Vietetäänkö tänä vuonna viimeisiä Maata Näkyvissä -festareita?

Koivurannan bussissa oli tunnelma katossa kurvatessamme Turkuhallin parkkipaikalle marraskuussa 1991. Bussimme oli täyttynyt nuoren seurakunnan edustajista, jotka koostuivat Laukaan, Muuramen ja Konneveden nuoresta seurakunnasta. Pari tyyppiä taisi olla Toivakastakin. Olimme tulossa Turkuun, Maata Näkyvissä -festareille. Tapahtuman teemana oli Beibi älä pelkää. Ei meitä pelottanut, mutta jännitti sitäkin enemmän. Kuskimme Martti Liimatainen, lupasi olla samassa paikassa, kun konsertti loppuu. Suuntasimme lipunmyynnin ja infon kautta sisälle halliin.

Festareiden tunnelma yllätti. The Road laulatti kansaa, uudella biisillään: ”beibi, beibi älä pelkää, älä potki pimeään. Älä Jeesusta sä hylkää, älä heitä menemään.” Gospelkentän iso nimi Larry Norman veti keikkansa rutiinilla. Erityisen hienolta tuntui tapahtuman tunnelma. Puheet olivat lyhyitä ja selkeitä, kristittyjen yhteys huokui syvänä puolitäydessä hallissa läpi viikonlopun. Kaikki oli suurta ja hienoa. En voinut kuvitellakaan, että muutamaa vuotta myöhemmin saisin olla tekemässä tätä tapahtumaa.

Turkuhallin tunnelma

– Mitähän tästä tulee, totesi projektipäällikkö Anne Vähätalo perjantaina marraskuussa 2007, kun Maata Näkyvissä -festarit olivat alkamassa.

Työtä oli tuolloin ollut tavallista enemmän. Lipunmyynti oli ryöstäytynyt käsistä ja huomasimme viikko ennen tapahtumaa, että jäähalli oli täynnä. Juontajat laittoivat alkurukouksen jälkeen tapahtuman liikkeelle ja pian musiikki soi, ihmiset lauloivat mukana, tanssivat permannolla ja hiljentyivät kuuntelemaan puheita. Tosin pientä hälinääkin jostain aina kuuluu, kun jäähalli on täynnä.

– Jokos Maata Näkyvissä -festarit siirretään pian Hartwall-areenalle, kysyi moni kollega viikonlopun aikana.

– Ei ole sellaisia suunnitelmia, Taivaan Isä oli tarkoittanut tämän tapahtuman Turkuun, mumisin moneen kertaan.

Stryper veti hienon keikan lauantai-iltana. Tästä puhutaan vielä 15 vuoden päästä, ajattelin nojatessani kaukalon reunaan. Tänään tiedän olleeni oikeassa.

Huhtikuun 30. päivänä julkaistiin vuoden 2022 Maata Näkyvissä -festareiden ohjelma. Festareiden teemana on tänä vuonna Ilon päivä. Koronan tuoman poikkeustilanteen jälkeen saamme taas kokoontua yhteen nauttimaan gospelmusiikista, yhteydestä ja Jumalan Sanan lupauksista. Evankeliumi on ilosanoma, jota pitää juhlia aina, varsinkin näinä ahdistavina aikoina.

Tummia pilviä Maata Näkyvissä -festareiden tulevaisuudessa

Maata Näkyvissä -festareiden taivaalle on kuitenkin asettunut tummia pilviä. Ensi marraskuun ilo saattaa jäädä lyhyeksi. Jos ihmeitä ei tapahdu, ensi marraskuun Maata Näkyvissä -festarit ovat viimeiset laatuaan. Miksi näin on tapahtumassa?

Maata Näkyvissä -festarit tekivät viimeisinä vuosinaan ennen koronaa selkeästi tappiota. Myös viime marraskuun yksipäiväinen tapahtuma striimauksineen oli taloudellisesti niin raskas, että Maata Näkyvissä -festareiden taloudesta vastaavien usko tapahtuman tulevaisuuteen on nyt lujilla ja tapahtuman tulevaisuus on pahasti uhattuna.

Kannattaako olla huolissaan yhden kristillisen nuorisotapahtuman tulevaisuuden puolesta, kysyy kyyninen lukija? Mitä isompi merkitys tapahtumalla on, sitä enemmän kannattaa kaikki kivet ja kannot kääntää. En ole varmasti ainoa ihminen tässä maassa, jolla on näitä edellä kerrottuja muistoja Maata Näkyvissä -festareilta. Merkityksellisen tapahtuman menettämisen puolesta kannattaa oikeasti huolestua.

Maata Näkyvissä -festarit on tällä hetkellä Suomen ainoa kristillinen nuorison suurtapahtuma, jonne tullaan seurakunnista ympäri maan. Se on ainoa paikka, jossa paikallisen seurakunnan nuorisotoimintaan osallistuvat nuoret saavat kokea, että: ”oho, meitä onkin tuhansia”. Se on tällä hetkellä ainoa kristillinen nuorisotapahtuma, jossa isolla porukalla saamme laulaa, tanssia ja hiljentyä gospelmusiikin sekä Jumalan Sanan äärellä kokemaan yhteyttä ja ystävyyttä. Maata Näkyvissä -festarit ovat investointi tulevaisuuteen.

Maata Näkyvissä kohtalon vuosi 2022

Tänä vuonna eletään siis tapahtuman kohtalon vuotta. Nyt kysytään yhteistä tahtoa ja ymmärrystä siihen, että kerätäänkö seurakunnissa ja nuorten porukoissa vielä sitä joukkoa, joka haluaa olla hyvän kristillisen nuorisomusiikin ja raamattuopetuksen kuulolla. Vieläkö seurakunnista ympäri maan löytyy sitä joukkoa, joka perjantaina illansuussa saapuu Turkuun etsimään, löytämään ja huutamaan, että maata on näkyvissä?

Vieläkö löytyy Turun komean jäähallin pihaan kymmeniä ja satoja busseja, joista hyppää ulos nuori seurakunta, joka haluaa kokea Maata Näkyvissä -festareiden tunnelman ja yhteyden? Iso kysymys on, kuinka paljon löytyy nuorisotyönohjaajia ja nuorisopastoreita sekä muita kasvattajia, joilla on tahtoa ja sinnikkyyttä lähteä porukan kanssa viettämään Maata Näkyvissä -viikonloppua. Tahdon lisäksi tarvitaan tietysti ne nuoret, jotka ovat Turkuun lähdössä. Joskus lähtijöitä ei vain ole helppo löytää, mutta hyvä olisi nyt kääriä hihat.

Haastan meitä kaikkia yhteisiin talkoisiin tapahtuman puolesta. Jos väkeä löytyy Turkuhalliin, nykyiseen Gatorade Centeriin riittävästi, Maata Näkyvissä -festareiden tulevaisuus on turvattu ja nuoren seurakunnan ilo ja yhteys saa jatkua. Muussa tapauksessa marraskuun kolmantena viikonloppuna kokoonnutaan pienemmissä ja hiljaisemmissa puitteissa ja siihen on sitten tyytyminen.

Jumala antoi tämän tapahtuman meille 80-luvun puolivälissä ja Hän lopettaa sen silloin, kun hyväksi näkee, on se sitten 2022 tai 2050. Nyt jos koskaan pitää rukoilla ja tehdä työtä: kutsua ja järjestää tapahtumaa täysillä, jotta nuoret saisivat ainakin vielä kokea, että Maata on Näkyvissä.