Virosta mukaan Myanmariin vietäväksi

Sleyn lähetit Joona ja Helene Toivanen ovat vaihtamassa lähetys­kenttänsä Virosta Myanmarin teologiseen instituuttiin. Myanmarin kulttuuri ja ihmiset ovat heille vielä vieraita. Toivaset haluavat olla kohtaamassa ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan käsin.

Sley avasi uuden lähetyskentän Myanmariin vuonna 2017 saatuaan kutsun auttaa teologisen instituutin perustamisessa. Myanmariin lähetettiin Pekka ja Sirkka-Liisa Huhtinen, jotka olivat mukana perustamassa Myanmarin teologista instituuttia (MILT). Instituutin tarkoitus on kouluttaa kirkolle työntekijöitä. Tällä hetkellä käynnissä on kolmas lukuvuosi. 

Huhtisten eläköitymisen myötä koulutustyön jatkajiksi valittiin kolme vuotta Virossa Sleyn lähetteinä olleet Helene ja Joona Toivanen. Syntyjään virolainen Helene on ammatiltaan uskonnonopettaja ja on toiminut Viron kirkon lähetyskeskuksessa vapaaehtoiskouluttajana. Joona muutti alun perin Viroon opiskelemaan teologiaa. Hän on työskennellyt Virossa pappina seitsemän vuotta. 

Toivasten pariskunta tekee parhaillaan viimeisiä lähtövalmisteluita, kunnes suuntaavat kääntyy elokuun puolessa välissä kohti kuumankosteaa Myanmaria. Ensimmäinen vuosi on varattu kieliopintoja varten, minkä jälkeen Toivaset aloittavat varsinaisen koulutustyön instituutissa kesäkuussa 2020.

– Työmme tulee olemaan pitkälti opetustyötä, joka sisältää sekä raamattuopetusta että teologista opetusta. Koulutamme kirkon työntekijöitä ja myös vapaaehtoisia yhteistyössä paikallisten ja muualta tulevien opettajien kanssa. Autamme myös kehittämään instituutin opintosuunnitelmaa, Toivaset kertovat tulevasta työnkuvastaan.

Myanmarin kulttuuri eroaa paljon siitä, mihin Toivaset ovat tottuneet. Valtaosa asukkaista on buddhalaisia ja kristittyjä on vain 4–6 prosenttia. He ovat käyneet aikaisemmin tutustumassa tulevaan lähetyskenttään ja heillä on paikallisista oloista jo jonkinlainen kuva.

– Buddhalaisuudella on Myanmarissa vahva rooli, koska sitä pidetään osana kulttuuria. Kristillisen kirkon lähetystoimintaa rajoitetaan, kun taas buddhalainen julistustyö on hyvin voimakasta. Kristityn ei silti tarvitse pelätä henkensä puolesta, Joona kuvaa. 

Kutsu Myanmariin

Kun Toivaset olivat Sleyn lähetyskurssilla 2016, Myanmar oli silloin avautuva työkenttä. He pohtivat jo silloin, olisiko se oikea paikka heille. Ajatus on saanut kypsyä Viron kauden aikana. 

– Siinä vaiheessa, kun kävimme lähetyskurssin, tunsimme, että oli liian aikaista mennä niin kauas. Olin töissä ainoana pappina yhdessä Viron seurakunnassa ja halusin saattaa työni siellä ensin päätökseen. Kolmen vuoden aikana sain valmistaa seurakuntaa ja itseäni siihen, että olen lähdössä. Oli helpompi lähteä hitaasti, Joona kertoo ajatuksistaan. 

Helenestä ensi­ajatus Myanmariin lähdöstä tuntui kutsuvalta, mutta samalla isolta askeleelta. Hän kertoo rukoilleensa pitkään Jumalalta merkkiä siitä, olisiko Myanmar heidän paikkansa Jumalan työssä.

–En ollut löy­tänyt vastausta itsestäni, sillä inhimillisestä puolesta katsottuna, en halunnut mennä. Meillä on Virossa perhe ja ystävät sekä työ siellä on mielekästä. Myanmarissa olosuhteet ovat haastavat. Siellä on paljon köyhyyttä, kuuma ilmasto ja kaupunki on iso. Vastaus tuli minulle, kun olimme marraskuussa Myanmarissa käymässä. Heti parin päivän aikana koin, että tämä on meidän kotimme. Oli turvallinen ja rauhallinen olo, Helene kertoo. 

