Valoa idästä

Kolmasosa Suomen uusista papeista tulee Itä-Suomen yliopistosta. Ortodoksipapeista melkein jokainen. Tänäkin vuonna hakijoita oli lähes 250, ja pääsimme valitsemaan parhaat päältä. Pidän parhaillaan 80 hengen peruskurssiluentoa. Hyvältä tuntuu: opiskelijat ovat innostuneita, sitoutuneita. Tohtoriseminaariinkaan ei enää mahtuisi enempää.

Teologia ei ole kaikkialla myötätuulessa. Saksassa tiedekuntia suljetaan ja opiskelijoita on vaikea saada. Pohjoismaissakin teologiaa vaivaa opiskelijapula. Uutinen Helsingistä kertoo, että tänä vuonna teologeja otettiin sisään 30 vähemmän kuin oli tarkoitus – niin moni ei ollut edes avannut pääsykoekirjaa.

Joensuussa merkittävin muutos oli eteläsuomalaisten opiskelijoiden kasvava kiinnostus. Vaikka manner-EU:n itäisimmässä yliopistokaupungissa on talvella kylmää ja lähimpään Ikeaan matkaa, aurinko nousee juuri idästä. Teologian ekumeeninen ilmapiiri ja tasokas opetus kiinnostavat. Uusi uskontotieteen professuuri päivittää koulutusta tulevaisuutta varten.

Laakerilla ei levätä. Koko suomalaisessa teologikoulutuksessa on meneillään iso muutos. Oppiainekeskeisestä ja eriytyneestä opiskelusta siirrytään kohti isoja kokonaisuuksia. Puhutaan ilmiö- tai teemapohjaisesta opiskelusta. Asia on monelle tuttu jo peruskoulusta. Esimerkiksi lääketieteessä uusi lähestymistapa on osoittautunut toimivaksi.

Opetuksessa luentosali kääntyy ympäri: flipped classroomissa opiskelijat itse tekevät ison osan työstä. Opettaja ei enää kaada tiedon ämpäristä vaan kannustaa ja valmentaa. Yhä harvemmin opiskelija pänttää yksin tenttikirjoja – nyt opiskellaan ryhmissä ja tehdään töitä netissä. Tentit on osin sähköistetty ja monimuotoistettu. Käytännön harjoittelu eli työssäoppiminen on jo pitkään tapahtunut seurakunnissa, aidoissa tilanteissa.

Valmistuuko uusilla opiskelutavoilla parempia pappeja ja viisaampia jumaluusoppineita? Varmasti tulevaisuuden teologit ovat sanavalmiimpia, ihmisläheisempiä ja sopivat paremmin työyhteisöön. Olennaisempaa on kuitenkin, tuntevatko he Raamattua ja kirkon tunnustusta. Siksi Raamatun alkukielet, pyhien tekstien tutkiminen ja menneiden aikojen teologien kanssa seurustelu pysyvät aina teologian opiskelun ytimessä.

Nyt pientä aivovoimistelua: Vuonna 65 jKr. roomalainen filosofi Seneca sujautti kiistakumppaninsa Luciliuksen suuhun ironisen lauseen: ”Emme opiskele elämää vaan koulua varten.” Lausetta on väännetty ja väärinymmärretty moneen kertaa. Oikeasti Seneca itse siis vastusti liian käytännönläheistä opiskelua ja puolusti teoreettista osaamista. Olen samaa mieltä. Syvällisellä teologialla on olennainen merkitys myös tulevaisuuden kirkossa.

Yliopisto ei kuitenkaan voi auttaa teologejaan siinä kaikkein tärkeimmässä. Sitä ei saavuta luentosalissa tai verkkotentissä vaan seurakunnassa ja kristillisessä opiskelijatoiminnassa. Vasta siellä kasvaa elävä yhteys Herraan. Siksi on hienoa, että Evankeliumiyhdistys on palkannut Joensuuhun pätevän teologin, Olli Oleniuksen, myös teologian opiskelijoita varten.