltapäivällä, joten hautaamisen kanssa tuli kiire. Oli vain kolmisen tuntia aikaa auringon laskuun. Seuraavana päivänä, sapattina, ei saanut enää tehdä hautaamiseen liittyviä toimia, Norvanto kertoo. 

Murheen murtamat opetuslapset viettivät sapatin hiljaisuudessa ja levossa. Sen mentyä naiset lähtivät haudalle, ehkä ajatuksenaan tehdä vielä viimeisiä voiteluja rakkaan Mestarin ruumiille. 

– Naiset huomasivat, että haudan suulla ollut suuri kivi oli vieritetty pois. Sitä ei tietenkään vieritetty tieltä Jeesuksen takia, vaan ihmisten, jotta he näkisivät, että hauta oli tyhjä. Jeesushan pystyi uudessa ylösnousemusruumissaan kulkemaan suljettujen ovienkin läpi. Uudessa olomuodossa oli siis jotain samaa, mutta samalla jotain täysin uutta, Norvanto pohtii.

Naiset tapasivat haudalla myös enkelin, joka kysyi heiltä,  miksi he etsivät Jeesusta haudasta. Enkeli kertoi hämmästyneille naisille Jeesuksen nousseen kuolleista. Hän käski naisten kiirehtiä kertomaan ilouutista opetuslapsille.

– Opetuslapsista Pietari ja Johannes juoksivat haudalle kilpaa. Johannes astui hautaan sisään ja näki käärinliinat, jotka olivat samalla tavalla kuin silloin, kun Jeesus oli vielä niiden sisällä. Liinoja ei siis oltu millään tavalla avattu tai purettu pois Jeesuksen päältä, hän oli vain poistunut niiden sisältä. Siinä vaiheessa Johannes jo uskoi. Myös ensimmäinen ylösnousseen kohdannut, Magdalan Maria, uskoi, Norvanto kertoo.

Minun Herrani!

Myöhemmin myös muut opetuslapset saivat kohdata Jeesuksen. Tuomas sai jopa käskyn koskea Jeesukseen ja tunnustella hänen haavojaan. 

– Tuomas oli rehellinen epäilijä. Hän uskalsi sanoa ääneen, että ei usko ennen kuin näkee ja koskee. Jeesus antoi hänen tehdä näin ja Tuomas sai uskoa. Tästäkin näemme, että Jeesus kohtaa meidät yksilöinä. Maria sai käskyn olla koskematta, Tuomas taas käskyn koskea Herramme haavoja. Maria tarvitsi yhtä, Tuomas toista. 

Norvanto pyytää miettimään, mitä sellaista maailmassa on, jota taivaassa ei ole. Yksi asia on ainakin kopiokone.

– Jumala tekee vain uniikkeja yksilöitä, hänen käsistään lähtee vain alkuperäiskappaleita. Jokainen on erilainen ja tarvitsee erilaisia asioita. Jumala myös kuljettaa meitä erilaisia reittejä pitkin, Norvanto hymyilee.

Jumalan rakkaus kohtaa meidät siis yksilöinä. Jokaisen tarinassa se saa aikaan erilaiset värit ja kuviot.

– Danten Jumalaisessa näytelmässä ihmisiä tulee taivaaseen. Perille päässeet tulevat tervehtimään tulijoita. He sanovat tulijoille: ”Kiitos, kun tulitte lisäämään meidän rakkauttamme!” Äkkiä voisi ajatella, että ennemminkin perille päässeet voisivat lisätä tulijoiden rakkautta, mutta asia onkin toisin päin. Kun tulija kertoo toisille, miten Jumalan rakkaus on kuljettanut häntä tämän maailman halki, se opettaa muillekin jotain uutta Jumalasta ja lisää heidän rakkauttaan Häneen.

Meidän ylösnousemuksemme

Kristityn kuolema saa valoa Jeesuksen ylösnousemuksesta.

– Mielestäni tärkein ylösnousemusta käsittelevä Raamatun kohta on 1. Korinttilaiskirjeen luku 15. Ihmiset olivat ilmeisesti kyselleet Paavalilta, mitä Jeesuksen ylösnousemus kristitylle merkitsee. Paavali vastasi napakasti, että jos Jeesus ei ole noussut ylös, koko uskomme on turhaa. Ja koska Jeesus nousi kuolleista, myös meillä on lupa odottaa omaa ylösnousemustamme. Tämä on olennainen osa uskontunnustustamme, me uskomme ruumiin ylösnousemisen. 

Norvannon mukaan Raamattu  tarjoaa meille erilaisia kuvia siitä, mitä kristitylle tapahtuu kuoleman hetkellä.

– Kun ihminen kuolee, hän ei siirry suoraan taivaaseen, vaan jonkinlaiseen välitilaan. Siellä odotetaan Jeesuksen takaisintuloa ja ruumiiden ylösnousemista. Tästä välitilasta kertoo esimerkiksi vertaus köyhästä Lasarukseksesta, joka pääsi kuoltuaan lepäämään Aabrahamin helmaan. Ristin ryöväri taas sai Jeesukselta lupauksen, että jo samana päivänä hän saa olla tämän kanssa paratiisissa. Jeesuksen omien olotila on siis kaikesta päätellen oikein mukava, Norvanto pohtii.

Uusi taivas, uusi maa

Raamatun kuvat ylösnousemisesta, tulevasta kirkastetusta ruumiista ja elämästä taivaassa tarjotaan meille vertauskuvin. 

– Kerran uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta ja Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Kaikki tulee olemaan toisin. Ilmestyskirja kertoo meille tästä vertauskuvin ja käyttää siinä tämän maailman hienoimpia asioita, esimerkiksi kultaa ja jalokiviä. Ehkä vielä kuvailua enemmän meille kerrotaan ei-sanoilla, sillä mitä taivaassa ei tule olemaan. Siellä ei ole enää kaaosvoimia, kuten merta, ei kyyneleitä, surua, sairautta ja vaivaa. Kaikki, mikä täällä ahdistaa, on poissa. 

– Jeesus avasi Emmauksen tien kulkijoiden silmät selittämällä heille kirjoituksia. Hän olisi voinut sanoa heille suoraan, että älkää pelätkö, minähän tässä olen. Jeesus ohjasi kuitenkin heidät tutkimaan Raamattua. Tunteet tulevat ja menevät, muistikuvat ohenevat, mutta Raamatun sanat eivät muutu miksikään. Epäilyksen hetkellä voin avata Raamatun ja katsoa, että näinhän täällä tosiaan sanotaan. Usko ei voi perustua tunteisiin ja kokemuksiin, koska niillä on tapana hävitä ja kadota. Elämää ei siis kannata laskea niiden varaan, vaan Raamatun, Norvanto summaa. 

Teksti julkaistu Kevätkukkia-lehdessä.