Vapaaehtoistyö
kannattelee
myös
evankelisuutta

Suomalaiset tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Kuinka evankelisen liikkeen tilanne heijastelee koko valtakunnan vapaaehtoistyön trendiä? Sanansaattaja otti selvää.

Vapaaehtoistyö kannattelee Suomessa lukemattomia seurakuntia, järjestöjä ja yhdistyksiä. Itse asiassa suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttava vapaaehtoistyön perinne on varsin vahva. Vapaaehtoistyön yhteiskunnallisena puolestapuhujana toimivan Kansalaisareena-yhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista kertoi tehneensä vuoden 2018 aikana jonkinlaista vapaaehtoistyötä.
– Tutkimuksissa on todettu, että työntekijän sitoutumista työnantajaan ei ratkaise pelkästään työstä saatu palkka, vaan ihmiset hakevat yhä enemmän työltään merkitystä ja vaativat työnantajaltaan vastuullisuutta, Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Leo Stranius kommentoi viime vuonna julkaistua tutkimusta yhdistyksen tiedotteessa.
Suomen toisiksi suurimman markkinatutkimusyritys Talous­tutkimuksen vuonna 2018 laatiman tutkimuksen mukaan Suomessa suosituinta vapaaehtoistyötä on lasten ja nuorison parissa tehtävä vapaaehtoistyö. Vuonna 2018 16,31 % vastanneista kertoi tehneensä haastattelua edeltäneen neljän viikon aikana vähintään tunnin vapaaehtoistyötä lasten ja nuorison parissa. Jalkapallokenttien ja jääkiekkokaukaloiden laidalla seisovia vanhempia ei yllättäne, että toiseksi suosituinta oli liikunnan ja urheilun parissa tehtävä vapaaehtoistyö. Viiden suosituimman joukkoon mahtuivat myös vapaaehtoistehtävät maanpuolustuksen, ikäihmisten ja sosiaali- ja terveysalan parissa.

Uskonnolliset yhteisöt vauhdissa

Tutkimuksen valossa on otaksuttavaa, että Evankelis-luterilaisen kirkon vasta hiljattain murtumaan alkanut pitkä, vahvan taloudellisen tilanteen kurssi on aiheuttanut sen, ettei kirkon parissa tehtävä vapaaehtoistyö ole noussut tutkimuksen kärkisijoille, vaikka kirkon jäsenmäärä ylittääkin helposti esimerkiksi järjestötoimijoiden jäsenmäärät. Tutkimuksessa vain 5,75 % vastanneista kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien parissa. Toisaalta tutkimuksessa on havaittavissa myös kirkon yhteiskunnallisen aseman vahva murrostila: kolmessa vuodessa tulos oli pudonnut yli kaksi prosenttiyksikköä.
Samaan aikaa ”muiden uskonnollisten yhteisöjen” parissa tehtävä vapaaehtoistyö oli pitänyt pintansa huomattavasti paremmin. Vuonna 2018 7,41 % vastanneista kertoi tehneensä niiden parissa vapaaehtoistyötä. Muiden uskonnollisten yhteisöjen parissa tehtävä vapaaehtoistyö oli menettänyt vuosien 2015 ja 2018 välillä suosiotaan vain 0,4 prosenttiyksikköä. Uskonnollisten yhteisöjen parissa tehdään myös työtunteina mitattuna keskimääräistä enemmän vapaaehtoistyötä. Suosituinta vapaaehtoistyön alaa etsittäessä uskonnolliset yhteisöt ovat vasta yhdeksännellä sijalla, mutta tehdyn vapaaehtoistyön määrää mitattaessa uskonnolliset yhteisöt nousevat sijalle kuusi jättäen taakseen muun muassa sosiaali- ja terveysalan, kulttuurin ja taiteen sekä poliittisen toiminnan.
Vaikka monen, esimerkiksi seurakuntaan vapaaehtoisvoimia etsivän, kokemus voikin olla hyvin toisenlainen, tekevät suomalaiset tutkimuksen mukaan edelleen eniten pitkäkestoista, säännöllistä ja järjestöjen tai yhteisöjen organisoimaa vapaaehtoistyötä.
– Tutkimustulokseen on helppo uskoa. Vapaaehtoistyö on ollut ja on yhä toimintamme ytimessä vaikka osin työn muoto ja tapa on muuttunut. Myös tarve on erilainen, mutta tekijöitä on yhä paljon. Välillä toki kuulee suuristakin messuyhteisöistä tai tilaisuuksista, joihin on vaikea löytää tekijöitä. Jossakin on totuttu, että asiat hoituvat ilman, että niitä tehdään yhdessä tai jossakin ajatellaan, että asiat järjestyvät kyllä niiden toimesta, jotka ennenkin ovat niitä hoitaneet, Evankeliumiyhdistyksen kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen pohtii.

