Vihollisista viimeinen

Itä-afrikkalaisista suurin osa identifioituu kristityiksi, mutta pinnan alla vaikuttavat myös perinteiset uskomukset. Muun muassa kuolemaa käsitellään tavoilla, joilla ei ole kristillistä pohjaa. Usein syynä on pelko ja ymmärtämättömyys todellisesta toivosta.  

Afrikassa kuolemaan liittyy erilaisia perinteitä riippuen maasta ja heimosta, jonka keskellä ollaan. Esimerkiksi ihminen halutaan säilyttää kuoltuaankin tavalla tai toisella osana yhteisöä. 

– Omassa heimossani tapana on ”nimeäminen”. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kuollut on ollut eläessään hyvä ihminen, hänen nimensä halutaan antaa myös lapsille, jotta tämän hyvyys voisi jatkua heissä. Jos hän on ollut paha ihminen, hänen nimeään ei haluta edes sanoa ääneen, etteivät pahat teot periytyisi, avaa kenialainen, Luther-kirkon kansainvälisen messuyhteisön kävijä. 

– Tansaniassa käydään usein haudalla muistelemassa kuollutta ja siivoamassa paikkaa. Joskus koko perhe kerääntyy haudalle ruokailemaan, ja tähteeksi jääneet luut laitetaan hautaan, Tansaniasta kotoisin oleva seurakuntalainen kuvaa. 

Erilaisten tapojen taustalla vaikuttaa usein perinteinen kansanusko, jota yhä myös harjoitetaan.  

– Vanhemmat ihmiset ovat opettaneet, että kun joku kuolee, hänen henkensä on yhä elossa. Uskomuksen mukaan kuolleen henkeä tulee rukoilla, jos elämässä on ongelmia. Hänen haudalleen saatetaan tuoda juhlaruokia, piimää ja vuohenlihaa, ja kuolleelta pyydetään opastusta elämän valinnoissa tai rukoillaan esimerkiksi sadetta. Jotkut kokevat, että se auttaa, seurakuntalainen kuvaa. 

Luther-kirkon pastori Richard Ondicho on itse kotoisin Keniasta. Hän kertoo, että kristinuskon vaikutuksistakin huolimatta kuolemaan liittyy Afrikassa yhä paljon toivottomuutta. Tämä puolestaan ajaa turvautumaan perinteisiin tapoihin ja taikauskoon.  

– Muistan isovanhempieni puhuneen perinteisistä uskomuksista. Ennen opetettiin, että ihmisen elämä päättyy kuolemaan, ja kuollut ihminen voi jäädä vainoamaan eläviä. Vaikka Afrikkaan on tuotu kristinuskon sanoma, myös vanhat käsitykset vaikuttavat taustalla. Kun ei ymmärretä sitä, mitä tarkoittaa, että Jeesus on ylösnousemus, kuolemaa pelätään paljon, Ondicho selventää.  

Tilastojen mukaan sekä Tansaniassa että Keniassa suurin osa ihmisistä on kristittyjä. Miksi taikausko pitää silti pintansa?  

– Paikalliseen ajatusmalliin kuuluu, että ongelmaan on pystyttävä konkreettisesti tarttumaan. Esimerkiksi usko Jeesukseen viimeisenä uhrina on liian hengellinen ajatus, ja siksi ihmiset saattavat turvautua eläin uhreihin ikään kuin varmuuden vuoksi. Samoin myös juutalaisuudessa sorruttiin palvomaan jumalpatsaita, eikä ajatus Jumalasta, jota ei voida nähdä kelvannut, Ondicho vastaa. 

Ondichon mukaan myös opetusta kristinuskosta on liian vähän saatavilla tai teologia on hyvin ohutta, jolloin usko perinteisiin tapoihin säilyy vahvana.  

– Länsimaissa asioista otetaan usein itse selvää lukemalla, mutta sama ei päde Afrikassa. Siellä ollaan paljon enemmän kuullun tiedon varassa, sillä lukutaito on heikko ja Raamattuja ei ole kaikkien saatavilla. Monilla ei ole tarpeeksi tietoa kristinuskosta, ja siksi he kääntyvät sellaisen puoleen, mikä tuntuu enemmän käsin kosketettavalta. 

Ondicho painottaa, että jatkuvasti annettava opetus ja riittävä teologinen koulutus ovat tilanteen ratkaisemisessa avainasemassa. 

– Ihmisten on saatava jatkuvasti oikeaa opetusta ja kuultava evankeliumia vapautuakseen vanhoista uskomuksista. Jos tätä ei tapahdu, perinteiset uskomukset eivät koskaan lähde Afrikasta.  

Lue koko juttu Sanansaattajasta  23/20.