Uusia alkuja

Tätä kirjoittaessa syksyn synkkyys ja sateet ympäröivät Tarton kaupunkia. Syksymme alkoi muutoksella, kun nuorin tyttäremme Sointu 2 v. aloitti päiväkodin ja näin Salome siirtyi kotiäidin tehtävistä tekemään 80% osuudella varsinaista lähetystyötä lapsi- ja perhetyön tehtävissä. Sofian 5 v. ja Soinnun päiväkoti toimii läheisen seurakunnan yhteydessä ja molemmat ovat sopeutuneet erittäin hyvin sinne. Onpa vielä niin, että molempien ”parhaat kaverit” ovat suunnilleen saman ikäisiä siskoksia!

Tällä hetkellä Viron koronatilanne on hälyyttävä ja pahempi kuin koskaan. Viikko sitten Viro oli
tartunnoissa hetken aikaa peräti maailman ykkönen. Valitettavasti Viron sisällä pahimmat koronaluvut ovat juuri Etelä-Virossa meidän työalueellamme Põlvassa ja lähikunnissa. Tilanne ei ole huolestuttava pelkästään sairastuneiden ja ylikuormittuneen sairaanhoidon takia, vaan monet virolaiset ovat jakaneet meille huolensa suoranaisesta yhteiskunnallisesta kahtiajaosta, kun rokotteet kaiken muun ohella jakavat virolaisia toistensa kanssa tappeleviin leireihin. Näin myös kristittyjen keskuudessa. 40% virolaisista ei ole rokotetta ottanut vaikka tarjottu on, ja liikkeellä on monenlaista huuhaata ja riidankylväjää. Ei tässä voi kuin rukoilla tilanteen puolesta ja olla omalta osaltaan rakentamassa rauhaa.

Pappi- ja pyhäkoulua

Yksi tämän syksyn ja koko vuoden suurin juttu varmistui syyskuun lopussa. Ollilla on teologian maisterin koulutus Helsingin yliopistosta ja jo saapuessamme Viroon alkoi tulla puheeksi, että meistä voisi olla enemmän apua, jos Olli olisi virkaan vihitty pappi. Virossa on nimittäin huutava pappispula ja useat seurakunnat ovat vailla yhtäkään pappia. Ja tämä siitäkin huolimatta, että usein yksi pappi voi toimia jopa kolmen eri seurakunnan kirkkoherrana! Viron luterilaisessa kirkossa pappis-vihkimystä varten täytyy käydä vuoden pappiskoulutus ja sitä varten Olli läpäisi kaksipäiväiset
ja yli 10 tuntia kestäneet pääsykokeet. Nyt Olli käy tämän syksyn ja tulevan kevään aikana noin kerran
kuukaudessa kolmen päivän lähijaksoilla Tallinnassa, jonka lisäksi on laajat kotitehtävät ja etäpäivät netin välityksellä. Ei tämä ole ainakaan helpoksi tehty! Virolaisilla on toisinaan tapana ”keerata üle” (kiristää yli) kuten he itse sanovat. Onhan tämä myös koko perheellemme kuormittavaa, kun isä on toistuvasti reissussa, mutta toivottavasti sen arvoista.

Syyskuussa kokoontui Võrun rovastikunnan päättävä elin, jossa oli koolla 11 seurakunnan papit ja
hallitusten edustajat. Myös Põlvan seurakunta kuuluu Võrun rovastikuntaan. Salome kutsuttiin
kokoukseen mukaan ja siellä pääsikin hyvin tutustumaan seurakuntien edustajiin. Kokouksessa valittiin Võrun rovastikunnalle uudeksi lapsityön sihteeriksi Salome ja nuorisotyön sihteeriksi Olli. Nämä tittelit olivat hieno luottamuksen osoitus, että meidän työtämme odotetaan seurakunnissa. Tehtävänämme on tukea seurakuntia lapsi- ja nuorisotyössä ja uusia avauksia tehdessä nämä tittelit
auttavat.

Tällä hetkellä Salome auttaa Põlvan seurakunnan pyhäkoulutyössä ja johtaa Räpinan seurakunnan
pyhäkoulutyötä. Räpina sijaitsee Peipsi-järven rannalla 60 km Tartusta. Räpinassa on tehty pitkään pyhäkouluja, mutta edellinen pyhäkouluopettaja, joka oli myös rovastikunnan lapsityön sihteeri, sai työpaikan muualta. Lähes vuoden tauon jälkeen pyhäkoulua yritetään elvyttää ja saada mukaan uusia
pyhäkoululaisia ja vastuunkantajia.

