-
Connector.
sanansaattaja • Viikon nosto
Valo voitti pimeyden
25.09.2019
Terveydenhoitaja Sonja Vesanen löysi valon elämäänsä Raamatusta. Pimeän vallat joutuivat päästämään hänet verkosta, joka oli kietoutunut ympärille meditaation, joogan ja tarot-korttien kautta.
Parikymppinen Sonja tutustui tiibetinbuddhalaiseen meditaatioon silloisessa kotikaupungissaan Lahdessa.
– Ajattelin jo entuudestaan, että jooga ja meditaatio ovat hyväksi ihmisille, niinpä oli helppoa lähteä asiaa ehdottaneen kaverini mukaan. Istuimme salin lattialla ja saimme ohjeeksi keskittyä johonkin seinillä olevista Buddhan kuvista. Tarkoituksena oli sulautua yhteen niiden kanssa ja vastaanottaa siunauksia. Kuuntelimme, kuinka joku luki yhä uudelleen tiibetiksi samaa tekstiä, mantraa, Sonja kertoo.
Mantrat sekä jumal- ja henkiolentojen kuvat auttavat mietiskelijää keskittymään ja rauhoittumaan. Usein käytetään apuna myös helminauhaa, jota pyöritellessä lausutaan kiitoksia ja toivotetaan rauhaa kaikille elollisille, myös hengille.
– Saimme kuulla, että tämä ei ole uskonto vaan vuosituhansia vanha onnellisuuden tiede. Minuun se upposi heti, en osannut varoa. Sisälläni oli valtava hengellinen tyhjiö, jonka tämä täytti.
Kristus-tietoisuuden harhassa
Kotona Sonja ryhtyi tutkimaan, mitä kaikkea asiaan liittyvää löytyy netistä. Meditaatiosta tuli pian osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.
– Hain mietiskelyllä rauhoittumista ja hyvää oloa. Se ei ollut kuitenkaan pelkästään onnea ja auvoa. Hiljaisuudessa nousivat pintaan kaikki mahdolliset tunteet. Ajattelin kuitenkin, että kun pääsen tarpeeksi pitkälle ja pystyn hyväksymään kaiken, pääsen irti kärsimyksestä. Niinpä jatkoin vastuksista huolimatta.
Buddhalaisuuden lisäksi Sonja ryhtyi tutkimaan new age- ja selfhelp-kirjallisuutta.
– Päädyin lukemaan Eckhart Tollea. Hän puhuu paljon Jeesuksesta, mutta tulkitsee Raamatun tekstejä ihan omalla tavallaan, joka ei kestä kristillistä tarkastelua. Hänelle Jeesus ei ole syntien sovittaja, vaan yksi opettaja muiden joukossa, joka haluaa ohjata meidät korkeammalle tietoisuuden tasolle. Tolle on kehittänyt tätä kuvaamaan termin christ consciousness, Kristus-tietoisuus. Nyt pidän tätä hyvin vaarallisena oppina, Sonja harmittelee.
Aikanaan Tollen filosofia vaikutti Sonjaan vahvasti. Hän ryhtyi odottamaan uutta maailmanjärjestystä, joka Tollen mukaan on tulossa, kun ihmiset ymmärtävät läsnäolon merkityksen. Silloin kärsimys poistuu maailmasta. Sonja ajatteli Tollen ymmärtävän Jumalan ja Jeesuksen merkityksen paremmin kuin vanhoihin ajatuskuvioihinsa luutuneet kristityt.
Käärme-energian jäljillä
Meditaatiosta oli lyhyt askel joogaan. Siihen Sonja törmäsi pitkillä talvimatkoillaan Aasiassa, joita hän ryhtyi tekemään päästäkseen henkisyyden jäljille.
– Joogaretriitti Kambodzassa oli käännekohta. Olin haltioissani. Tähän asti olin askaroinut vain henkisen puoleni kanssa, nyt minun täytyi ottaa myös keho mukaan. Tunsin, että se on jopa minun velvollisuuteni ihmisenä, tulla tietoiseksi ja treenata mieltäni ja kehoani, Sonja pohtii.
Sonjan mielestä joogaa on mahdotonta erottaa uskonnosta pelkäksi liikuntalajiksi.
– Hindut itse ovat huvittuneita siitä, että länsimaalaiset luulevat joogatessaan pelkästään voimistelevansa, vaikka siinä valmistellaan kehon kautta mieltä uskonnolliselle meditaatiolle. Joogan ydin on niin kutsuttu kundaliinienergia, johon kaikki jooga tavalla tai toisella perustuu, Sonja selventää.
Kundaliinienergian, niin kutsutun nukkuvan käärmeen, ajatellaan sijaitsevan ihmisen selkärangan alaosassa. Se täytyy osata herättää taitavasti, koska hallitsemattomana se voi vahingoittaa kantajaansa.