Toivaset ovat lähdössä Myanmariin luottavaisin ja iloisin mielin. Moni käytännön asia silti jännittää. 

– Tulemme paikallisen kulttuurin oppilaiksi. Pitää aloittaa nollasta: emme osaa kieltä, emme tunne ihmisten ajattelutapaa tai sitä, millaista on jokapäiväinen elämä. Se kokemus on pelottava. Meidän takana on onneksi iso rukousverkosto sekä Suomessa että Virossa, Helene sanoo.

Toivasten mielestä yksi isoimmista haasteista uudella lähetyskentällä on vieraan kulttuurin oikeanlainen kohtaaminen ja ymmärtäminen. 

– Pitää olla nöyrä ja kuunnella paikallista kulttuuria ja ihmisiä. Lähetystyön tulisi olla dialogia: toisten huomioon ottamista ja kuuntelemista, Joona pohtii. 

– Lähetystyön tulisi olla dialogia: toisten huomioon ottamista ja kuuntelemista, Helene ja Joona Toivanen sanovat.

Virosta mukaan 

Työskentely Virossa on omalta osaltaan valmistanut Toivasia lähetystyöhön Myanmarissa. Vaikka heidän työnkuvansa tulee osittain muuttumaan, työn olemus ei silti muutu. 

– Ihmisillä on aina sama rakkauden kaipuu ja meillä on vietävänä se sama sanoma, joka antaa vastauksen siihen kaipuuseen, Helene tähdentää.

Virossa työskentely on opettanut Toivasia myös ymmärtämään, miten kohdata ihmisiä, joille kristinuskon sanoma on vieras. Virossa ihmisillä saattaa olla myös monia ennakkoluuloja kristittyjä kohtaan.

– Ei voi pitää itsestään selvänä sitä, että ihmiset ymmärtävät heti, mistä uskossa on kysymys. Uskon asioista pitäisi opettaa mahdollisimman inhimillisesti ja selvästi, eikä odottaa, että Raamattu avautuisi heti, Joona huomauttaa.

– Olisi tärkeä osata kertoa kristinuskosta niin, että se avautuisi Jumalan rakkauden sanomana eikä tuomiona. On palautettava mieleen, mikä on se ydinsanoma, ja miten kertoa niistä ihanista asioista niin, että se koskettaisi ihmistä, Helene jatkaa. 

Helene ja Joona haluavat olla kohtaamassa ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan käsin. Toivaset korostavat sitä, että ihminen ei saisi koskaan olla vain lähetystyön kohde, vaan jokainen on omana yksilönään Jumalalle rakas. 

– Jotta pääsee ihmisen lähelle, täytyy oppia ymmärtämään hänen tarinansa. Virossa ihmisten tarinat ovat minulle jo tuttuja, mutta haluan oppia, mikä puhuttelee ihmisiä Myanmarissa. Haluaisin puhua heille niin, että voisin koskettaa heidän jokapäiväistä elämäänsä, eikä kristinusko jäisi vain myytiksi, Helene kuvaa.

Toivaset toivovat, että he saisivat olla Myanmarissa kohtaamassa ihmisiä ja Jumalan rakkaus saisi toimia siellä. He haluavat kuitenkin pitää mielessä, että jo yhdenkin ihmisen aito kohtaaminen on tärkeää.

– Ei tarvitse ajatella mielettömiä tavoitteita, vaan voi lähteä yhdestä kohtaamisesta. Siinä on se kaikkein tärkein hetki, että Jumala kohtaa ja voi rakentaa tätä ihmistä, Joona painottaa.

Toivaset haluavat vielä muistuttaa siitä, että lähetystyö on tarkoitettu kaikille. Kaikki ovat kutsuttuja kertomaan Jeesuksen rakkaudesta, mutta jokainen omalla paikallaan. Toivasille lähetyskäskyn toteuttamispaikka on kohta Myanmarissa.

– Lähetystyö on tietyssä mielessä kutsumus, mutta samalla se on minulle ainoa tapa elää. Meidän tulee peilata muihin sitä rakkautta, millä itseä on rakastettu, Joona sanoo.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 15/19.