Uusi kirkolliskokous järjestäytyi elokuussa

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusi kirkolliskokous pääsi järjestäytymään tänä vuonna poikkeuksellisesti vasta elokuun puolivälissä Turun kristillisellä opistolla. Koronatilanteen takia kirkolliskokous oli siirretty toukokuulta myöhempään ajankohtaan.

Kokousviikko alkoi valiokuntiin järjestäytymisellä. Valiokuntien johtajiksi valittiin Seppo Häkkinen käsikirjavaliokuntaan, Matti Repo perustevaliokuntaan, Antti Savela lakivaliokunta, Aulikki Mäkinen hallintovaliokuntaan, Tapio Tähtinen talousvaliokuntaan, Katri Korolainen tulevaisuusvaliokunta, Pekka Särkiö yleisvaliokuntaan, Markku Orsila kansliavaliokuntaan ja Johanna Lumijärvi toimitusvaliokuntaan.

Kirkolliskokouksessa valittiin myös kirkkohallituksen jäsenet seuraavalle nelivuotiskaudelle. Maallikkojäseniksi valittiin Pekka Heikkilä, Kalle Mäki, Elina Kemppainen, Vuokko Vänskä, Åsa A. Westerlund, Matti Ketonen, Pirjo Sariola, Tarja Kantola ja Heikki Sorvari sekä pappisjäseniksi Jukka Pakarinen ja Monica Heickel-Nyberg.

Kirkolliskokousviikolla tehtiin useampia edustaja-aloitteita. Näitä olivat muun muassa seurakuntien tilastoinnin vähentämistä, seurakuntarakenteiden kehittämistä, valiokuntiin jakamisen läpinäkyvyyttä sekä konfirmaatiomessun ja kodin siunaamisen kaavojen uudistamista koskevat aloitteet. Kokouksessa tehtiin lisäksi aloite, jossa ehdotettiin, että avioliittoon vihkimisessä riittäisi, että toinen on rippikoulun käynyt kirkon jäsen. Aloitteet etenivät valiokuntiin, jotka valmistelevat esitykset kirkolliskokouksen käsiteltäväksi.

Edustaja-aloitteen teki myös evankelisen herätysliikkeen aktiivi Hannu Kippo. Aloite koski kirkkojärjestyksen kohtaa, jonka mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit voivat toimittaa ehtoollista kirkkorakennusten tai kappelitilojen ulkopuolella vain kirkkoherralta erikseen anotulla luvalla. Kippo ehdotti järjestyksen muuttamista niin, ettei erillislupaa enää tarvittaisi, ja riittäisi, että ehtoollisen toimittaa luterilainen pastori kirkolliskokouksen hyväksymien kirkon käsikirjojen mukaisesti.
– Lupamenettely on vanha jäänne. Tällä hetkellä lupa viettää ehtoollista haetaan erikseen kirkkoherralta, minkä jälkeen se etenee seurakuntaneuvostoon ja sitä kautta tuomiokapituliin. Joskus messuyhteisöissä lupa-anomus ei ole jostain syystä lähtenytkään etenemään, Kippo selittää.

Kippo vetosi aloitteessaan siihen, että ne, jotka eivät voi omantunnon syistä osallistua naispuolisen pastorin toimittamalle ehtoolliselle, eivät olisi eriarvoisessa asemassa vaan voisivat viettää ehtoollista. Aloitteessa ehdotettiin myös yksityistä ehtoollisen viettoa, kuten sairaalle jaettavaa ehtoollista, koskevan järjestyksen muuttamista niin, että sairaalle ehtoollista tuova pappi voisi jakaa ehtoollisen myös läsnä oleville sairaan omaisille.

Aloite sai useamman kirkolliskokousedustajan tuen, mutta osa ehdotti sen jäämistä raukeamaan. Aloite eteni kuitenkin lopulta valiokuntien käsittelyyn. 

Kirkolliskokousviikolla runsasta keskustelua aiheutti piispojen tekemä selvitys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä kirkossa ja siihen liittyvän kunnioittavan keskustelun lisäämisestä. Näkemykset avioliitto-kysymyksestä jakoivat mielipiteitä vahvasti.