Viestejä Virosta lapsilta lapsille

Matkalaukkuelämää

Lähetystyöntekijät tulee muutaman vuoden välein Suomeen ja kiertävät seurakunnissa kertomassa työstään lähetyskentällä. Meidän perhe tuli kotimaankaudelle Suomeen joulukuussa ja aluksi me vähän lomailtiin ja juhlittiin Joulua. Äiti ja isi vuokrasi meille loma-asunnon samasta kerrostalosta, missä varamummo-Annu asuu. Meille oli siellä kaikki valmiina, Sofia sai parvisängyn ja Sointu paloautosängyn. Ja kaapeissa oli myös aika paljon leluja. Kun oltiin loma-asunnossa käytiin joka päivä leikkimässä Annun, mummon ja ukin luona. Se oli hauskaa kipittää krokseissa kellarin kautta Annun kotiin.

Me käytiin myös monilla seurakuntavierailuilla. Yhtenä päivänä me mentiin Joensuuhun bussilla, jossa äiti oli jo pari päivää tehnyt töitä. Siellä me päästiin mukaan seurakunnan ipkerhoon, jossa äiti ja isi kertoi siitä nuorisotyöstä mitä ne tekee täällä Virossa. Joensuussa me päästiin yökylään 7-v. Einon ja 4-v. Liljan kotiin, mikä oli tosi kivaa. Niiden luona olisi ollut kiva olla pidempään!

Sitten me käytiin viikon reissu Pohjanmaalla. Joka päivä oli niitä tilaisuuksia ja kouluvierailuja, joissa isi ja äiti kertoi samat asiat. Isi ja äiti laski, että me käytiin kertomassa Virosta ja lähetystyöstä yli 600 lapselle. Käytiinkö me myös teitä tapaamassa? Onko teidän koulussa niin paljon lapsia?

Me tavattiin Kannuksessa 8v Helmi ja Soinissa 6v Sofia, joiden kanssa leikittiin aikuisten tilaisuuksien aikana. Lapualla me nukuttiin leirikeskuksessa, jollaista me ei olla koskaan nähty, kun Virossa leirit on aina teltoissa. Lapualla oli myös hauska Lastenkirkko, jossa oli Nallepappi.

Oli hauska käydä uusissa paikoissa, tutustua leikkikavereihin ja leikkiä uusilla leluilla. Mutta oli myös vaikeaa nukkua
uusissa paikoissa ja tylsää kuunnella äitin ja isin puheita. Oli kivaa, kun joskus me saatiin lahjoja. Ainakin saatiin sellaiset kettumukit ja väritystehtäviä ja pillimehut.

Reissun aikana käytiin aika monta kertaa pissatauolla Apsi-apinan ABC:llä, joskus päästiin myös leikkipaikalle. Sellainen Apsi-pehmolelu me oltaisiin haluttu myös kotiin, mutta äiti ja isi sanoi että meillä on kotona jo monta pehmolelua.

Toiset käy ravintolassa syömässä aika harvoin, mutta me käytiin reissussa joka päivä syömässä eri paikoissa. Kiinalainen ravintola Lapualla oli varmaan paras (siellä oli monta erilaista jälkiruokaa), välillä syötiin kouluruokaa, ja välillä haettiin pizzaa ja ranskalaisia. Joskus ruoka maistui, joskus ei. Onneksi loma-asunnossa saatiin tuttuja ruokia. Sitten ku päästiin kotiin Tartuun, niin olipas kivaa syödä taas oman kokoisella haarukalla ja lusikalla. Reissun lopussa alkoi kyllä olla ikävä omaan kotiin Tartuun. Oli ihanaa nukkua taas omassa tutussa sängyssä Ja tietenkin leikkiä tutuilla jutuilla.

Kun me pakattiin auto, niin se oli ihan kattoon asti täynnä tavaraa ja takakonttiin ei mahtunu Sofian viulu ja isin kitara, niin ne oli meidän penkkien välissä. Onko teillä ollut joskus niin paljon tavaraa mukana reissussa?

Lähetystyöntekijöiden lapsia, jotka asuu ulkomailla sanotaan joskus matkalaukkulapsiksi ja varsinkin toi kotimaankausi-reissu oli just sellaista matkalaukkuelämää.

Kun päästiin ensimmäistä kertaa reissun jälkeen päiväkotiin, tuntui että meitä oli odotettu. Sointu ja hänen paras ystävä Loore halailivat innoissaan. Kaikki aikuiset kysyivät miten meidän reissu oli mennyt. Ja kaikenlisäksi saatiin joululahjatkin, jotka oli meitä odottaneet. Joululahjapussista löytyneet hienot piparit maistui vaikka joulu meni jo.

Nyt helmikuussa meillä oli päiväkodissa ystävänpäivän esitys. Sofian ryhmä oli valmistellut laulut ja nukketeatteria. Sofialla oli myös arvoitus, jonka hän lausui ja pienimmät arvasivat. Ensi viikolla onkin Viron itsenäistymispäivä 24.helmikuuta. Seuraavassa kirjeessä kuulettekin, miten me sitä tällä kertaa juhlitaan. Ainakin puetaan Viron lipun väriset vaatteet. Muistatko mitkä ne on?

Hauskaa kevättä toivotellen,
Sofia 6v ja Sointu 3v