Viron pitkä pyhäkoulu

Viro on yhteiskuntana monin paikoin erilainen kuin pohjoinen naapurinsa. Evankeliumiyhdistyksen Viron työaluevastaava Kirsi Vimpari on käynnistänyt pyhäkoulutyön ja syventyy parhaillaan virolaiseen yhteiskuntaan sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan maisteriopintojen myötä. 

Tarton kaupungissa suomalaiset kasvot eivät ole harvinaiset. Etelä-VIrossa sijaitseva yliopistokaupunki on vetänyt puoleensa paljon täkäläisiäkin opiskelijoita. Tartoa moni pitää Viron henkisenä pääkaupunkina, sijaitsevathan siellä niin maan vanhin yliopisto kuin korkein oikeuskin.

Evankeliumiyhdistyksen Viron lähetti ja työaluevastaava Kirsi Vimpari vietti joulun Virossa ja uuden vuoden Suomessa vanhempiensa luona. Uuteen vuoteen sisältyy paljon uutta niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Jo edellisvuonna Vimpari sai lähetyspiispalta uuden työmääräyksen: nyt hänen työalueensa kattaa koko Etelä-Viron.

– Se antaa aivan uudella tavalla vapautta suunnitella ja tehdä töitä. Jatkossa en ole enää vain yhdessä seurakunnassa töissä, vaan käyn tukemassa seurakuntien työtä pienemmillä osa-alueilla, missä sitten sitä tarvitaankaan, Vimpari kertoo.

Ensimmäisenä projektinaan Vimpari on ollut mukana käynnistämässä pyhäkoulua Võrussa Tarton eteläpuolella. Seurakunnassa oli ollut yli kymmenen vuoden tauko pyhäkoulun järjestämisessä. Vimpari käy paikan päällä kahdesti kuussa ja tukee paikallista työntekijää muutoin etänä.

– En itse vastaa Võrun pyhäkoulusta, vaan tuen paikallisen seurakunnan jäsentä, joka vastaa siitä. Hän sanoi minulle, ettei toisaalta pystyisi ilman minun tukeani sitä pyörittämään. Juuri tällä tavalla pienemmälläkin työpanoksella voi mahdollistaa jonkin isomman asian, hän selittää.

Pyhä koulu

Pyhäkoulutyö Virossa voi olla paljon isompi asia kuin mitä suomalainen osaisi välttämättä ajatellakaan. Suomalaisille tuttu saarnan aikana pidettävä ”pikkupyhäkoulu” on Virossa harvinaisuus. Erityinen lippulaiva on Tarton Paavalin seurakunnan pyhäkoulutyö, jonka on kehittänyt Tiina Luhamets, piispa Joelin puoliso.

– Paavalin seurakunnan pyhäkoulumalli pohjautuu uskonnon opetukseen, sillä täällä Virossa puuttuu kouluista kaikkia koskeva uskonnonopetus. Heillä on siellä laadittuna kokonainen opetusohjelma, joka kattaa ikävuodet toisesta aina rippikouluikään saakka.

Paavalin seurakunnan tunnin kestävässä pyhäkoulussa lapsia on noin sata. Pyhäkoulua ei järjestetä sunnuntaisin vaan lauantaisin, jotta pyhäkouluohjaajat pääsevät itse messuun sunnuntaina.

– Siinä on puolensa ja puolensa. Pietarin seurakunnassa pyhäkoulu järjestetään sunnuntaina messun aikana, jotta vanhemmat pääsevät itse kirkkoon, kun heidän lapsillaan on jokin paikka missä olla sen aikana. Lasten metelöintiä voidaan täällä katsoa hieman nurjasti.

Kun lapsia on seurakunnan pyhäkoulussa satapäin, voisi kuvitella, että nuoriso- ja rippikoulutyö kävisi kuumana. Nuoria rippikouluissa on kuitenkin vähän.

– Suomessa etsitään keinoja pitää nuoret seurakunnan toiminnassa rippikouluiän jälkeen. Täällä ongelmana on pyhäkoulun ja rippikoulun välinen kuilu. Suomessa rippikouluun meneminen on lähes itsestäänselvyys, mutta nykyään täällä on toisin. Se perinne katkesi, kun rippikoulut olivat pitkään kommunismin alla kiellettyjä, Vimpari selittää. 

