Uskontodialogi ei korvaa lähetystyötä

Nykyään puhutaan usein uskontojen kohtaamisesta tai uskontodialogista. Useimmiten olisi parempi puhua eri tavoin uskovien ihmisten kohtaamisesta, sillä siitähän on kysymys, kun keskustellaan toiseen uskontokuntaan kuuluvan ihmisen kanssa arkipäivän tilanteissa. Varsinaisesta uskontodialogista on kyse silloin, kun varta vasten kokoonnutaan keskustelemaan uskon sisältöön ja käytännön elämään liittyvistä kysymyksistä.

Raamatusta voimme etsiä suuntaviivoja sille, miten voimme kristittyinä kohdata toiseen uskontokuntaan kuuluvan ihmisen.

Meille kristityille on annettu tehtäväksi julistaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark 16:15, Matt 28:18–20). 

Evankeliumin julistus ja Jeesuksesta todistaminen käytännön teoilla kuuluvat kirkon perusolemukseen, eikä uskontodialogin koskaan pidä hämärtää tätä asiaa. Dialogissa usein käytetyn Kuunteleva keskustelu kirjoituksista -menetelmän ohjeissa sanotaankin, että keskustelu on parhainta silloin kun jokainen osallistuja on aidosti sitä, mitä on: tosissaan kristitty, tosissaan juutalainen tai tosissaan muslimi. Omaa identiteettiä ei tarvitse eikä pidä hämärtää. Voi iloisesti ja vapaasti kertoa uskostaan ja sitten kuunnella rauhassa, mitä toinen kertoo omasta uskostaan. 

Uskontodialogin tavoitteena ei siis ole sekoittaa uskontoja eikä väittää, että ollaan samaa mieltä kaikesta.

Sen sijaan tavoitteena on keskustella avoimesti ja tutustua paremmin lähellämme oleviin ihmisiin ja heidän uskoonsa. On hyvä kuunnella ihmisiä itseään, eikä perustaa käsityksiään ennakkoluuloihin tai yksinkertaistaviin teksteihin. Keskustelujen kautta voi myös oppia paremmin tuntemaan ja ymmärtämään omaa uskoa. Kun toinen kysyy: ”Miten te kristityt rukoilette?” tai hän kertoo siitä mitä armo hänelle tarkoittaa, se haastaa minut miettimään omaa vastaustani.

Hyvät välit naapurien kanssa on hieno asia. Paavali kirjoittaa: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Keskustelemalla toiseen uskontokuntaan kuuluvan ihmisen kanssa voi oppia tuntemaan paremmin meidän yhteistä maailmaamme ja elämään yhdessä. Esimerkiksi uskontojohtajien yhteiset kannanotot rauhan tai uskonnonvapauden puolesta ovat tarpeellisia. 

Raamatun mukaan Jumala antaa jatkuvasti lahjojaan kaikille ihmisille ja kehottaa omiaan tekemään samoin. Tämä kutsuu meitä osoittamaan vieraanvaraisuutta ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. 

Kolumni julkaistu Sanansaattajassa 7/19.