– Joogapiireissä tiedetään, että käärmeen herättämiseen pitää valmistautua huolella ja tehdä se hyvin tietoisesti. Jos homma epäonnistuu, energia viekin ihmistä eikä päinvastoin. Netissä on nähtävillä videoita, joissa kundaliinijooga menee pieleen ja nuoret naiset saavat hirveitä sätkykohtauksia, näyttävät ihan riivatuilta ja huutavat tuskissaan, Sonja kuvailee.
Kundaliinin vanavedessä Sonjan elämään lipui myös tantra. Se on sekä hindulaisuuteen että buddhalaisuuteen liittyvä esoteerinen filosofia ja menetelmä, jolla pyritään ylittämään minuuden asettamat rajat kohti pysyvää autuuden kokemusta.
Seitsemän pitkää vuotta
Seitsemän vuoden ajan Sonja luki, joogasi, meditoi ja harrasti kasvissyöntiä. Ylpeänä hän ajatteli tietävänsä asiat paremmin kuin kristityt, jotka vain yrittivät pimittää ihmisiltä heidän oman, sisäisen voimansa.
– Olin omasta mielestäni kehittymässä kovaa vauhtia hengellisillä tasoilla. Minulla oli tosi tavoite, että valaistun tässä elämässä, koska en jaksa tulla tänne enää toista kertaa. Uskoin jälleensyntymään ja siihen, että jos en saa sovitettua karmaani, joudun palaamaan tänne, Sonja kuvailee.
Elämän ongelmat eivät kuitenkaan poistuneet edistymisen myötä. Parisuhteissa toistuivat samat kipeät kuviot, ja ne purkautuivat toinen toisensa jälkeen. Rauha ja levollisuus vuorottelivat ahdistuksen ja epätoivon kanssa.
– Olin kuullut yhdeltä ystävältäni, kuinka hänen elämänsä vaikeat asiat ratkesivat uskoontulon ja esirukouksen kautta. Itsekin ajattelin, että on olemassa yksi, ylimmäinen Jumala, vaikka en silloin ymmärtänytkään kristinuskon sisältöä. Niinpä hakeuduin erään kristillisen rukouspalvelun iltaan, Sonja kertoo.
Illan alussa oli yhteinen ylistyshetki. Siinä juontaja kertoi, että oli saanut Pyhältä Hengeltä tiedon, että jollakin on hyvin kivulias päänsärky otsan alueella.
– Hämmästyneenä nostin käteni. Se olin minä. Päässä jyskytti niin, että otsa tuntui hajoavan. Ajattelin juuri, että minun täytyy lähteä säryn takia kotiin. Juontaja tuli ja rukoili puolestani Jeesuksen nimessä. Särky katosi. Olin tosi ihmeissäni.
Yhteisen hetken jälkeen Sonja tapasi esirukoilijan, joka kertoi Sonjalle tämän elämästä asioita, joita vain Jumala saattoi tietää.
– Koin aivan ihanan, rakastavan läsnäolon, jota ei tarvinnutkaan puristaa itsestä. Itkin hirveästi ja ajattelin, että nyt olen viimeinkin löytänyt sen, mitä olen aina etsinyt, Sonja pohtii.
Vanha elämäntapa piti kuitenkin vielä Sonjaa otteessaan. Pian hän matkusteli, opiskeli ja eli taas niin kuin ennenkin. Kaiken keskelle oli kuitenkin tullut vaivaamaan kysymys siitä, kuka Jeesus oikein on ja mihin häntä tarvitaan.
Tarot-kortteja ja demoneita
Rukoushetkensä aikoihin Sonja asui yhdeksän hengen kommuunissa samanhenkisten nuorten aikuisten kanssa.
– Yksi heistä oli tuonut taloon tarot-kortteja. En ollut ikinä kuvitellut ryhtyväni ennustamaan, mutta pian tein korteilla astrologisia karttoja kavereilleni. Kortit myös ennustivat osuvasti tulevaa ja kertoivat asioita. Sain niistä kummallista voimaa ja tunsin, että ne avasivat henkisyydessäni ihan uuden tason. Nyt ymmärrän, että ne tekevät juuri niitä ihmeitä, joista Raamattu meitä vakavasti varoittaa, Sonja summaa.
Vuokratessaan huoneensa erään matkansa ajaksi Sonja teki tuttavuutta vielä pimeämpien voimien kanssa.
