Valo loistaa pimeydessä

Raamatussa valoon liittyvät kohdat ovat pääsääntöisesti myönteisiä, pimeyteen liittyvät kielteisiä. Hengellisessä mielessä ihmisen saattaa olla hyvä kokea niin valoa kuin pimeyttäkin. Tärkeää on muistaa, ettei Jumala jättänyt meitä pimeään  

“Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:4–5).  

Raamattu on monella tapaa hyvin realistinen kirjakokoelma. Se puhuu ihmiselle tunnettujen sanojen ja kielikuvien avulla. Mikä olisikaan helpommin ymmärrettävä vastinpari kuin valo ja pimeys?  

Raamatussa on lukematon määrä viittauksia valoon ja pimeyteen (tai on kai joku oppinut nekin kohdat luetellut). Myös Raamatun ensimmäinen ja viimeinen luku puhuvat niistä: alussa pimeys peitti syvyydet (1. Moos. 1:2), mutta lopussa ei ole enää yötä. Silloin ei tarvita lampun tai auringon valoa, sillä itse Jumala on valona (Ilm. 22:5). Myös Jeesuksen syntymistä maailmaan kuvataan Johanneksen evankeliumissa juuri tuon sanaparin avulla.  

Viimeisen sadan vuoden aikana olemme saattaneet vieraantua tämän upean kielikuvan tarjoamista näköaloista, sillä arjessa pimeyttä on melko yksinkertaista hallita. Keinovaloa on tarjolla paljon, joskus liikaakin. Luonnollisen pimeyden kokeminen voikin olla hankalampaa. Millaisia näkökulmia Raamattu antaa näille sanoille? Otetaan ensiksi hyppy pimeälle puolelle, jonka jälkeen käännämme katseemme kohti valoa. 

Pimeys kuvaa pahaa 

Raamatun päälinja kuvaa, kuinka pimeys on kaikkea sitä, mikä on Jumalaa vastaan. Pahinta pimeyttä ei ole se, jonka aistii silmillä ja jonka kokee ruumis. Pahin pimeys on se, joka koskettaa sielua: ero Jumalasta.  

Kun valo kuvastaa Jumalan hyvää ja rakastavaa olemusta, on pimeys aivan toista maata. Siellä Jumalaa ei tunneta (Ps. 88:12), ja pimeyden henkivallat ovat Jumalaa vastaan (Ef. 6:12). Ilman Jumalaa ihmisen tie johtaa pimeyteen. Hannan kiitosvirressä Jumalaa kiitetään siitä, että hän pitää omistaan huolen, mutta samalla tunnustetaan toinenkin puoli: ”…pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty.” (1. Sam 2:9). Myös Jeesuksen vertauksessa ilman juhlapukua saapunut vieras käsketään heittää pimeyteen (Matt. 22:13).  Jumala haluaa kuitenkin pelastaa ihmiset pimeyden vallasta (Kol. 1:13), ja Jumalan omia kehotetaan vaeltamaan valossa, ei pimeydessä (Ef. 5:8–11). Pimeys on eroa Jumalasta. Tämä on Raamatun päälinja, ja suurin osa Raamatun pimeyteen liittyvistä jakeista osoittaa tähän loogiseen suuntaan. Pimeys on pahaa, valo on hyvää.  

Samalla on syytä huomata, että pimeyskin on Jumalan hallinnassa. Jumala tietää, mitä pimeyteen kätkeytyy. Daniel iloitsee siitä, että Jumala tietää myös sen, minkä pimeys peittää (Dan. 2:22). Psalmin kirjoittaja puolestaan ylistää Jumalaa siitä, että vaikka ihminen itse hakeutuisi pimeään, sekään ei estä Jumalaa näkemästä häntä, sillä Jumalalle pimeyskään ei ole pimeää (Ps. 139:11–12). Jesajan kirjassa kerrotaan, että Jumala on luonut pimeyden (Jes. 45:7). Nämä kohdat osoittavat, että vaikka pimeys onkin ihmisille ongelma, se ei ole sitä Jumalalle. Pimeyskin on Jumalan alainen. Sana vain, ja pimeys väistyy. 

Pimeys Jumalan työkaluna  

Voiko pimeydestä löytyä jotakin positiivista? Duodecimissä, lääketieteellisessä aikakauskirjassa oleva artikkeli Valon vaikutus terveyteen kertoo, että ”valon ja pimeyden vuorottelu niin vuorokauden- kuin vuodenaikojenkin mukaan antaa (ihmisen) keskuskellolle terveyden kannalta tärkeän aikamerkin”. Terveelliseen elämään tarvitaan siis molempia, niin valoa kuin pimeyttäkin. Liiallinen pimeys saattaa altistaa masennukselle, mutta jos pimeyttä ei tule olenkaan, on silläkin ikävät seuraksensa. Raamatussa valoon liittyvät kohdat ovat pääsääntöisesti myönteisiä, pimeyteen liittyvät kielteisiä. Samalla Raamatussa kulkee toinenkin linja: pimeys kaikessa kammottavuudessaan ei ole kategorisesti toivoton tila. Myös hengellisessä mielessä ihmisen saattaa olla hyvä kokea niin valoa kuin pimeyttäkin.  

