Yhteisöjen rakentaja

Marika Salon työnäyn mukaisia tehtäviä ei näyttänyt olevan tarjolla, mutta ovi aukesikin kahteen paikkaan.

Elokuussa uudessa tehtävässään yhteisövalmentajana ja vapaaehtoiskouluttajana aloittanut Marika Salo kokee päätyneensä nykyiseen työhönsä silkasta Jumalan johdatuksesta.
– Pari vuotta sitten kyselin Jumalalta, mikä on minun työnäkyni, Salo kertoo.
Ennen nykyistä tehtäväänsä hän ehti työskennellä kuusi ja puoli vuotta Sleyn nuorisotoimistossa.
– Se oli hyvä ja tärkeä paikka olla, mutta tiesin, etten ole siinä tehtävässä eläkkeelle asti.
Apuna prosessissa oman tehtävän löytämiseksi olivat työnohjaus ja Mestarivalmentaja-koulutus, jossa opiskeltiin tiimin valmentamista ja valmentavaa johtajuutta.
Salo on taustaltaan nuorisotyöntekijä, ja yhteisöt ovat tulleet tutuiksi Lempäälän seurakunnassa, jossa hän on ollut sekä työntekijänä että vapaaehtoisena aktiivina. Vuoden 2010 aikoihin seurakunnan sisällä alkoi muodostua Majakka-yhteisö, jota Salo on ollut rakentamassa ja kehittämässä.
Salo näkee, että kirkon kokonaiskuvassa rakenteet ovat hiipumassa. Hän haluaa tehdä työtä sen eteen, että kun niin tapahtuu, jää eläviä paikallisia seurakuntia tekemään Jumalan asettamaa työtä.

Riski kannatti

Kun työnäky oli selvillä, Salolla oli vielä yksi ongelma: tarjolla ei näyttänyt olevan työtehtäviä, joissa näkyä voisi toteuttaa. Saloa kuitenkin rohkaistiin yrittämään, ja työ järjestyi.
– Kerroin, että tämä on näkyni ja haluan tarjota sitä ensisijaisesti Sleyn käyttöön, mutta jos se ei ole mahdollista, niin johonkin muualle. Sleyn johtoryhmä pohti asiaa ja päätti palkata minut tehtävään ja yhdistää siihen vapaaehtoisten kouluttamisen.
Salo oli sanonut voivansa tehdä työtä tarvittaessa osa-aikaisesti.
– Uskon, että Jumala oli antanut sen ajatuksen. Inhimillisestihän oli tavallaan tyhmää ja riski vaihtaa sataprosenttinen työsuhde osa-aikaiseen.
Pian Salo kuitenkin sai puhelun Hengen uudistus kirkossamme -yhdistyksestä. Häneltä kysyttiin, pystyisikö hän aloittamaan syksyllä osa-aikaisena yhteisökoordinaattorina.
– Olin ajatellut, ettei tällaista työtä juuri olekaan, mutta nyt minulla on kaksi osa-aikaista paikkaa, Salo kertoo.

– Valmentajan tehtävä on löytää oikeat kysymykset ja tukea, Marika Salo sanoo.

Tarinoiden
kuuntelemisen syksy

Syksy uudessa työssä on ollut asioihin tutustumista ja perehtymistä. Vapaaehtoisten kouluttajana Salo kehittää aiemmin oto-kurssina tunnettua koulutusta. Hän odottaa innolla helmikuussa Karkussa järjestettävää koulutusviikonloppua, josta on tulossa aiempaa käytännönläheisempi.
Salo kertoo, että kurssilla on tarkoitus vastata osallistujien yksilöllisiin tarpeisiin.
– Joku tietää tarkkaan, että haluaa auttaa vaikkapa tiedottamisessa tai pitää raamattupiiriä. Joku toinen taas ei tiedä, ja voi tulla etsimään sopivaa paikkaa.
Yhteisövalmennuksen puolella Salo on syksyllä kiertänyt tutustumassa Sleyn messuyhteisöihin eri paikkakunnilla ja kuuntelemassa ihmisten ja yhteisöjen tarinoita. Hänen mukaansa paras ymmärrys messuyhteisöjen asioista on paikallista, mutta joskus tarvitaan ulkopuolista sparraajaa, joka näkee asiat eri tavalla kuin pitkään sisällä ollut.
Ensimmäisten messuyhteisöjen yhteisövalmennus alkaa tammikuussa, ja vähitellen muutkin pääsevät mukaan. Valmennukseen tulee kultakin paikkakunnalta muutaman henkilön tiimi, joka sitten vie löytämänsä välineet omaan messuyhteisöönsä. Tarpeen mukaan Salo myös vierailee eri paikkakunnilla
– Tehtäväni on auttaa ja valmentaa messuyhteisöjä kunkin omien tarpeiden mukaan. En ole kouluttaja tai asiantuntija, joka sanoo, miten asiat pitää tehdä. Valmentajan tehtävä on löytää oikeat kysymykset kullakin paikkakunnalla ja tukea.