Jos uskonnonopetus Suomessa ajautuisi entistä huonommalle tolalle, saisi kotimaisenkin pyhäkoulutyön kehittäminen monivuotiseksi uskontokasvatukseksi kannatusta Vimparilta.

– Jollainhan tapaa kristittyjen perheitten tulee ratkoa se ongelma, että missä lapset kuulevat perusopetuksen kristinuskosta? 

Arvot pelissä

Työnsä ohessa Vimpari opiskelee Tarton yliopistossa sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan maisteriohjelmassa. Opiskelu virolaisessa yliopistossa on avannut aivan uusia näköaloja yhteiskuntaan, jonka arvot hän kokee monin paikoin vieraiksi.

– Suomen sosiaalijärjestelmä on rakennettu pitkälti kristillisille arvoille: jokaisella on ihmisarvo, ja jokainen on sen arvoinen, että hänelle taataan perustoimeentulo. Ei täällä sellaisia asioita ole lainkaan päätetty missään vaiheessa, Vimpari toteaa.

Toisin kuin Suomen, Viron valtionvelka on hyvin vähäistä. Valtion maksamat etuudet katetaan puhtaasti verotuloilla. Usein se ei ole kovin paljoa. 

– Viro maksaa sen verran kun pystyy, ja jos ei pysty niin ei maksa. Vaikka sitten rikkoisikin vaikkapa EU-sopimuksia. Eräs vieraileva luennoitsija totesi meille virolaisten olevan hyvin kaunis kansakunta – paperilla. Viro on allekirjoittanut vaikkapa vammaisten oikeuksia takaavia sopimuksia, mutta ei sitten monistakaan syistä toteuta niitä.  

Sosiaalipolitiikan opintojensa myötä Vimpari on myös oppinut ymmärtämään syitä virolaisten suurelle maahanmuuttokriittisyydelle. Eurooppaa ravistelevan turvapaikanhakija-aallon keskellä Viron yleisradion mukaan vuoden 2017 kesäkuun loppuun mennessä Viro oli ottanut vastaan yhteensä 156 turvapaikanhakijaa.

– Viron historia on niin raju. He ovat olleet orjia täällä, ja he ovat orjuudesta taistelleet itsensä vapaaksi monien eri vaiheiden kautta. Se, että nyt joku sanelee virolaisille sen mitä pitää tehdä ja mitä siitä pitää maksaa; se ei sovi virolaisille lainkaan, Vimpari kuvaa.

Oulun lapsiraiskaustapaus on noussut esille vahvasti myös Suomenlahden eteläpuolella.

– Siitä tehtiin täällä poliittinen keppihevonen. Sanottiin, että katsokaa nyt mitä Suomessa tapahtui. Se liittyy tietysti vahvasti myös lähestyviin vaaleihin, hän aprikoi.

Paavi toi tuoreen tuulahduksen

Viime syyskuussa Tallinnassa vieraillut paavi Franciscus teki iloisen poikkeuksen Viron usein vähintäänkin varovaiseen suhtautumiseen kristinuskoon. Vapaudenaukiolla järjestetty messu keräsi kymmentuhatpäisen yleisön paikalle.

– Olin itse tuolloin töissä Narvassa, mutta Franciscus sai paljon positiivista mediahuomiota. Iloitsin siitä paljon. Media olisi voinut vetää koko vierailun lokaan juuri hetkeä aiemmin ilmi tulleiden lasten hyväksikäyttötapausten vuoksi, mutta ei sitä tehnyt. Virolainen ei kaihda kysymästä suoraan vaikeitakin asioita, ja paikallinen katolinen piispa olikin paljon esillä vastaamassa niihin. 

Vimpari ei ole huomannut, että paavin vierailu olisi jättänyt sen pysyvämpää jälkeä virolaiseen julkiseen keskusteluun. 

– Voi olla, että Tallinnan alueella paikallisesti voi ollakin näin, mutta Viron luterilaisen kirkon arkkipiispa ottaa paljon kantaa asioihin muutenkin ja hän pääsee olemaan esillä, mikä on ollut tosi hieno juttu, Kirsi Vimpari päättää

Lue lisää Sanansaattajasta 1/19.