Virosta Myanmariin

Evankeliumiyhdistyksen lähetit Joona ja Helene Toivanen ovat lopettelemassa ensimmäistä työkauttaan Virossa. Marraskuussa he viettivät kaksi viikkoa Myanmarissa ja tutustuivat uuteen työympäristöönsä – jos Jumala suo.

Evankeliumiyhdistys lähettää lähetystyöntekijät työhönsä kolmivuotiskausille. Usein työkautta seuraa toinen, mutta joskus väliin mahtuu runsaastikin matkustamista. 

– Olemme parhaillaan Myanmarissa sitä varten, että olemme saapuneet lähetintyössämme eräänlaiseen taitekohtaan. Jo lähetyskurssilla meiltä kysyttiin, josko haluaisimme lähteä Myanmariin, mutta silloin pyysimme ensimmäistä työkautta Viroon. Olemme kypsytelleet ajatusta Myanmariin lähdöstä Viron kauden ajan. Nyt pääsimme tutustumaan käytännössä alueen kulttuuriin ja työhön täällä. Olemme Helenen kanssa kokeneet saaneemme varmuuden nyt siihen, että jos Evankeliumiyhdistys meidät tänne haluaa lähettää, olemme valmiita lähtemään, Kaakkois-Aasian pimenevästä yöstä tavoitettu Joona Toivanen kertoo.

Evankeliumiyhdistyksen lähetyskentistä paikoitellen kuohuva ja epävakaa Myanmar on aivan tuoreimmasta päästä. Työn Myanmarissa aloittivat Pekka ja Sirkka-Liisa Huhtinen. Evankeliumiyhdistys tukee kentällä paikallista luterilaista kirkkoa, joka on vielä hyvin pieni. Jäseniä on yhteensä alle 2000. Kirkon keskuspaikka on maan suurimmassa kaupungissa Yangonissa.

Vanhat virheet vältettävä

Lähetystyö ei ole aivan yksinkertainen asia järjestettäväksi. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi siitä, että paikallinen kirkko kasvaa riippuvaiseksi lähetysjärjestöstä. Vaikka lähetysjärjestö saapuu kentälle tukemaan paikallista kirkkoa, ei tarkoituksena ole jäädä ikuisesti paikanpäälle. Tavoitteena on nostaa kirkko jaloilleen ja kasvattaa se toimimaan itsenäisesti ja poistua sitten uusien haasteiden pariin.

– Myanmarissa toimintamme pääpaino on kirkon työntekijöiden kouluttamisessa. Pidän itse tätä erittäin järkevänä ratkaisuna. Me emme tarjoa rahaa, vaan koulutusta sekä tuleville että jo pidempään virassa olleille kirkon työntekijöille. Ajattelen, että tässä on kyse samasta asiasta, josta apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen alussa Rooman seurakunnalle. Hän tahtoi päästä tapaamaan heitä antaakseen heille hengellisen lahjan ja vahvistua itsekin heidän uskostaan. Samalla tavoin me tahdomme antaa hengellisen lahjan Myanmarin kristityille, osaamista ja koulutusta, Toivanen pohtii.

Toivaset ovat matkallaan vierailleet Yangonissa sekä maaseudulla paikallisseurakuntien työntekijöiden parissa. Joona Toivasen mukaan Myanmarin lähetyskentällä on paljon yhtymäkohtia Virossa tehtävään työhön.

– Myanmar on hyvin eksoottinen ja erilainen maa kuin Viro, mutta kirkon taloudelliset haasteet ovat yllättävän samankaltaiset. Työmme Virossa on opettanut meidät toimimaan ympäristössä, jossa palkattua työvoimaa on hyvin vähän ja suuri osa työstä on vapaaehtoisten varassa. 

Työtä instituutissa

Kristittyjä Myanmarissa on koko väestöstä hyvin vähän, arviot vaihtelevat noin neljästä kuuteen prosenttiin. Väkiluku oli viime vuoden tilastojen mukaan yli 53 miljoonaa, mikä tarkoittaa kuitenkin yli kahta miljoonaa kristittyä. Myanmarissa on siis kristittyjä miltei kaksi kertaa enemmän kuin Toivasten edellisellä työkentällä Virossa kansalaisia.

– Lähetystyötä täällä voi tehdä melko avoimesti, mutta sitä rajoitetaan kyllä, vaikkakin hieman ”mutkan kautta”. Kotiseurakunnat ovat kiellettyä, ja ainoastaan sellaiset seurakunnat voivat rekisteröityä, joilla on oma kirkkorakennus. Uusia kirkkoja ei kuitenkaan saa hallituksen päätöksellä rakentaa Yangoniin tällä hetkellä, Toivanen kuvaa työn haasteita.

Jos kaikki järjestyy suunnitelmien mukaisesti, tulee Toivasten työ tapahtumaan pitkälti Myanmarin luterilaisen teologisen instituutin (MILT) kautta, jota Pekka ja Sirkka-Liisa Huhtinen ovat olleet mukana perustamassa. MILT tarjoaa koulutusta kirkon vastuunkantajille.

Lue lisää Sanansaattajasta 25/18.