Välähdyksiä Sleyn lähetystyöhön AD 2022

Vuosi 2021 oli lähetyksenkin osalta pitkälti koronapandemian leimaama, mutta lähetystyötä tehdään yhä kaikkialla maailmassa. Sleyn lähetysjohtaja Ville Auvinen avaa tulevaisuuden toiveita ja näkymiä uuteen vuoteen.

Alkanut vuosi 2022 on lähetyksen vuosi, kuten on ollut jokainen vuosi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ja tulee olemaan siihen asti, kun Herramme palaa kunniassaan.
Sley on vajaalla kolmella kymmenellä lähetystyöntekijällään pieni tekijä maailmanlähetyksessä, mutta tänäkin lähetyksen vuonna haluamme olla uskollisia lähettäjällemme ja hoitaa vähäistä talenttiamme parhaan kykymme ja Jumalan antaman viisauden mukaan. Jumalan siunaamana pienikin voi olla suurta. Siihen luotamme, ja sen innoittamana teemme työtä.

Jos Jumala suo

Katselemme alkaneeseen vuoteen epävarmoina. Olemme tehneet suunnitelmia, laatineet tavoitteita, rukoilleet johdatusta. Kaiken inhimillisen uurastuksen jälkeen sanomme: ”Jos Jumala suo”, ja nyt lisäämme siihen vielä: ”. . . ja korona sallii”.
Jo parin vuoden ajan maailmanlaajuinen pandemia on viivästyttänyt monien lähetystyömme suunnitelmien toteutumista. Mutta ehkä ”koronan sallimuksen” odottaminen on uskon ja luottamuksen puutetta. ”Jos Jumala suo” riittää, koska hänen vallassaan on lopulta päättää siitä, milloin maailmamme vapautuu vitsauksesta. Rukoilemme, että se tapahtuisi jo pian.

Kaakkois-Aasian kysymyksiä

Koronapandemia ei ole ainoa kurimus, joka vaikuttaa Sleyn lähetystyöhön. Myanmarissa hyvin alkanut työ keskeytyi keväällä 2021, kun sotilasjuntta otti vallan itselleen ja koko yhteiskunta joutui sekasorron valtaan. Lopulta lähettien elämä Myanmarissa kävi mahdottomaksi, ja he siirtyivät naapurimaahan Thaimaahan. Siellä heille ovat auenneet uudet työmahdollisuudet Myanmarista pakolaisina tulleiden keskuudessa, mutta edelleen odotamme sitä päivää, kun työtä Myanmarissa voidaan jatkaa. Tapahtuuko se tänä vuonna? Inhimillisesti katsoen se näyttää hyvin epätodennäköiseltä, mutta Jumalalle on kuitenkin kaikki mahdollista.
Samalla kun Jumala näyttää sulkeneen yhden oven, kyselemme uteliaina, missä Jumala avaa ikkunan johonkin uuteen. Sellainen näyttää nyt olevan avautumassa Indonesiassa, Pohjois-Sumatralla. Alkaneen vuoden aikana selvitämme yhteisen työn mahdollisuuksia BKPN Synod -kirkon kanssa. Kyselemme tarkemmin kirkon tarpeista ja odotuksista, kerromme Sleyn lähetystyön tavoitteista ja pyrimme tekemään ensimmäisen vierailumatkan Indonesiaan. Jos yhteistyölle sitten näyttää olevan hyvät perusteet, ehkä jo tänä vuonna teemme virallisen yhteistyösopimuksen.

Rauhattomuutta Etelä-Sudanissa

Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisen kirkon kanssa tekemämme yhteistyö on jo muutaman vuoden keskittynyt Ugandassa oleville pakolaisleireille, vaikkakin merkittävä osa taloudellisesta tuestamme käytetään kirkon työhön Etelä-Sudanissa ja Sudanissa. Etelä-Sudanin väkivaltaisista yhteenotoista johtuen Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa sanotaan: ”Poistu välittömästi maasta.” Emme halua saattaa lähettejämme vaaraan, ja joka tapauksessa miljoonat eteläsudanilaiset asuvat nyt naapurimaissa pakolaisleireillä. Siellä on nyt työtä tehtävänä.
Alkaneena vuotena panostamme Ugandassa erityisesti koulutustyöhön. Jos Jumala suo, lähetämme alkuvuonna uuden lähettipariskunnan erityisesti koulutustyöhön ja vielä syksyllä vierailevan kouluttajan pitämään teologisen lyhytseminaarin. Nyt on aika varustaa pakolaisleireillä asuvia hyvällä, raamatullisella, luterilaisella opetuksella.
Odotamme aikaa, kun Etelä-Sudaniin viimein saadaan pysyvä rauha ja ihmiset voivat palata kotiseuduilleen. Kun he palaavat mukanaan kestävä usko Kristukseen, tuovat he mukanaan suuren siunauksen. Se ei tapahdu vielä tänä vuonna, mutta ehkä pian kuitenkin.

