Vapaan isänmaan ylistys

Pian saamme nostaa salkoihin siniristilipun suuren juhlan kunniaksi: Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Itsenäisen maan oma lippu on väkevä symboli, joka saarnaa kullekin tavallaan.
Joukossamme elää vielä niitä, joille Suomen lippu on koskettava muistutus verisistä sodista, joissa maamme itsenäisyyttä puolustettiin ja annettiin kallein mahdollinen ajallinen uhri. Joillekin lippu on merkki monilla mittareilla mitattuna maailman parhaan maan hyvinvoinnista ja monipuolisesta menestyksestä. Joillekin lippu kertoo siitä, että globalisoituvassa maailmassa Suomi on edelleen itsenäinen maa, joka päättää omista asioistaan, vaikka jotkut jo väittävät meidän tyystin myyneen vapautemme EU:lle.

Joillekin siniristilippu on enemmän kuin vain kansallinen symboli. He näkevät lipun ristissä viittauksen siihen, ketä saamme kiittää vapaudestamme. Olemme saaneet 100-vuotisen historiamme kuluessa kokea Jumalan suurta armoa ja huolenpitoa. Häntä on rukoiltu avuksi suuren hädän hetkinä, ja hän on vastannut. Siniristilipun nostaminen salkoon johtakoon meidät Jumalan ylistykseen, mutta tänä päivänä se saisi yhä useammin johtaa myös katumukseen. Olemme monella tavalla unohtaneet Jumalamme ja olleet kiittämättömät. Emme ole kysyneet hänen tahtoaan. Saakoon Kristuksen risti ja usko elävään Jumalaan vielä kerran nousta johtamaan kansaamme kulkemaan Jumalan teitä.

Vapaan isänmaan muistaminen johtaa ajatukset myös taivaalliseen isänmaahan, Jumalan valtakuntaan, joka sekin on vapaa, Jumalan Pojan verellä lunastettu. Samoin Jumalan valtakunta maan päällä, hänen kirkkonsa, on ja sen tulee olla vapaa. Ajallisen isänmaan vapautta varjellaan hyvällä ja viisaalla politiikalla. Kristuksen seurakunnan vapautta varjellaan pitäytymällä Jumalan sanan totuuteen, sillä totuus tekee vapaaksi.