Uskon valo osoittaa muut valot vääriksi

Jumalan valo valaisee mielen pimeät nurkat siten, että ihminen voi tuntea Kristuksen. Näin toteaa hiljattain tohtoriksi väitellyt Ilmari Karimies, joka on tutkinut Lutherin käsitystä uskosta. 

Ilmari Karimiehen väitöskirjan kaunis nimi on suoraan psalmista: Sinun valossasi me näemme valon. Väitöstutkimus on perinpohjainen analyysi Lutherin uskoa ja todellisuutta koskevista käsityksistä ja niistä keskiajan vaikuttajista, jotka ovat uskonpuhdistajan näkemysten taustalla.
Kynttilänpäivän jälkeinen tiistai on mitä sopivin päivä tavata valoa tutkinut tuore teologian tohtori. Onhan kynttilänpäivänä pyhän aiheena ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily”. Aurinko näkyy pitkästä aikaa. Tosin valo saa ikkunat näyttämään harmailta.

Lahjaksi valo

Kaipaus valoon tuntuu kipuna sielussa, kun päivän pidentyminen alkaa hädin tuskin näkyä ja uutiset maailmalta ovat synkkiä. Uskon ja epäilysten sota mielessä saa kysymään, miten itse voisin ymmärtää uskosta enemmän.
Tekee mieli haastaa Luther-tutkija. Mitä uskon valo on, ja mitä apua siitä on kristitylle?
Ilmari Karimiehen tutkimustulosten äärellä ollaan ”ytimessä”, niin kuin nykyään on tapana sanoa. Pohditaan siis perustavaa laatua olevia kysymyksiä: Mitä usko on? Millainen on ihmisen ja Jumalan suhde? Onko usko ihmisen teko?
Karimiehen kanssa keskustellessa tulee nopeasti selväksi, että hänellä on taito selittää selkeästi tutkimustuloksensa. Lupsakassa miehessä on sekä lempeyttä että terävää älyä.
– Lutherin käsityksessä uskosta ja ihmisestä keskeinen pointti on tämä: ihmisellä ei ole luontaisia eikä luotuja kykyjä, joilla hän voisi kohota jumalalliseen ja näkymättömään maailmaan. Nämä kyvyt annetaan hänelle hänen ulkopuoleltaan, Karimies aloittaa.
Siksi, Luther sanoo, Jumala antaa meille lahjaksi valon kasteessa. Karimies korostaa tutkimuksessaan, että Luther näkee ihmisen roolin passiivisena. Sola gratia, sola fide – yksin armosta ja yksin uskosta.

Augustinus tutuksi jo lukiossa

Uskon valo on Lutherin mukaan Jumalan välitöntä tuntemusta. Se on silti hämärämpää kuin taivaallinen kirkkaus, joka saadaan sitten lopulta, joskus. Uskon valo auttaa ihmistä näkemään Jumalan ristiinnaulitussa Kristuksessa ja tavoittamaan Raamatun merkitykset. Ilman tätä Kristus-valoa emme voisi ymmärtää esimerkiksi sitä, mitä hyötyä meille on kasteesta ja ehtoollisesta.
– Tutkimuksessani ilmeni, että Luther liittyy aika suoraan Augustinukselta tulevaan teoriaan hengellisestä valosta. Olin tästä aihepiiristä kiinnostunut jo ollessani lukiossa, jolloin luin Augustinuksen Tunnustukset. Se oli vaikuttava, Ilmari Karimies kertoo.
Kirkkoisä Augustinus käytti sanaa illuminaatio. Kristus on sisäinen valo, joka valaisee ihmismielen. Samaan tapaan ihmisen silmät tarvitsevat näkyvää valoa, jotta hän voisi nähdä esineitä.
Tässä ajatusmallissa Jumala ei jätä ihmistä yksin kamppailemaan sisäisen pimeytensä ja epäilystensä kanssa.
– Uskon valon kautta ymmärretään korkeampia syitä ja Jumalan suunnitelmaa: miksi asiat on luotu ja mitä tarkoitusta varten. Ja mikä on olevaisen päämäärä. Uskon valo valaisee siis myös sitä, miten ymmärrämme maailman, Ilmari Karimies selittää.

Ilmari Karimies harrastaa vapaa-ajallaan fantasiaelokuvia ja -kirjallisuutta.

