”Uskosta yritetään tehdä yksityisasia”

STI:n pääsihteeri Santeri Marjokorven mukaan tapakristillisyys on katoamassa Suomesta, ja se vie luterilaisen kirkon suurten kysymysten eteen. Periluterilainen maa ei ole enää ennallaan: jos Martti Luther eläisi tänään, myös hän saattaisi istua syytettyjen penkillä.

Santeri Marjokorpi istuu Suomen teologisen instituutin toimistossa Helsingissä. Hän on toiminut puolitoista kuukautta STI:n pääsihteerinä, tosin työ on ollut hieman erilaista kuin oli suunniteltu.

– Koronan vuoksi on ollut hiljaista. Todellinen työ tulee vastaan sitten syksyllä, jos palaamme normaalitilaan. Nyt on ollut kiva rauhassa perehtyä asioihin ja suunnitella syksyä, Marjokorpi kertoo.

Kyseessä on laajasti kristillistä kenttää katseleva luterilainen; Marjokorpi on myös teologian maisteri, Inkerin kirkon pappisdiakoni ja Perusta-lehden päätoimittaja. Miltä näyttää hänen silmiinsä luterilaisuuden tulevaisuus Suomessa?

– Näkisin, että luterilaisuus ei kuole Suomesta missään vaiheessa. Sellainen kulttuurinen ylivalta, mikä sillä on ollut, tulee kyllä haihtumaan, ja osittain on jo haihtunut, Marjokorpi alustaa.

Tämä näkyy Marjokorven mukaan esimerkiksi Suvivirsi-keskusteluissa, joissa pohditaan, saako Jumalaa mainita koulujen kevätjuhlien perinteisessä virressä.

– Ei tule olemaan enää normaali oletus, että suomalainen on luterilainen, Marjokorpi sanoo.

Kirkon kohtalonkysymyksiä

Suurimmat kysymykset, jotka tulevat Santeri Marjokorven mukaan haastamaan kirkon liittyvät sen kansankirkolliseen statukseen.

– Suomalaisuus ja kansankirkko liittyvät vahvasti toisiinsa. Kysymys kuuluu nyt, että myötäilläänkö kirkossa yhteiskunnan muutoksia vai pyrkiikö se olemaan niille vastakohtainen voima? Eli muuttuuko kirkko maailman mukaan vai muuttaako se itse maailmaa? Tästä näkökulmasta nousevat kaikki muut kirkkoa haastavat kysymykset, esimerkiksi avioliittokysymys, josta kirkossa väännetään edelleen, Marjokorpi summaa.

Suomessa uskonto ja valta ovat olleet tiiviissä liitoksessa 1990-luvulle asti. Nyt tämä liitos on purkautumassa.

– Osittain kirkko yrittää pitää vaikutusvallastaan kiinni, ja siksi ollaan uuden kysymyksen edessä: luovutaanko kristinuskon keskeisistä opeista vai suostutaanko luopumaan vallasta. Pidetäänkö kiinni totuudesta, vaikka sen myötä menetetään valtaa, Marjokorpi kuvaa ja vastaa itse:

– Vaihtoehto ei koskaan voi olla, että luovutaan totuudesta. Kun valta menee totuuden ohi, ollaan heikossa jamassa.

Vallan menettäminen voi olla hengellisesti hyvä asia.

– Usein siellä, missä kirkolla menee hyvin ja sillä on paljon valtaa, on myös korruptiota. Kun kirkolla on vähän valtaa, se voi olla uskollisempi itselleen.

Marjokorvesta näyttää siltä, että tapakristillisyys tulee katoamaan Suomesta. Merkit ovat jo ilmassa: joulukirkko vaihtuu tonttujuhlaan ja pääsiäisenä keskitytään noitiin.

– Siitä voi seurata paljon hyvääkin. Jos kirkko herää pohtimaan, miksi se on olemassa, eikä vain seuraa sokeasti kulttuuria, sen on mahdollisuus löytää ydin ja evankeliumi uudestaan, Marjokorpi valaa toivoa.

– Usein siellä, missä kirkolla menee hyvin ja sillä on paljon valtaa, on myös korruptiota. Kun kirkolla on vähän valtaa, se voi olla uskollisempi itselleen, Santeri Marjokorpi sanoo.

Usko vain, mutta hiljaa sisälläsi

Yksi seuraus luterilaisen yhtenäiskulttuurin katoamisesta on ”sosiaalinen hinta”. Marjokorven mukaan kristityn täytyy olla tulevaisuudessa oikeasti vakuuttunut kristinuskon todellisuudesta, koska sillä on myös hintansa. Tästä hyvä esimerkki on kansanedustaja Päivi Räsänen, joka joutui poliisitutkinnan kohteeksi siteerattuaan Raamattua sosiaalisessa mediassa. Saako Suomessa enää tunnustaa luterilaisuutta?

– Kysymys on kristittyjen vapaudesta olla oma itsensä. Jos Martti Luther eläisi tänään, niin hänkin olisi varmasti syytetyn penkillä vihapuheesta, Marjokorpi lohkaisee.

Asia on hänen mielestään hyvin kahtiajakoinen. Perustuslaki takaa uskonnonvapauden, mutta käytäntö on eri asia.

– Modernissa ajassa uskonnosta yritetään tehdä yksityisasia: saat uskoa mutta hiljaa sisälläsi. Jos usko yritetään näin irrottaa elämän eri osa-aluista, tehdään kristitylle väkivaltaa. Ihmisen pitäisi saada olla julkisella tasollakin kristitty, eli uskoa ja rakentaa elämää ja yhteiskuntaa kristinuskon arvoihin pohjautuen.

Avaimet ovat jo olemassa siihen, että luterilaisuus voi hyvin huomennakin. Keinot ovat perinteiset, hyväksi koetellut ja lopulta yksinkertaiset.

– Armonvälineissä on luterilaisuuden perusjuuri. Ilman niitä kaikki on turhaa. Perustamme on sanassa ja sakramenteissa, joiden kautta usko syntyy. Ilman uskoa ei ole luterilaisuutta, Santeri Marjokorpi naulaa.

Lue koko juttu Sanansaattajasta 12/20.