Uuteen vuoteen

Oleniusten lähettikirje 1/2024

8.2.2024

Viides vuosi!?

Se täytyi ihan sormilla laskea: Toden totta perheellämme alkaa viides vuosi täällä Viron lähetystyössä. Kylläpä aika juoksee nopeasti! Helpoitenhan nuo vuodet näkyvät tuossa vieressä olevasta perhekuvasta, jossa olimme juuri lähdössä lähetystyöhön ja lapsemme olivat vielä pieniä. On sitä itsekin tässä ehtinyt muuttua. Paljon on tehty ja silti kaikki on vielä kovin alussa.

Tästä kirjeestä saat lukea millä mietteillä perheemme lähtee tähän vuoteen, kokemuksia Virossa asumisesta ja miten olemme tehneet työtä, että Viron lapset ja nuoret saisivat oppia tuntemaan heitä rakastavan Taivaan Isän.

”Olen suomalainen…”

Nyt alkuvuonna on saanut tuntea itsensä ehkä tavallista enemmän suomalaiseksi, kun on saanut käydä äänestämässä Suomen presidentinvaaleissa. Äänestys täällä Virossa sujui ihan kätevästi, sillä asuinkaupungissamme Tartossa sijaitsee pieni Suomen kunniakonsulaatti, johon ennakkoäänestysmahdollisuus oli järjestetty tiettyinä  päivinä. Täällä Tartossa näyttäisi asuvan ihan jonkun verran suomalaisia. Toiset ovat muuttaneet pysyvästi puolison tai työn perässä. Toiset taas tulleet opiskelemaan Tarton yliopistoon. Oikeastaan emme ole tutustuneet moniinkaan suomalaisiin täällä Virossa, sillä tarkoituksenamme on ollut sulautua mahdollisimman hyvin paikalliseen yhteisöön, jotta saisimme olla viemässä sanomaa eteenpäin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Tarton keskustassahan sijaitsee jopa Suomi-instituutti, jossa järjestetään monenlaista toimintaa suomen kielellä ja siellä palvelee pieni suomikirjastokin. Rehellisesti sanottuna emme ole näitä palveluja paljoa kaivanneet lukuun ottamatta suomenkielisiä lastenkirjoja, joita on ollut hyvä lainata lapsillemme, että myös heidän äidinkielensä pääsisi kehittymään. Molemmathan käyvät vironkielisessä päiväkodissa ja koulussa.

Nyt muistellessa Viroon muuttomme alkuaikoja olemme kiitollisia siitä, että meidät otettiin täällä vastaan hyvin ystävällisesti. Se edesauttoi siihen, että pääsimme kotiutumaan nopeasti ja varsinaista kulttuurishokkia ei koskaan tullutkaan. Ja onhan lapsiperheen elämä hyvin pitkälle samanlaista missä vain. Virolaiset suhtautuvat erittäin hyvin suomalaisiin, jos yleisesti ulkomaalaisiin ei suhtaudutakaan. Useimmat virolaiset näkevät suomalaiset kuin isoveljenä, joka on monella tapaa auttanut veljeskansaansa. Avustamme osataan olla kiitollisia.

Tällä hetkellä elämä täällä Virossa ei paljoakaan tunnu siltä, että olisi ”ulkomailla”. Toisaalta sitä elää osana tätä yhteisöä siinä missä muutkin, mutta toisaalta asioita aina tarkastelee myös hieman ulkopuolisena. Hyvin samanlainen kokemus on tätä nykyä myös vierailumme Suomeen. Kahden maan perspektiivi avaa mahdollisuudeen vertailla maan tapoja, jotka eivät aina pelkisty pelkkään parempi-huonompi -arvioon. Virolaiset ovat yleisesti ottaen joustavia ja kekseliäitä, kun taas suomalaiset verrattaen jäykkiä ja kaavoihin kangistuneita. Toisaalta suomalaiset ovat luotettavia ja turvallisia, kun taas virolaisten kanssa ei aina ihan tiedä mitä on tulossa. Varmasti olemme mekin täällä asuessamme hieman virolaistuneet, mutta toivottavasti hyvässä eikä pahassa! Virossa asuminen on saanut meidät arvostamaan entistä enemmän omaa kotimaatamme ja tämä aika täällä on opettanut meille uudenlaista positiivista isänmaallisuutta, jota Suomessa ei aina osata arvostaa. Joka tapauksesa kyllä täällä Pohjolan perällä, oli sitten lahden kummalla puolella vain, on hyvä ihmisen asua, vaikka itänaapuri aiheuttaakin ainaista stressiä.