Kuka tekee?

Samaisen tutkimuksen mukaan eniten vapaaehtoistyötä Suomessa tekevät nuoret ja nuoret aikuiset sekä 50–64 vuotiaat. Lienee ymmärrettävää, että työelämän aikana vapaaehtoistyölle jäävät tunnit ovat vähissä. Sama kuvio heijastuu myös tutkittaessa vapaaehtoistyötä tekevien omaa taloudellista tilannetta. Eniten vapaaehtoistyötä tekevät monet pienituloiset.
Kun haastatelluilta kysyttiin syytä vapaaehtoistyön esteisiin, nousi suurimpana syynä esille oma ajankäyttö. Yli puolet haastatelluista, jotka eivät olleet osallistuneet vapaaehtoistehtäviin viimeisen neljän viikon aikana, kertoivat syyksi ajanpuutteen. Samalla vain prosentti koki, ettei ollut saanut tehtävissä tarvittavaa ohjausta tai koulutusta ja siksi oli jättänyt vapaaehtoistyön sikseen.
– Vapaaehtoiset työntekijät ovat elinehto työmme onnistumisen kannalta. Toimintamme olisi melko niukkaa tai ainakin hyvin toisenlaista ilman heitä. Siksi on tärkeää pitää huolta vastuunkantajista. Vapaaehtoiset työntekijät tarvitsevat perehdytystä tehtävään, palautetta tehdystä työstä, neuvoja sekä myös viestin, että heidän työtään arvostetaan. Tärkeintä on, ettei ketään jätetä yksin. Selkeät käytännöt helpottavat vapaaehtoistyössä. Ilmapiiristä on tärkeää pitää huolta. Vapaaehtoistyön tulee olla sellaista, että sen tehtyään on tyytyväinen ja kokee osallistuneensa tärkeään työhön. Vapaaehtoistyöstä pitää olla mahdollisuus myös kieltäytyä, pitää tauko tehtävästä tai vähentää sitä, Tarvainen näkee.
Henkilökohtaisen kutsun merkitys nousi tutkimuksessa erityisen korkealle. Ainoastaan 65–79 vuotiaiden ikäryhmää lukuunottamatta kaikissa ikäryhmissä yli puolet olivat valmiina osallistumaan vapaaehtoistehtäviin, jos joku henkilökohtaisesti pyytäisi mukaan.
– Netti- tai lehti-ilmoitukset voivat tavoittaa joitakin, mutta vastuuta kantamaan tullaan useimmiten henkilökohtaisen kutsun kautta. Tämä oli helppo huomata vaikkapa viime vuonna Porin Evankeliumijuhlaa järjestäessä, Tarvainen jatkaa
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös vapaaehtoistyöntekijöiden identiteettiä, ymmärrystä oman tehtävän paikasta yhteisössä. Kaikista vastaajista vain kymmenen prosenttia koki, että vapaaehtoisilla pyritään teettämään järjestöissä ja yhteisöissä ammattilaisille kuuluvia tehtäviä.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 2/20.

Lue aiheesta lisää: Kuin terapeutti yhteisöille.