Raamatussa ja meidänkin elämässämme Jumala saattaa käyttää pimeyttä eräänlaisena tehokeinona. Pimeys on tila, jossa ihmisen on hankala toimia. Kun näköaisti on pois pelistä, muuttuu kaikki tekeminen hankalammaksi. Kun ihmiselle alkaa pimeyden avulla valjeta oma avuttomuus, saattavat samalla Jumalan mahdollisuudet alkaa näkyä selvemmin. Raamatussa monet merkittävät tapahtumat tapahtuvat nimenomaan pimeässä: maailman luominen, pako Egyptistä, Jeesuksen syntymä ja hänen kuolinhetkensä. Pimeässä tapahtuvat asiat alleviivaavat sitä, että toimijana on Jumala.  

Onko sinun elämässäsi ollut pimeitä, synkkiä jaksoja? Raamattu opettaa, että toisinaan Jumala on erityisen lähellä juuri pimeydessä. Rakkaassa paimenpsalmissa iloitaan siitä, että vaikka kuljetaan pimeässä laaksossa, ei tarvitse pelätä, sillä Jumala on siellä samassa pimeässä: suojellen ja johdattaen (Ps. 23:4). Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala oli pimeydessä, ja Mooseksen oli kuljettava kohti pimeyttä kuullakseen Jumalaa (2. Moos. 20:21, KR33: ”…Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.”). Raamatun mukaan pimeyteen saattaa siis liittyä toivoakin. 

Mihin pimeyteen Messias tuo valon?  

Jumalan kansa on vuosituhansien ajan etsinyt apua pimeyteen Jumalan sanasta. Raamattu valaisee pimeän. Jumalan sana on valo, joka valaisee Jumalan omien matkan (Ps. 119:105). Jesajan luku yhdeksän kertoo Messiaasta, joka tuo valon pimeyden ja kuoleman vallassa olevaan maahan.  

Jesajan aikalaisten (n. 700 e.Kr.) luonnollinen ajatus oli, että ennustus liittyy juuri heidän aikaansa ja tuolloin käsillä olleeseen poliittiseen tilanteeseen. Israel oli pimeyden alla, sillä sekä maan itsenäisyys että suuria maa-alueita oli menetetty pelottavalle Assyrialle. Jesaja ennusti, että Daavidin sukuun syntyvä lapsi tuo valon tähän pimeyteen. Silloin pimeä sortovalta joutuu väistymään ja oikeus toteutuu. Mitään oleellista käännettä ei kuitenkaan tapahtunut.  

Seitsemänsataa vuotta myöhemmin Luukkaan evankeliumin alkuluvut ja erityisesti kiitosvirret heijastavat samankaltaista toivoa. Väärät vallanpitäjät saavat väistyä, kun Daavidin suvusta syntyväksi luvattu lapsi pääsisi valtaan.  

Väärin tulkittu profetia 

Jeesuksen toiminnan alkaessa moni saattoi rohkaistua. Alku vaikutti siltä, että toiveet olivat täyttymässä. Jeesuksen julistuksesta saattoi saada kuvan, että tässä oltiin rakentamassa vallankumousta. Vuorisaarna ja autuaaksijulistus lupasivat paljon. Mutta Jeesuksen toiminta johtikin pimeyteen: Getsemanen yöhön ja ristille. ”Sitä ei saa tapahtua sinulle”, sanoi Pietari (Matt. 16:22). Viimeistään Golgatalla toivo näytti valuvan hukkaan. Emmauksen tiellä opetuslapsen lausumat sanat tiivistävät pettymyksen hyvin: ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin” (Luuk. 24:21).  

Pettymys ja epäusko johtuivat siitä, että ”valo, joka koittaa pimeydessä vaeltavalle kansalle” oli tulkittu väärin. Ajateltiin vapauttajan tulevan järjestämään yhteiskunnallisia asioita. Jeesuksen opetukset, elämä ja ennen kaikkea sovituskuolema osoittavat, että pimeys on jotakin paljon vakavampaa kuin väärä hallitsija, menetetty itsenäisyys tai sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus, vaikka vakavia asioita nämäkin ovat.  

Ilman Jumalaa ihminen elää pimeydessä ja tarvitsee vapautusta synnin ja pimeyden vallasta. Valo tuli maailmaan ja toi Jumalan armon ja kirkkauden ihmisten nähtäville. Palkkioksi Jeesus sai pimeyden töitä: pilkkaa, ruoskan iskuja ja kuoleman. Mutta pimeys ei voinut hallita valoa. Pimeys ei voita valoa. Pääsiäisen ylösnousemus voitti pimeyden voimat.  

Jeesuksen seurassa kirkkauteen  

Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo (Joh. 8:12). Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.  

Jumala on kutsunut meidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa julistamaan Jumalan suuria tekoja (1. Piet 2:9). Jumalan valossa oleminen on sitä, että Jumala antaa Jeesuksen tähden synnit anteeksi eikä syntejä muistella. Joka seuraa Jeesusta, loistaa valoa. Valo ei ole ihmisen omaa valoa vaan ylhäältä saatua. Pimeyden teot saavat jäädä taakse. Valossa eläminen on syntien tunnustamista ja tuomista valoon: minusta ei ole itseäni pelastamaan, vaan tarvitsen Jumalan apua, hänen valoaan. Jumalalle kiitos, ettei hän ole jättänyt meitä pimeyteen vaan on lähettänyt poikansa valaisemaan elämämme.