Lapsista ja kakkospykälästä

Eräs kirkkoherra, joka haluaa lasten olevan täysin hiirenhiljaa ja suht’ liikkumatta alttarin luona koko ehtoollisliturgian ajan, on antanut minulle aihetta pohdintaan. Kuitenkin ymmärrän kirkkoherraa hyvin. Ehtoollinen on harras hetki, jokainen tulee sinne ottamaan vastaan Herramme ruumiin ja veren. Jokainen tulija saa rauhassa hiljentyä. Ja sitten on se toinen puoli, kun ne lapsetkin ovat Jumalalle rakkaita ihmisiä. Lasten olisi hyvä opetella sitä, miten ehtoollisella toimitaan, ja oppia arvostamaan sitä Herran siunausta, minkä he ehtoollispöydässä saavat. Pienempien täytyy saada esittää kysymykset heti kun ne tulevat mieleen. Ja hehän kysyvät. Täysin aiheellisia kysymyksiä, kuten suosikkini ”Kestääkö se siunaus yhden viikon verran?”

Kun on itse tottunut ajatukseen, että on mahtava asia, jos kirkossa on lapsia, ja mikäli he eivät huutaen juoksentele ympäriinsä ihan koko aikaa ja ainakin saarnasta saa selvää, on hieman nieleskelemistä siinä, että lapset eivät saisikaan olla ja tulla. Hieman on prosessoimista siinä, että Jeesuksen käskyä ”Sallikaa lasten tulla” ei oteta todesta.
Niin lähetystyössä, seurakunnassa kuin missä tahansa kristillisessä toiminnassa on tärkeä säännöllisesti pysähtyä sen äärelle, että miksi me oikein olemme olemassa. Miksi me teemme sitä mitä teemme, ja teemmekö sitä niin hyvin kuin voimme. Olenko ehkä itse esteenä tai hidasteena jonkun ihmisen mukaantulolle?

On tärkeä, että perusta ja keskeisimmät asiat ovat kirkkaina mielessä, ja kun ne haipuvat kaiken arjen vaatiman toimeliaisuuden alle, niitä kaivetaan esille ja tarkastellaan yhä uudelleen. On tärkeä pistää arviointiin käytännöt ja ”näin meillä on aina tehty” -kuviot, että mikä nyt on tarkoituksenmukaista ja haluammeko säilyttää nämä vai muuttaa toimintaa.
Kun hieman reilu kymmenen vuotta sitten pääsin tutustumaan Suomen Luterilaiseen Evankeliumiyhdistykseen, olin vaikuttunut koko lafkan olemassaolon tarkoituksesta. Pykälä kaksi kertoo sanatarkasti: ”Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.”

Keitä ovat sinulle nämä mainitut ihmiset? Keille Kristuksen evankeliumia levitetään?

Raamatusta löytyvistä lähetyskäskyistä selviää, että kyse on kaikista luoduista, kaikille kansoille, aina maan ääriin saakka. Tästä löytyy isompia ja pienempiä tehtäviä jokaiselle. Välillä yksi suurimpia asioita onkin ymmärtää se, että ne monet pienenpienet tehtävät ovatkin niitä valtavan tärkeitä. Kokonaisuus ei koskaan rakennu vain isoista ja mahtavista asioista, vaan siellä on aina mukana myös jotain ihmiselle huomaamatonta ja vähäisenä pidettyä. Mutta kun Jumala rakentaa ja vaikuttaa, kaikessa käy hyvin.

Rukousaiheita:
· Rukoilemme Viron kansan puolesta ja pyydämme herätystä.
· Rukoilemme uuden presidentin puolesta, ja kaikkien yhteiskuntajärjestykseen liittyvien asioiden puolesta.
· Rukoilemme seurakuntien puolesta, ja erityisesti sen puolesta, että lapset olisivat tervetulleita ja heille olisi tarjolla pyhäkouluja.