Uudet lähetit kentällä

Evankeliumiyhdistys lähetti tänä syksynä ensimmäiselle työkaudelleen Liisa Rossin Viroon ja Marko ja Siiri Turusen Saksaan. Uusien lähettien elämä on täynnä opettelua uudessa kotimaassa.

Lähetystyöhön lähteminen ei ole koskaan vaivaton ja helppo prosessi. Suomen jättäminen taakse, ja uuden elämän rakentaminen uuteen kotimaahan vaatii aikaa ja hermoja. Moni asia ei toimi totutulla tavalla ja vähäpätöisiltäkin tuntuvat arjen rutiinit joutuu rakentamaan alusta uudelleen.

Evankeliumiyhdistyksen tuoreimmat lähetit Liisa Rossi ja Marko ja Siiri Turunen ovat tänä syksynä saapuneet työkentilleen – Rossi Viroon ja Turuset Saksaan.

Lähtemisen pyörteissä

Liisa Rossi siunattiin alkusyksystä matkaan Viron Rakveren kaupunkiin ja Marko ja Siiri Turunen Saksan Berliiniin.

– Lähdön pyörteissä en ehtinyt juuri lainkaan tunteilemaan. Piti vain saada kaikki tavarat kasaan ja pakatuksi autoon. Matkan varrella Karkun evankelisen opiston messussa minut siunattiin matkaan. Muuttokuorma odotti jo autossa pihalla, Liisa kertaa lähtöään Suomesta.

Turuset siunattiin matkaan Helsingin Pyhän Sydämen kappelissa. He lähtivät muuttokuormansa kanssa laivalla Saksaan.

– Perillä Saksassa kaikki tuntui hieman hämmentävältä. Asiat, jotka sujuivat rutiininomaisesti Suomessa vaativatkin paljon enemmän aikaa. Piti opetella esimerkiksi löytämään reitti lähimpään kauppakeskukseen, Marko Turunen kertoo.

Uuden elämän opettelua

Uuden lähetin elämään kuuluu paljon lomakkeiden täyttämistä, jotta aivan arkipäiväiset asiat, kuten puhelinliittymä ja pankkikortti järjestyvät.

– Sleyn lähetti Helene Toivanen oli täällä Virossa järjestellyt minulle asunnon jo valmiiksi. Hänen kanssaan lähdin rekisteröitymään kaupungintalolle. Sieltä sain virolaisen henkilötunnuksen, jolla sain hakea poliisiasemalta henkilökorttia. Henkilökorttia täällä tarvitaan aivan kaikkeen. Jopa kirjastokortti ja kauppojen kanta-asiakaskortteja ladataan sisälle henkilökorttiin, Liisa kertoo.

Virolaisia pidetään – jos mahdollista – suomalaisiakin jäyhempinä ihmisinä. Liisa kertoo, että tutustuminen heihin jännitti etukäteen jonkin verran.

– Virolaiset ovat olleet ystävällisempiä kuin alun perin odotin. Varsinkin seurakunnassa minut on otettu hyvin vastaan.

Myös Turusten elämään on kuulunut uuden kotikaupungin asukkaaksi ilmoittautuminen.

– Marko täytti juuri lomakkeen, jolla rekisteröidyimme Berliinin kaupungin asukkaiksi. Ilman tuota rekisteröitymistä ei täällä saa pankkitiliä, puhelinliittymää tai nettiä. Olemme kiitollisia seurakunnalle, jotka järjestivät meille upean asunnon täältä, Siiri kertoo Saksasta.

Liisa Rossi kertoo, että hänet on otettu hyvin vastaan Virossa.

Tutustumista seurakunnan työhön

Lähettien ensimmäiset kuukaudet uudella työkentällä kuluvat uuteen kulttuuriin ja kieleen sopeutuessa. Liisa Rossi opiskelee viroa ja Marko ja Siiri Turunen farsia, eli persian kieltä, sillä heidän tuleva työnsä seurakunnassa tapahtuu maahanmuuttajataustaisten kristittyjen parissa.

– Opiskelen päätoimisesti tällä hetkellä viroa. Tarkoituksenani on saada kieliopinnot valmiiksi helmikuun loppuun mennessä. Viro on sen verran helppo kieli suomalaiselle, että luulen kyllä selviäväni tästä, Liisa kertoo.

Marko ja Siiri Turunen ovat löytäneet pätevän kielenopettajan. Heidän kieliopintonsa vievät hieman enemmän aikaa, sillä farsi on kaikkea muuta kuin helppo suomalaiselle.

– Kielenopettajamme opettaa muun muassa Saksan ulkoministeriön diplomaatteja ja vaikuttaa kyllä todella lupaavalta henkilöltä, Marko iloitsee.

– Alustavasti olemme sopineet, että vietämme puoli vuotta intensiivisesti kieltä ja kulttuuria opiskellen. Sen jälkeen pääsemme aloittamaan varsinaisen työn seurakunnassa, Siiri jatkaa.

Urkuparvi täynnä uneliaita

Saksassa on niin sanottu kirkkoturva-periaate voimassa. Se tarkoittaa sitä, että poliisi ei tule hakemaan ketään hädänalaista pois kesken hartaudenharjoituksen. Sen tähden kirkot toimivat monesti myös turvallisina majoitustiloina ihmisille, joiden tulevaisuus on muuten täysin auki. Monet seurakunnan jäsenet ovat entisiä muslimeja, joille palautus Iraniin tai Afganistanin voisi merkitä hengenvaaraa.

– Palvelen tulevaisuudessa seurakuntaa myös musiikkityössä. Minulle sanottiin, että voin huoleti mennä urkuparvelle harjoittelemaan milloin vain, mutta kerran sinne mennessäni se oli täynnä nukkuvia miehiä, Siiri nauraa.

– Erästä hieman vaikeammassa tilanteessa olevaa miestä piispa oli aiemmin kehottanut viettämään yönsä alttarin edessä. Sieltä poliisi ei häntä ainakaan voi hakea pois, Marko jatkaa.

Turuset ovat eläneet uuden kotiseurakuntansa arjessa mukana Berliinin Steglitzin kaupunginosassa. Seurakunnassa käy sunnuntaisin paljon väkeä ja joulusta on tulossa intensiivinen.

– Täällä messu alkaa noin puolen tunnin mittaisella rippipalveluksella ja kestää sen jälkeen noin kaksi tuntia. Ehtoollisen jakaminen ottaa oman aikansa, kun joka sunnuntai paikalla on monta sataa seurakuntalaista. Joulua täällä juhlitaan seurakunnassa yhteisöllisesti. Kirkolla on tapahtumia aina jouluaattoaamusta jouluyöhön, Marko kertoo.

Liisa Rossi on Viron Rakveressa osallistunut seurakunnan jumalanpalveluksiin ja muutamille rippikoulutunneille. Rippikouluun osallistuva väki ei ole kuitenkaan aivan teini-ikäistä.

– Tällä hetkellä rippikoulussa on kahdeksan ihmistä. Kolme kirkkohäitä haluavaa pari-kolmikymppistä pariskuntaa ja kaksi eläkeikäistä naista.

Evankeliumiyhdistyksen uudet lähetit rakentavat nyt elämäänsä ja tulevaisuuttaan uuteen kotimaahansa. Heidän kuulumisiaan voit seurata myös Sleyn verkkosivujen lähetystyö-osiosta.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 49/17.