Vastuunkantajaksi kasvamassa

Sley tekee Virossa työtä, jonka tarkoituksena on tukea paikallisia seurakuntia. Kirsi Vimpari tutustui opiskelijatyön kautta lukioikäiseen Meribell Mõttukseen, joka lähti nuorisotyöntekijänä kantamaan vastuuta Paavalin seurakunnassa Tartossa. 

Kirsi Vimpari on toiminut Sleyn lähetystyöntekijänä Etelä-Virossa lapsi-, nuoriso- ja opiskelijatyössä vuodesta 2015 lähtien. 

Meribell  Mõttus, 19,  muutti lähiseudulta lukioon Tarttoon. Siellä hän tutustui Kirsi Vimpariin.  

 – Äitini on seurakunnan työntekijä, joten minulle on ollut luontevaa mennä kirkkoon. Jo varhain aloin käydä pyhäkoulussa, ja sitten kaikki on mennyt luontevasti omalla painollaan. Minulla ei ole suurta tarinaa siitä, kuinka minusta tuli kristitty. Kaikki tapahtui sujuvasti, ja uskoni on kasvanut vuosien aikana, Meribell kertoo. 

– Kun muutin Tarttoon, kaikki oli uutta. En tuntenut ketään. Ajattelin, että haluan lähtökohtaisesti kristittyjä kavereita. Menin erilaisiin nuorteniltoihin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen saanut tutustua uusiin ihmisiin. 

Kirsi näki Meribellissä olevan potentiaalin. Kun he olivat kesällä pitämässä nuortenleiriä, Kirsi kysyi, olisiko Meribell kiinnostunut nuorisotyöntekijänä toimimisesta. 

– Vastustin ajatusta alkuun, mutta otin tehtävän vastaan, ja se oli hyvä ratkaisu, Meribell sanoo. 

Meribell alkoi vetää Tarton Paavalin seurakunnassa nuorteniltoja, joihin osallistuu keskimäärin neljästä viiteen ihmistä. 

– Nuortenilta on kerran viikossa. Syömme iltapalaa, juomme teetä, juttelemme ja teemme muutakin, mitä nuortenilloissa yleensä tehdään. Illassa on myös jonkinlainen aihe ja juttelemme Raamatusta. Rukoilemme yhdessä ja otamme rennosti. 

– En tahtonut aluksi olla illoissa äänessä, vaan pyysin muita ihmisiä hoitamaan sen. Kuukauden tai kahden jälkeen sain itsevarmuutta ja huomasin, että pystyn tekemään tätä, Meribell muistelee. 

Kirkosta vieraantunut kansa 

– Virossa hengellisessä ilmapiirissä elävät vielä vahvoina neuvostoajan juurruttamat ajatukset, kuten että usko on naurettava asia ja että vain typerykset uskovat Jumalaan, Kirsi kertoo. 

– Kotikirkossani käy kirjaimellisesti vain vanhoja ihmisiä, mutta uskon, että tuo asia on alkanut muuttua, Meribell puolestaan toteaa. 

Viron 1,3 miljoonasta asukkaasta luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 153 000 jäsentä, joista vain noin 23 600 maksaa vapaaehtoisen jäsenmaksun – kirkollisveroahan Virossa ei ole. Ortodoksiksi itsensä määrittelee noin 170 000 ihmistä. Neuvostohistorian takia keskimääräisen virolaisen kosketuspinta kristinuskoon on melko vähäinen. 

– Julkisissa kouluissa ei ole uskonnonopetusta. Senkin vuoksi tavallinen virolainen tietää kristinuskosta paljon suomalaista vähemmän. Kristityt koulut ovat tosin varsin suosittuja. Niillä, jotka ovat käyneet lasten ja nuorten leireillä, on jonkinlainen käsitys asioista, Kirsi kertoo. 

Lue koko artikkeli Sanansaattajan numerosta 13/22.