Yhden naulan varassa 

Helsingin kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Mithiku vastasi toissa päivänä (20.3.) A-studiossa toimittajan kysymykseen tuleeko piispojen esitys yhdistämään vai erottamaan kirkkoa: ”Luulen, että se ei varsinaisesti ratkaise mitään. Ne jakolinjat ovat niin syvällä, ja ne ovat raamatuntulkinnassa eivätkä ensisijaisesti liity avioliittoon.” 

Vaikka käsityksemme Raamatusta on erilainen, on Hannan vastaus rehellisyydessään hyvä. Kyse on Raamatusta ja siitä, mikä merkitys Raamattuun kirjoitetulla luomisteologialla sekä avioliittoa koskevilla raamatunkohdilla ajassamme on. Vastaus oli hyvä myös siksi, että kirkkomme työssä kyse on aina Raamatusta ja siitä, onko se elävä ja voimallinen Jumalan sana vai periaatteita, joita voidaan halutessa käyttää.  

Tuntuu epämiellyttävältä elää mielikuvissa taantumuksellisena tai änkyränä. Siihen osaan on ajassamme (ja kirkossamme) suostuttava, sillä uskomme perusta roikkuu yhden naulan varassa. Se on Jumalan oma ilmoitus itsestään Raamatussa. Tämä kirkkomme perusta on kirjoitettu kirkkolakimme alkuun niin sanotuksi tunnustuspykäläksi, joka määrittää minkä mukaan kirkon uskoa ja oppia on tarkasteltava. 

”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.” (KL 1 luku, 2§) 

Tämä kirkon uskonoppi on tärkeää, jotta ymmärrämme kokonaisuuden. 

Rakkauden veisua veisaamassa  

Yksi vihkitilaisuuksien luetuimmista raamatunkohdista on 1. Korinttilaiskirjeen luku 13. Siinä kerrotaan upeasti rakkaudesta: miten se ei etsi etuaan, luopuu omastaan ja suhtautuu toiseen lempeästi. Kuulijat ymmärtävät, että tällaista rakkautta toivotaan nyt vihittäville. 

Sanoma toisen ihmisen rakkaudesta itseä kohtaan tuntuu hyvältä, mutta vasta, kun ymmärrämme raamatunkohdan viittaavan synnit sovittavaan ja pelastavaan rakkauteen Jeesuksessa Kristuksessa, ymmärrämme kokonaisuuden ja tiedämme, mistä kristinuskossa on kyse. Kyse ei ollutkaan maailmaa syleilevästä rakkauden periaatteesta. 

Kirkkolaissa mainittu Raamattu ja tunnustuskirjat ovat uskonopille tärkeitä. Uskonoppi valaisee ymmärrystämme ja jäsentää uskon totuudet ehyeksi kokonaisuudeksi eikä irrallisiksi periaatteiksi tai teorioiksi siitä, mikä on totta tai hyvää.  

Raamattu ja luterilainen tunnustus on kertomus Jumalan luomasta ja valaisemasta todellisuudesta, jolla on looginen runko. Kun tästä kokonaisuudesta poistetaan jotakin tai siihen lisätään muuta, kristinusko hajoaa palasiksi.  

Hyvä uutinen epävarmuuden keskellä

Hyvä uutinen on, ettei iloinen viesti syntisen ihmisen pelastavasta evankeliumista muutu, vaikka ajat, paikat ja ihmiset vaihtuvat. Jumala ei muuta mielipidettään siksi, että ihmiset muuttavat ajatteluaan. Raamattu Jumalan sanana on aina tärkein auktoriteetti. Sen varassa on koko uskomme, ja sen tulee olla kirkon opin ja käytännön korkein ohje ja sääntö tänään ja huomenna.