Muskarin paluu ja pyhäkouluilua

Salome aloitti vuonna 2022 muutaman kotiäidin kanssa vauvamuskarin työllemme keskeisessä Põlvan kaupungissa. Nämä kotiäidit olivat seurakunnassa käyviä aktiiveja, joiden vauvojen kanssa laulettiin ja loruteltiin sekä joka kerta myös rukoiltiin. Tuo vauvamuskari sitten jäi, kun äidit palasivat töihin ja opiskelemaan. Viime syksynä tuntui, ettei uutta ryhmää taida syntyä, kunnes eräs Kadri niminen nuori nainen otti yhteyttä. Hän kertoi, että olisi halukas pitämään muskaria pienille lapsille yhdessä jonkun kanssa. Kävi ilmi, että hän on Põlvan seurakunnan päiväkodissa käyvän lapsen äiti ja hän ehdotti, että pitäisimme muskaria niin, että siinä olisi vapaaehtoinen maksu Põlvan kristillisen koulun hyväksi.

Kadrin kontaktien kautta muskariin on tullut paljon kiinnostuneita alle kouluikäisiä lapsia. Yhteistyö on sujunut kivasti, kun Kadri on opettanut lapsille perinteikkäitä virolaisia lasten lauluja ja Salome kristillisiä pyhäkoululauluja. Tämä muskari on ollut hyvä tapa tavoittaa niitä perheitä, jotka suhtautuvat kristillisyyteen neutraalisti, mutta eivät ole vielä valmiita viemään lapsia esimerkiksi pyhäkouluun. Rukoillaan, että perheille jäisi hyvä kuva kristityistä ja kiinnostus esimerkiksi pyhäkouluun kasvaisi.

Viime syksynä Salome aloitti pitämään pyhäkoulua Kanepin seurakunnassa. Tarton lähistöllä sijaitsevassa Kanepissa on pieni maalaisseurakunta, ja pyhäkoulua ei ole pidetty siellä pitkään aikaan. Nyt Salome käy joka toinen viikko Kanepissa ja kiinnostuneita perheitä on monia. Ilahduttavasti yksi pyhäkoululaisten äiti on halukas oppimaan pyhäkoulunopettajan tehtäviä, ja Salomen kanssa yhdessä opetellaan niitä kevään mittaan. Ehkäpä vielä joskus tuo Agnes pitää pyhäkoulua aivan itsenäisesti.

Tulevan vuoden koitoksia ja mahdollisuuksia

Tänä vuonna on tulossa paljon leirejä ja tapahtumia, niin pyhäkoulunopettajille kuin lapsille ja nuorillekin. Kevään mittaan on monia suunnittelukokouksia ja käydään pohdintoja siitä, milllaista toimintaa ja millaisia teemoja olisi hyvä käsitellä. Kesällä on tulossa myös Hengelliset laulujuhlat Viljannissa, jonne Salome pääsee laulamaan kuoron kanssa, mutta sen lisäksi olemme järjestämässä juhlille ohjelmaa ja tekemistä lapsille ja nuorille. Etukäteisvalmisteluihin kuuluu myös rukous, joten pyydämme että pitäisitte näitä tapahtumia ja leirejä rukouksissanne. Kesän toiminnat vaativat paljon työtä jo kevään aikana.