– Kaveri, jolle vuokrasin huoneeni, kertoi kutsuvansa paikalle demoneja. Ajattelin ensin, että vitsit, mikä hullu. Kaveri kuitenkin kertoi minulle, että demonit ovat vain persoonamme sisäisiä varjopuolia, joita on hyvä kutsua silloin tällöin tarkasteltavaksi. Hän kertoi käyttävänsä siinä apuna vanhoja, juutalaisia kirjoituksia, joita hän luki peilin kautta. Lopulta tuumin, että asia taitaa olla ihan ok. En halunnut tuomita mitään.
Hyvää vai pahaa?
Ennen pitkää Sonjan silmät aukesivat ja hän huomasi, etteivät nämä asiat olleetkaan ok. Kommuuniin oli nimittäin muuttanut nuorimies, joka kertoi olevansa kristitty.
– Minä kerroin ilahtuneena olevani itsekin uskossa. Jaakko pisti minut kuitenkin ennen pitkää seinää vasten ja osoitti minulle, että en itse asiassa ollutkaan Jeesuksen vallassa, vaan pahan. Nyt ymmärrän, että se on totta. Olin saanut voimaa tantrasta ja korteista ja pystyin taitavasti myös manipuloimaan ihmisiä. Jaakko näki ja ymmärsi, mistä oli kyse, Sonja pohtii.
Sonja ja Jaakko väittelivät, kiistelivät ja lukivat myös Raamattua. Jaakolta Sonja sai vastaukset niihin kysymyksiin, joita hän ei ollut aiemmin kristinuskossa ymmärtänyt.
– Yhtenä iltana tajusin Raamatun äärellä, että tämä kaikki on totta. Luin evankeliumeista, että mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi. Siinä hetkessä ymmärsin olevani Jumalan kuva ja käsitin myös, mikä merkitys avioliitolla on ihmiselle. Tajusin, että Jumala puhuu minulle tässä. Näin edessäni tosi kapean polun, kaikki ei enää ollutkaan mahdollista tai luvallista. Mutta tämä polku oli tie taivaaseen, Sonja kertoo.
Lue koko juttu Sanansaattajasta 19/19.
Jaa tämä artikkeli
Lisää artikkeleita:
- Joulukeräys 2024 pakolaislapsille ja -nuorille Ugandassa
- Siionin kannel ja Raamattu, laulujen raamattuviitteet ja raamattupohja
- Syksy on talouden suunnittelun aikaa
- Matti Rusama Seinäjoelle ja uusi yhteistyösopimus Ugandaan
- Työ jatkuu Ugandassa ja Virossa sekä muita kuulumisia hallituksen kokouksesta
- Joulukeräys 2023: Aurinko nousee Japanissa
- Kotimatkalla juhlavuoden kunniaksi
- Joulukeräys 2022: anna joululahja – sytytä valo pimeään
- Suuri lahjoitus Keski-Pohjanmaalla: alueelle palkataan nuorisotyöntekijä
- Taisto Sokka vihittiin pastoriksi Ugandassa
- Tervetuloa uudet työntekijät ja uusi messuyhteisö
- Anna ja Taisto Sokka lähetettiin työhön Ugandaan
- Kitara auttoi muusikkoa peittämään ujouden
- KEO saa hallintojohtajan
- Verkkoraamattukoulu jatkuu
- Riippuuko kirkon tulevaisuus prosenteista?
- Teologit ja seurakuntalaiset, opiskelkaa Raamatun alkukieliä!
- Joko kelpaisin itselleni?
- Turun yössä on rukoiltu monta rukousta
- Nuorten ikäluokkaa ei ole menetetty
- Siunattua pääsiäistä!
- Koronarajoitusten vaikutukset toimintaan pääkaupunkiseudulla
- Park 7 -yhtyeen yhdysvaltalaissingle julki!
- Ilon avain on tyytyväisyys
- Myanmarissa rauhaa etsimässä
- Soli Deo Gloria
- Olemmeko uskontomarkkinoilla?
- Teologia opettaa ja haastaa
- Maskinaamat koolla
- Seurakuntaelämää keskellä Siperiaa
- Tasankojen ja vuorien maa
- Rippikoulut alkoivat poikkeusoloissa
- Jumalan johdatusta
aivoinfarktista selviämisessä - Vuosikokous Tampereen evankeliumijuhlilla syyskuussa
- Hallitus kokoontui: Kiitokset poikkeusolojen keskelle
- Kevätkeräyksellä rakennetaan yhdessä uutta Karkkuun
- Yhdistyksen syyskokous pidettiin Helsingissä
- Toivo paremmasta tulevaisuudesta
- Myös lasten festarit
- Lähetyskenttien isät
- Stephen Wan, katupoika Jubasta, on tehnyt pitkän matkan Tampereen Luther-talolle
- ”Kirjoitan kamppailuni lauluihini”
- Diktatuuriakin vahvempi voima
- Severin sävelet
- Tuhlaajapojan paluu
- ”Adrenaliinia riitti”
- Elämän värit