Kristus valaisee mielen

Luther puhuu siitä, että pahat enkelit ja demonit ovat hämäriä ja pimeitä, koska ne ovat kääntyneet pois jumalallisesta valosta. Kristityt ja enkelit katselevat Jumalaa ja ovat jumalallisen valon valaisemia.
– He ovat olemuksellisestikin valoisia! Ja heistä tulee pelastuksessa pysyvästi Jumalan asuinsija, Karimies toteaa.
Uskon valo alkaa vähitellen näkyä ihmisestä ulospäinkin, sillä Kristus tekee meidän kauttamme hyviä tekoja.
Luther ei ilmeisesti kuitenkaan ollut kovin innostunut metafyysisistä kysymyksistä eli sen pohtimisesta, millaista on olemassaolo ja miksi ja miten ollaan olemassa. Hän ei kirjoittanut niistä paljon. Valosta Luther kuitenkin puhuu.
– Se on hänellä vakituinen malli. Uskon valosta ja sen antamasta ymmärryksestä Lutherilta löytyy sivukaupalla tavaraa.

Valo kasvaa
ahdistuksissa

Ihminen ei aina koe Jumalan valoa itsessään, vaikka Kristus on hänessä aina läsnä.
Saammeko Jumalalta tätä valoa elämämme aikana lisää?
– Luther näyttää ajattelevan juuri näin, Ilmari Karimies toteaa. Hän muistuttaa siitä, että perinteinen ajatus pyhityksestä on ollut se, että ihminen kasvaa synnin ja armon tunnossa.
– Jumala valaisee meitä. Näin tunnistamme enemmän syntiä itsessämme ja opimme luottamaan Jumalan armoon. Tähän liittyy myös Lutherin ajatus ahdistuksista, joihin ihminen joutuu. Hän ei näe niistä ulospääsyä, mutta saa sitten kokea, että Jumala auttaa. Ihminen ymmärtää, että  Jumala toimii ihmeellisemmin kuin hän osasi odottaakaan.
– Ahdistusten kautta valo kasvaa, Karimies toteaa.
Ihminen tuntee ensin olevansa pimeässä, mutta Jumala osoittaa ratkaisun. Tällaisten kokemusten kautta ihmisen usko ja rakkaus kasvavat. Kun Luther puhuu ahdistuksista, hän korostaa, että niissä tarvitaan Pyhän Hengen lohdutusta tai viisaita sielunhoitajia.
– Näin ihminen  selviytyy vaikean tilanteen läpi. Jälkikäteen ihminen ymmärtää uskon valossa läpikäymänsä prosessin, sen tien, jota hän kulki.

Jumalan valossa eläminen ei siten ole jatkuvaa voittokulkua. Lutherin mukaan ihminen kokee Jumalan työn itsessään usein ensin ahdistuksena. Armon kokeminen kuuluu kyllä uskoon, mutta se  ei ole jatkuvaa.
– Luther ajattelee, että kun usko syntyy ja kasvaa, siihen liittyy aina ahdistusta.

Saavatko kaikki valon?

Ajatus uskon valosta liittyy hengelliseen arvostelukykyyn. Kristityllä on tukenaan Raamatun sana. Mutta järjellä emme pysty erottamaan erilaisia hengellisiä virtauksia, jotka eivät ole kristinuskon mukaisia.
– Uskon valo näyttää muut valot vääriksi. Sen avulla voimme myös vakuuttua siitä, että Jumala on hyvä.
Moni kärsii siitä, ettei pysty uskomaan Jumalaan, vaikka haluaisi. Saavatko kaikki uskon valon? Mitä Luther ajattelee ennaltamääräämisopista eli siitä, että Jumala olisi valinnut ennalta jotkut kadotukseen ja toiset pelastukseen?
Ilmari Karimies muistuttaa Lutherin ajattelevan, että uskon valo annetaan kasteessa. Sitten se alkaa vaikuttaa ihmisessä.
– Ennaltamäärääminen on sitten isompi kysymys. Se on Jumalan salaisuus, jota emme pysty selittämään. Meidän on vain uskottava Jumalan hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että taivaassa sitten ymmärrämme ne asiat, jotka nyt ovat uskon valossakin hämäriä ja mysteereitä.
Luther on sitä mieltä, ettei ennaltamääräämisen kaltaisia asioita pidä miettiä vaan pitää katsoa ristiinnaulittuun Kristukseen. Hän on tie Jumalan luo eikä häntä voi ohittaa millään filosofisella pohdinnalla.
Ilmari Karimies muistuttaa myös siitä, että Jumala vaikuttaa ihmisessä Raamatun, kirkon opetuksen, sakramenttien sekä niiden asioiden kautta, jotka nöyryyttävät ihmisen luonnollista järkeä. Jumalaa ei voi etsiä niin, että ohittaa armonvälineet ja ne paikat, joissa Jumala on läsnä.
– Tämän vuoksi meillä on kirkko.