Nuorisotyö jatkuu

Joulutauon jälkeen aloitimme normaalisti nuorisotyön kevätkauden. Olli järjestää kahdessa seurakunnassa viikottaista nuortentoimintaa, johon kuuluvat nuorten bändikerho ja nuortenillat.

Nuorten toimintaamme on muodostunut mukava vakiporukka joka toisinaan kutsuu mukaan myös uusia nuoria omasta elämänpiiristään. Näin se kutsu menee eteepäin: ihmiseltä ihmiselle. Virolaisnuorilla on monenlaisia murheita elämissään ja Olli saa olla tärkeällä paikalla kuuntelemassa ja tukemassa näitä nuoria oman elämän haasteissa. Nuortenillat päättävä rukoushetki on ollut meillä aina hyvin antoisa, kun saamme tuoda elämämme asioita Taivaan Isän eteen ja luottaa, että Hän kuulee ja on meidän kanssamme.

Ne kuuluisat Põltsamaan talvipäivät

Loppuvuonna kävimme nuortemme kanssa reissussa Suomen Turussa järjestettävillä Maata Näkyvissä -nuortenfestivaalilla. Olli tapasi siellä muutaman suomigospelin ja nuorisotyön kokeneen tekijän, jotka kuullessaan meidän työskentelevän Viron lähetystyössä kysyivät heti: ”Vieläkö Põltsamaalla järjestetään talvipäiviä?”.

Vastaus kysymykseen oli onneksi: Kyllä! Põltsamaan kirkkonuorten talvipäivät on yksi ainoita nuortentapahtumia, mitä luterilaisen kirkon puolella täällä Virossa järjestetään. Talvipäivillä on vuosikymmenten historia ja aikoinaan siellä on käynyt puhujia ja bändejä Suomesta asti. Tänä vuonna Olli kutsuttiin mukaan järjestäjätiimiin ja helmikuun alussa n. 70 nuorta suuntasi Põltsamaan pappilaan viikonlopuksi.

Ja hyvä tapahtuma siitä kertakaikkiaan muodostuikin! Järjestäjätiimissä oli mukana iso määrä nuoria ja nuoria aikuisia, jotka halusivat panna omat lahjansa likoon, että saisimme järjestettyä laadukkaan tapahtuman nuorille, jossa he saisivat kuulla kuulla hyvää sanomaa Taivaan isästä ja seurakunnasta, joka kutsuu heitä olemaan osa jotain suurempaa. Nuoria Põltsamaalla odotti mm. taidetyöpaja, tanssityöpaja, hyvät raamattuopetukset, erilaiset jumalanpalvelukset, hyvät herkut ja monenlainen muu ohjelma. Erityisesti on mainittava tapahtuman lauluja säestänyt bändi, jonka 13-15 -vuotiaat nuoret olivat koonneet itse, ja laatu ja meininki oli aivan mahtava. Siinä oli todella laitettu omat lahjat likoon ja kiitos osoitettiin Jumalalle.

Tapahtuman lopuksi kerätyillä palautelapuilta oli lukea, että viikonloppu oli ollut monelle hyvin antoisa. Monet nuoret kirjoittivat saaneensa kokea Põltsamaalla Jumalan rakkautta, saaneensa rohkaisua uskonelämäänsä ja löytäneensä uusia kavereita. Kannatti siis tulla!

Nuorisotyön materiaalia luomaan

Tämän vuoden isoimpia juttuja Ollille tulee olemaan uusi materiaaliprojekti, jota ollaan juuri aloittamassa. Tarkoituksena on luoda tiivis ”Nuorisotyötekinjän ABC” lyhytvideosarja, jossa on tarkoitus varustaa virolaisia tekemään itse nuorisotyötä seurakunnissaan. Tällaista materiaalia ei aiemmin ole kukaan tehnyt ja parhaimmillaan sillä voi olla laaja vaikutus Viron kristillisessä nuorisotyössä. Jos kaikki menee hyvin, on tuo materiaali tarkoitus julkaista loppuvuodesta yhteistyössä Lasten ja nuorten yhdistyksen (LNÜ) kanssa.

