Vähän valmiimpi kuin viime vuonna

Maksasyöpää sairastava Teemu Kakkuri ihmettelee kristittyä, joka ei pelkää kuolemaa. Oppineinkaan teologi ei voi ottaa kuolemaa haltuun, sillä rajan takana on suuri tuntematon. Raamatun ajaton lohdutus on se, johon voi tarttua.

Viime keväänä Teemu Kakkuri istutti pihalleen päärynäpuun. Kuopan kaivamisessa auttoi hänen ystävänsä Korhosen Samppa.

– Ehkä saan maistaa puusta päärynöitä, hän sanoo.

En ole ihan varma, kuinka tosissaan Kakkuri on, sillä viime vuonna hän oli hyvin lähellä kuolemaa. Tammikuussa Kakkuri kuitenkin lupautui esittämään ensi kesänä Kekkosta Raahen teatterin näytelmässä. Se kertoo terästehtaan tulosta kaupunkiin.

Päärynäpuun taimen hankkimista edelsi raskas alkuvuosi. Raahelainen pastori ja kirkkohistorian tutkija oli maksaleikkauksessa, joka lopetettiin kesken. Syövän runtelemaa elintä olisi jäänyt jäljelle niin vähän, ettei mies olisi sillä enää pärjännyt. Pari vuotta aiemmin Kakkuri oli jo saanut munuaissiirteen.

Teho-osastolta selviydyttyään hän sai kuulla lääkäreiltä, ettei juuri mitään olisi enää tehtävissä. Hoitokeinoista oli jäljellä biologinen lääke, joka saattaisi ehkä auttaa, mutta ei siihenkään kannattanut toivoaan panna.

– Pojat rukoilivat, Kakkuri sanoo ja viittaa pieneen Whatsapp-ryhmäänsä. Eikä hän voi olla pitämättä ihmeenä sitä, että lääke tehosi. Kasvain lakkasi suurentumasta.

– Väkisinkin olen alkanut ajatella, että se oli rukousvastaus.

Lue koko juttu Sanansaattajasta  6/21.