Salome on ollut tänä syksynä aloittamassa uutta projektia pyhäkoulumateriaalin tuottamiseksi.
Luterilaista pyhäkoulumateriaalia on tehty Virossa viimeksi 90-luvulla, joten nykyaikaiselle
pyhäkoulumateriaalille on tarve. Entinen viron lähetti Titta Hämäläinen on unelmoinut uudesta
pyhäkoulumateriaalista, mutta työ on jäänyt kesken. Nyt yhdessä hänen, kollegamme Kirsi Vimparin,
sekä yhteistyössä Lapsi- ja nuorisotyöyhdistys LNÜ:n kanssa kootaan kirkkovuoteen liittyvä
pyhäkoulumateriaali. Lähivuosina tavoitteena on perustaa uusia pyhäkouluja seurakuntiin, ja niiden
tulevat uudet pyhäkouluopettajat tarvitsevat perusmateriaalin, josta käsin aloittaa työ. Pappiskoulutukseen hyväksytyt keskellä, pääsykokeiden järjestäjät ympärillä. Kuvassa oikealla Viron arkkipiispa Urmas Viilma. Põlvan pyhäkoulussa aiheena Mooses ja palava pensas.

”Nuoret Isän sydämellä”

Viron luterilaisessa kirkossa on huutava tarve kristilliselle nuorisotyölle. Suomessa kasvaneena sitä ei
ensimmäiseksi arvaakaan, miten eri tavalla asiat voivat olla. Olemme saaneet Suomessa elää
poikkeuksellisen hyvissä oloissa ja muualla on toisin. Viron kontekstissa Olli palkkaa saavana
nuorsityötenkijänä on aivan outo juttu, sillä virolaisille seurakunnan nuorisotyöntekijä tarkoittaa aina (jos siis sellainen ylipäätään on) noin 14-20 -vuotiasta nuorta, joka vapaaehtoispohjalta järjestää jonkinlaista nuorisotyötä seurakunnan piirissä. Nuorilla on intoa ja on hienoa, että vastuuta jaetaan, mutta valitettavasti useimmat noista nuorista joutuvat vaativalle paikalle ilman, että heitä on todellisuudessa siihen varustettu oikealla tavalla. Oikeasti vain aniharvassa Viron seurakunnista järjestetään minkäänlaista nuorisotyötä ja esimerkiksi täällä Etelä-Virossa vain kahdessa seurakunnassa on säännöllistä nuorisotyötä. Molemmat ovat Sleyn lähettien järjestämiä tai tukemia. Miltä näyttää kirkon tulevaisuus, jos kirkko näyttäytyy tämän päivän nuorille täysin vieraana ja luotaantyöntävänä historiallisena jäänteenä? Vanhemmiltaanhan he eivät hyvää sanaa kirkosta kuule, onhan heidän vanhempansa Neuvostoaikana kyllästetty uskontovastaisella propagandalla.

Olemme erittäin iloisia siitä, että tämä on Suomessa ymmärretty ja tiedämme että monien teidän sydämillä on tekemämme nuoriso- ja lapsityö Etelä-Virossa. Erityisen iloisia olemme myös siitä, että olemme saaneet olla aloittamassa uutta nuorisotyön projektia ”Noored Isa Südamel” (Nuoret Isän
sydämellä), jolle kerätään varoja tämän vuoden Sleyn joulukeräyksessä. Syksyn nuortenillat alkoivat tällä kertaa takkuisesti sairastumisten ja muiden vastoinkäymisten takia. Mieli matalana Olli suuntasi eilen kohti uutta nuorteniltaa miettien tuleeko sinne ketään, mutta eipä arvannut, että edessä olisi syksyn tähän astisista paras nuortenilta. Noored Isa Südamel -projektin mukaisesti pyrimme tuomaan seurakunnan nuoria yhteen ja tällä kertaa Olli kävi hakemassa Tarton Paavalin seurakunnan nuoret kyytiinsä vierailemaan Põlvan nuorteniltaan. Pimeästä ja sateisesta säästä huolimatta illassa tunnelma oli kevyt ja nauravainen. Rakensimme yhdessä pienen elokuvateatterin ja katsoimme ensimmäisen jakson Jeesuksen tarinan kertovaa uutta The Chosen -sarjaa ja keskustelimme sen sisällöstä. Lautapelejä pelaten ja eväitä syöden ilta venyi pitkäksi ja nuorisotyöntekijä pääsi kotiin lähellä puoltayötä. Ilta oli päättynyt yhteiseen rukoukseen yhteiskunnan ja toisten nuorten puolesta. Tämä oli tärkeä ilta varmasti aivan jokaiselle, joka siihen osallistui ja toivottavasti monia samanlaisia on edessäpäin.