Põlvassa tapahtuu

Vaikka yksi työmme keskuksista Põlva onkin pienehkö maalaiskapunki, on siellä nyt alkuvuonna tapahtunut poikkeuksellisen paljon.

Tammikuussa vieraiksi tulivat tuolloin Virossa kierrosta tehneet kolme taize-munkkisveljeä. Taize on maailmankuulu Ranskassa sijaitseva ekumeeninen luostari, joka on tullut tunnetuksi erityisesti omalaisista taizelauluistaan ja rukoushetkistään, joissa vietetään paljon aikaa hiljaisuudessa. Tulevana vuodenvaihteena Tallinnassa tullaan järjestämään vuosittainen iso Taize nuorten kokoontuminen, johon odotetaan tuhansia nuoria ympäri Eurooppaa. Taize-kulttuurilla on ollut suuri vaikutus Viron luterilaisessa kirkossa ja useissa seurakunnissa järjestetään säännöllisesti taizerukoushetkiä.

Tammikuun lopulla pidettiin myös Viron luterilaisen kirkon pappeinkokous, jossa vuoden papiksi valittiin Põlvan kirkkoherra Toomas Nigola. Toomas on ollut yksi läheisimmistä työtovereistamme täällä Virossa ja voimme sanoa, että tunnustus meni oikeaan osoitteeseen. Toomas Nigola on yksi niistä papeista, jotka täällä tekevät seurakuntatyötä täydestä sydämestään. Hänenlaisiaan rukoilemme Viron luterilaiseen kirkkoon lisää. Ehkäpä joku löytää uskonkipinän lapsi- ja nuorisotyöstämme?

Rukoillen tulevaan

Tuleva vuosi näyttäisi olevan monenlaisia mahdollisuuksia täynnä. Me ihmiset teemme monenlaisia suunnitelmia, mutta lopulta kaikki on Luojan käsissä. Saamme käydä luottavaisin mielin tulevaan vuoteen ja turvata siihen, että Jumala on kanssamme tuli mitä tuli. Jumalan sana opastaa meitä lempeästi:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen
Jumalan tietoon. (Fil. 4:6)

Kumpa osaisimmekin olla huolitsematta! No siinä riittää meille tavoitetta. Rukouksessa saamme jakaa koko elämämme iloineen ja suruineen Taivaallisen Isämme kanssa ja Hänen varjeluksessaan ottaa vastaan niin elämän myrskyt kuin juhlahetketkin.

Me tiedämme, että monet siellä Suomessa rukoilevat tekemämme työn puolesta ja kokevat sen niin tärkeäksi, että ovat valmiita myös taloudellisesti sitä tukemaan. Iso kiitos teille yksityiset lahjoittajat ja seurakunnat! Viime vuonna otimme rohkeasti tavoitteeksemme kasvattaa yksityisiltä lahjoittajilta tulevaa kannatustamme +20% ja iloiseksi yllätykseksemme tavoite täyttyi aivan vuoden viime metreillä. Tämä on erittäin tärkeää, sillä yksityisiltä ihmisiltä saatava tuki on nyt ja tulevaisuudessa entistä tärkeämpi. Ilman teitä tukijoitamme ei työmme täällä Virossa ole mahdollista.

Tänäkin vuonna haluamme kutsua sinut tukemaan tätä tärkeää työtä, jota saamme täällä Virossa tehdä. Työ on hyvällä alulla ja yhdessä saamme paljon aikaan kun Herra on puolellamme. Kiitos kun olet mukana tukemassa tekemäämme työtä myös vuonna 2024. Viron lapsilla ja nuorilla on oikeus kuulla ilosanoma heitä rakastavasta Taivaan Isästä. Hänestä me olemme täällä kertomassa.

Rukousaiheita:

– Perheemme terveys ja jaksaminen
– Into ja palo kohdata virolaisia
– Viron kansa
– Viron lapset ja nuoret
– Uusi nuorisotyön koulutusmateriaali
– Lähetysintoa suomalaisille kristityille