Yli 50 vuotta Keniassa

Pari vuotta sitten juhlittiin Sleyn Kenian työn 50-vuotista historiaa. Tosin juhlimiset jäivät koronasta johtuen aika vaisuiksi. Viiden vuosikymmenen aikana olemme saaneet olla monessa mukana. Välillä lähettejäkin on Keniassa ollut kymmeniä, nyt enää neljä.
Monin mittarein mitattuna olemme Keniassa tehneet sen, mikä oli tarkoitus. Kirkko on kasvanut ja vahvistunut, kirkolla on korkeasti koulutettuja teologeja, muutama tohtorikin. Kirkon oppilaitokset Matongossa eivät enää tarvitse samalla tavalla meidän asiantuntemustamme kuin aikaisemmin. Kenian evankelis-luterilainen kirkko lähettää jo omia lähettejä naapurimaihin. Kun otetaan huomioon Kenian kaikki kristilliset kirkot, Kenia on huomattavasti kristillisempi maa kuin Suomi.
On tullut aika suunnitella työn päättämistä Keniassa. Emme ole lopettamassa yhteistyötä kovin nopeasti, mutta tänäkin vuonna on tarkoitus ottaa lyhyitä askeleita sitä kohti, että vajaan 10 vuoden kuluttua Kenian evankelis-luterilainen kirkko voisi olla yksi niistä kirkoista, joihin meillä on hyvät suhteet, mutta joiden työyhteydessä meillä ei enää ole lähettejä.

Japanissa kysytään uskollisuutta

Japanissa olemme olleet työssä jo yli 120 vuotta. Sielläkin lähettikuntamme on aikoinaan ollut suuri. Tällä hetkellä Japanissa asuvia lähettejä on vain kolme. Lisäksi Suomesta käsin tehdään erityisesti japanilaisille suunnattua internet-työtä kahden lähetin voimin, ja keikkalähettejä käy Japanissa koronatilanteen niin salliessa. Moni on kysellyt, eikö olisi jo aika jättää Japanin-työ taakse ja suunnata voimavarat muualle.
Jostain meille salaisuudeksi jäävästä syystä johtuen sanoma Kristuksesta ei kuitenkaan ole saavuttanut japanilaisia. Japanilaisista vain runsaat puoli prosenttia on kristittyjä. Työtä on siis edelleen tehtävä. Ehkä Japani on se työkenttä, jossa Jumala kysyy meidän uskollisuuttamme.
Tänä vuonna etsimme Japanin-lähetyksen suhteen uutta tietä eteenpäin. Työ on ehkä organisoitava uudella tavalla. Kipeä kysymys on, mistä löydämme uusia lähettejä, jotka ovat valmiit sitoutumaan vaikean kielen oppimiseen ja työn tekemiseen hengellisesti kovalla kentällä.

Työtä lähellä

Turvapaikanhakijoiden virrat ovat tuoneet lähetyskentän lähelle. Vaikka tällä hetkellä eletään rauhallista vaihetta, voivat maailmalla tapahtuvat konfliktit taas tuoda ihmistulvan Eurooppaan. Siihen on varauduttava.
Lähettimme Hampurissa ja Helsingissä kohtaavat monenlaisista taustoista tulevia maahanmuuttajia ja auttavat heitä heidän moninaisissa ongelmissaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että moni on lähettiemme työn välityksellä oppinut tuntemaan Kristuksen ja tullut kastetuksi Jumalan lapseksi.
Virossa ja Venäjällä lähettimme jatkavat työtään entisen Neuvostoliiton ateismipropagandan synnyttämissä hengellisissä raunioissa. Erityisenä huolen aiheena ovat nuoret. Virossa lähettimme pyrkivät Noored Isa Südamel (nuoret Isän sydämellä) -projektin kautta rakentamaan säännöllistä nuorten toimintaa Etelä-Virossa.

Kotirintamalla

Onnistunut työ lähetyksen eturintamassa tarvitsee vahvan kotirintaman tuen. Tämän vuoden yhtenä keskeisenä painopisteenä on lähetyksen viestinnän kehittäminen ja samalla lähetyskannatuksen kasvattaminen. Ilman lähettäjiä ja heidän tukeaan ei ole lähtijöitäkään.