Vapaaehtoistyöntekijänä Suomi-kirkolla

Saimme Japaniin Kaiju Viljan kolmeksi viikoksi vapaaehtoistyöhön. Aika oli niin seurakuntalisille kuin meille läheteille antoisa yhteisen tekemisen jakso. Iloitsimme hänen reippaasta otteesta, monista hyvistä ideoista sekä työpanoksesta seurakunnan hyväksi. Yllätyksemme Kaiju pystyi kommunikoimaan japaniksi monissa tilanteissa. Itseopiskeltu kielitaito tuli tehokkaaseen käyttöön. 

Kaiju kertoo, että lähetystyö tuli hänelle tutuksi ja tärkeäksi jo lapsuudessa Toto-lehden kautta.

– Nuorena ajattelinkin, että haluaisin lähteä lähetystyöhön. Silloin innoittajanani oli Huhtisen perhe, joka lähti Papua-Uuteen-Guineaan. Elämä kuitenkin meni toisin.

– Japani ja japanilaiset ovat tulleet rakkaiksi, kun Turun Lutherin kirkko sai 10 vuotta sitten ystävyysseurakunnakseen Tokion Ikebukuron kirkon. Ryhdyin yhteyshenkilöksi ja sen myötä sain ystäviä Tokiossa ja aloitin myös itsekseni japanin kielen opiskelun.

– Muutama vuosi sitten aloin unelmoida siitä, että voisin lähteä Suomi-kirkolle tekemään vapaaehtoistyötä. Halusin tutustua lähetystyön tekemiseen ja ehkä antaa oman pienen panokseni Yoshimurien työn tukemiseksi. 

Vapaaehtoistyön kautta Kaiju sai esimakua siitä, miltä tuntuisi asua suurkaupungissa Tokiossa, kulkea ruuhkajunissa, kohdata uusia ihmisiä ja tehdä lähetystyötä sen eri muodoissaan.

– Kävin Suomi-kirkolla lähes päivittäin.  Muun muassa siivosin, leivoin, pyörittelin asunnottomille onigireitä, järjestelin varastoa, otin valokuvia nettisivuja varten, ideoin ja keskustelin Päivin ja Hiroakin kanssa, osallistuin erilaisiin kirkolla kokoontuviin ryhmiin, lauloin erilaisissa tilaisuuksissa, pidin pienen hartauspuheen. Näin opin joka päivä jotakin uutta japanilaisuudesta ja lähetystyön tekemisestä. Järjestimme ja suunnittelimme myös Suomi-festivaalin, joka kuitenkin jouduttiin viime hetkellä peruuttamaan Korona-viruksen takia.

Japanilaista kulttuuria Kaiju oli oppinut tuntemaan paljon, mutta yllättäviäkin asioita tuli eteen. 

– Tiesin ennalta, että lähettien pitää tuntea lähetyskentän kulttuuri, historia ja ajattelut. Yllätyin siitä, kuinka vähän tiesinkään. Ymmärsin, että olisin tehnyt monta monituista virhettä ennen kuin olisin oppinut riittävästi ymmärtämään kielen nyansseja ja merkityksiä ja myös kulttuuriin liittyviä merkityksiä. Ja toisaalta ajattelin, että tietynlainen rohkeus myös on tarpeen, että sopivissa rajoissa uskaltaa jopa vähän koputella rajoja uusien ihmisten tavoittamiseksi.

– Japanilaisuuden olemuksen tuntemisen tärkeys yllätti jollakin tasolla. Koin, että olisin helposti elefantti lasikaupassa, jos en tuntisi asioita kylliksi.

– Tuntui myös siltä, etten oikein uskaltaisi edes pitää hartauspuhetta, etten sanoisi jotain, jonka kuulijat ymmärtävät väärin. Ymmärsin myös, että meille tuttujen hengellisten laulujen sanat käännöksinä eivät myöskään välttämättä avaudu japanilaiselle kristillisen käsitteistön puuttuessa. Oma kulttuurimme on niin perusteellisesti kiedottu kristillisyyteen ja kielemme sisältää kristillistä sanastoa, jonka vieraantuneemmatkin suomalaiset jollakin tasolla ymmärtävät. On vaikea puhua niille, joilla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä kristillisyydestä. Ja toisaalta, juuri tätä kristinuskoa lähetystyössä levitetään ja opetetaan. Mutta miten? Siinäpä on ongelmani ydin!

Kolmeviikkoinen jakso on takanapäin. Millaisin ajatuksin olet palannut takaisin?

– Olen valtavan iloinen saatuani elää kolme viikkoa vastakohtien Tokiossa, ikään kuin yhtenä muiden joukossa. Kaupunki ihmisineen tuntuu nyt tutulta ja turvalliseltakin.

– Arvostan lähetystyötä, jota Tokiossa ja muuallakin Japanissa tehdään, sillä tämä on erityisen haastava maa juuri japanilaisuuden erilaisuuden ja omaperäisyyden vuoksi. Japanilainen ei halua ottaa mitään uutta vastaan sellaisenaan, vaan kaikki pitää muokata japanilaisuuteen sopivaksi. Kristinusko on muuttumaton ja muokkaamiseen sopimaton ja siksi se on niin vaikea vastaanottaa. Jumala kuitenkin tekee työtään myös japanilaisten sydämissä. Meidän kotimaassa olevien tehtävä on rukoilla evankeliumin etenemistä ja myös rukoilla voimia, viisautta, taitoa ja intoa läheteille.

– Itse rukoilen myös lisäksi sitä, että saan vielä toistekin mahdollisuuden lähteä Tokioon omalle lähetysmatkalleni!

Rukoilemme Kaijulle tätä mahdollisuutta.