Arkea ja juhlaa

Eteisen seinillä roikkuu riekaleita. Kaksivuotiaan luovuutta. Aika mitättömät ne tapetit olivatkin. Eivät todellakaan valitsemani.

Tiskialtaaseen kiinnitetty työskentelytaso on tehty materiaalista, joka ei kestä kosteutta. Kaksivuotias on juuri nyt erityisen innostunut tiskaamisesta. Saadaan samalla kertaa vaihtoon työtaso ja astiat.

Wc-istuimen huuhtelumekanismi on rikki vähän väliä. Toissakertaisen vuokranmaksun yhteydessä se lopulta saatiin kuntoon. Muutaman päivän kuluttua säiliön kansi särkyi palasiksi.

Suomessa kotini on ollut lähes aina 1960-luvun talossa tai sitä vanhemmassa, Venäjällä viime vuodet 2010 rakennetussa talossa. On upea tunne, jos emme kokonaiseen kahteen viikkoon tarvitse täällä sähkö- tai putkimiestä tai muuta korjaajaa tai joudu itse korjaamaan asunnossa mitään. Tätä ihmetellessä tulee usein mieleen, että ”Ei ole meillä täällä pysyväistä kaupunkia…”, tuskin muutakaan ehjänä säilyvää. Vaikka maallistahan tuo, ja käymään me tänne vain tulimme.

Venäläiselle kodin harmonia ja kauneus ovat erittäin tärkeitä. Pieni keskeneräisyys ja varovaisuus kuuluvat asiaan, mutta kotia vaalitaan rakkaudella. Heijastuuko kaipuu yksityisen tilan kodikkuuteen yleisellä tasolla vallitsevasta kaaoksesta ja arvaamattomuudesta? Kestääkö yksilö hintojen nousua ja laskua, elintarvikkeiden vaihtelevaa saatavuutta, alhaista palkkatasoa ja välttäviä työolosuhteita paremmin, kun kodin ikkunoissa on upeat verhot, ylellinen tapetti sopii taustallaan avautuvaan näkymään eikä yksikään teekuppi pilaa tiskipöydän maisemaa? Auttaako se silloinkin, kun kultaisessa kodossa ei ehdi olemaan kuin yösydämen?

Tulee aika, jolloin viihtyisimmästäkin kodista täytyy luopua. Ystävät katoavat, terveys menee, rakkaus kylmenee. Sisäinen ja ulkoinen keskeneräisyys kuuluvat tähän maailmaan. Parhaimmatkaan juhlat ja ihanimmatkaan ystävät eivät voi korvata iankaikkisen elämän toivon riemua.

Onneksi saamme jo maan päällä aavistusta taivaan ihanuudesta. Meille suurinta juhlaa on osallistua seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Tilat Krasnojarskissa ovat hyvin vaatimattomat, kesäisin hiostavat, talvisin vetoiset. Eteisen ja pyhäkoulutilan lampuista yksi vuorotellen palaa. Ei haittaa. ”Kiitos siitä, että meillä on niin ihana kirkko”, rukoili kuusivuotias tyttäreni äskettäin, ja pyysi siunausta lukuisille seurakuntalaisille ja heidän perheilleen. Virsien hoidossa, Sanaa saarnattaessa ja ehtoollista nauttiessa saamme viettää juhlaa itse Kristuksen kanssa.