Nyt on studeerattu

Ilmari Karimies toivoisi voivansa myös tehdä töitä seurakunnassa. Pappisvihkimyskin hänellä on.
– Papin pitäisi studeerata eli opiskella, saarnata ja rukoilla. Nyt olen studeerannut ja olisi kiva saarnatakin. Ihanne olisi työ, jossa voisin tehdä teologista tutkimusta siten, että se myös hyödyttäisi käytännössä kirkon hengellistä elämää. Tällaisia tehtäviä on kuitenkin vähän.
Tällä hetkellä Karimies haluaisi ensisijaisesti jatkaa tutkimustyötä.
Juttelemme vielä hetken tutkijan harrastuksista, joihin niihinkin liittyvät filosofinen pohdiskelu sekä pimeyden ja valon aihepiirit. Karimies on innostunut fantasiateoksista ja -elokuvista.
– Monet erittäin hyvät fantasiateokset ovat kristilliseen teologiaan perustuvia, esimerkiksi Tolkienin Taru sormusten herrasta. Kirjasta tehdyissä elokuvissa hengellisen näkökyvyn ja toisen maailman aistimisen teemat ovat vahvasti esillä. Taru sormusten herrasta -fantasia viittaa itsensä ulkopuolelle, se on minulle rakkain.
Karimies kertoo, että piti lapsena paljon Star Wars -sarjoista, vaikka se onkin hänestä enemmänkin satu kuin laajemmin pohdittava fantasia.
– Olen tykännyt paljon myös Star Trek -elokuvista. Niissä pohditaan perustavaa laatua olevia filosofisia kysymyksiä, esimerkiksi ajan ja olemisen välisiä suhteita. En jaksa katsoa elokuvia, jotka ovat vain miekan kalinaa ja rähinöitä. Pitää olla jotakin syvällisempää.

Usko ei ole järjen
ponnistus

Niin, kun tuntuu, ettei itsessä ole mitään valoa ja kristitty tuntee itsensä huonoksi – mitä apua Lutherista ja hänen uskon valo -opetuksestaan silloin on, Ilmari Karimies?
– Ajattelen, että se antaa ihmiselle luvan tuntea itsensä huonoksi. Mutta samaan aikaan tähän liittyy kaksinaisuuden tunnustaminen. On aika vahva idea, että ihminen voi samaan aikaan epäillä ja uskoa, Karimies toteaa ja jatkaa:
– Luther kuvaa sielunhoidollisesti sitä, miten voimme nähdä silmiemme edessä kadotuksen ja kuoleman edessä mätänevän ruumiin. Siihen ei kuitenkaan pidä kiinnittää silmiään. Hengen näkökyvyllä näemme sen yli taivaaseen, paratiisiin.
Elämme näkyvien asioiden keskellä ja ajattelemme niitä järjellämme. Usko taas vakuuttaa meitä hengellisistä asioista, joita emme näe. Näin meissä on ikään kuin kaksi maailmaa yhtä aikaa. Ja usein epäilemme omia kokemuksiamme Jumalasta, omaa ymmärrystämme hänestä ja uskon totuuksista.
– Toinen pointti on se, että käsitys uskon valosta antaa ihmiselle luvan kokea! Luterilaisuuden sisällä elää perinteitä, joissa suhtaudutaan varsin negatiivisesti kaikkeen kokemukseen ja tunteeseen. Nähdään vaara siinä, että jos ihminen alkaa luottaa liikaa kokemuksiinsa. Se on hyvin epävarma pohja, ja niin Lutherkin ajattelee. Kokemukset ovat usein sellaisia, etteivät ne pysy eivätkä kestä. Uskonelämässä koetaan ensin Jumalan hyvyyttä, mutta sitten joudut uusiin ahdistuksiin, ja tunnet, että Jumalan läsnäolo katoaa. Myös tämä voi olla merkki Jumalan työstä elämässäsi, Karimies toteaa.
–  Jumalan valo -malli selittää sitä, että kristityn elämässä on erilaisia aikoja. Kun koet Jumalan hyvyyttä, voit ottaa sen vastaan. Se kasvattaa sinua kristittynä ja voi olla taivaan esimakua, mutta et voi ripustautua siihen, Karimies selittää.
Ajatus Jumalan valosta antaa Karimiehen mukaan luvan hengellisten kokemusten kokemiseen, mutta samalla se sisältää varoituksen.
– Karismaattisissa piireissä on se vaara, että uskoa aletaan mitata pelkällä myönteisellä kokemuksella.
Körttivirressä sanotaan, että  ”Valoa vaikken näekään sen tiedän loistavan”, Karimies muistuttaa.
Kun elämme maan päällä, joudumme aina katselemaan sellaisten ikkunoiden läpi, jotka eivät ole ihan puhtaita.
– Vasta taivaassa nähdään kasvoista kasvoihin. Usko on alku prosessille, joka tulee täydelliseksi taivaallisessa kunniassa, Ilmari Karimies muistuttaa.