Usko syntyy kuulemisesta

Minulla oli hyvin kielitaitoinen lähisukulainen. Usean vuosikymmenen ajan hän luki joka sunnuntai pyhäpäivän evankeliumin monista erikielisistä Raamatuista. Hän koki saman asian kuvaamisen eri kielillä rikkaaksi ja sanomaa hienosti avaavaksi. Kaikki tekstit olivat käännöksiä tai käännösten käännöksiä. Kielelliset ilmaukset ja niiden ymmärtäminen vaihtelevat suuresti. Samalla sanalla tarkoitetaan monissa kielissä usein vähän eri asioita. Vivahteet on ymmärrettävä kyseisen kielen ja kulttuurin kautta. Nyt tuntuu hyvältä, että sukulaiseni saa jo olla kohtaamassa evankeliumin sanomaa ilman käännöksiä.

Professori Tuomo Mannermaa pahoitteli aikanaan usein sitä, että teologisissa tiedekunnissa ja osastoissa, joista valmistuvat kaikki luterilaisen kirkkomme papit, ei opiskella eikä opeteta hengellistä Raamatun lukemista. Se on kuitenkin kaikessa kirkon ja seurakunnan elämässä keskeistä. Kyseessä on lukutapa, jossa tekstejä lähestytään siinä luottamuksessa, että Jumala ilmaisee itsensä Raamatun sanassa. Tällöin ihminen kohtaa Jumalan. Jumalan sana sulautuu ihmisen sydämeen ja sytyttää tahdon jumalalliseen, lahjoittavaan rakkauteen. Silloin tapahtuu todellinen osallisuus Pyhässä Hengessä Kristuksen kautta Isään Jumalaan. Kolmiyhteinen Jumala tulee vajavaiselle ihmismielelle ymmärrettäväksi. Ei ihmisjärjen vaan uskon kautta.

 Me emme tulkitse Raamattua, vaan Raamattu tulkitsee itse itseään. Me kuuntelemme, luemme ja rukoilemme. Silloin on turvallista sanoa: ”Minä olen kristitty.” Ja toivottavasti osaamme sanoa sen myös ääneen nopeasti muuttuneessa suomalaisessa todellisuudessa, kun kohtaamme eri ideologioiden ja uskontojen edustajia ja kannattajia. 1. Johannekseen kirjeessä on kehotus: ”Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.”

Kirkkoisä Basileios Suuri, joka eli 300-luvulla, totesi, että ”usko ja kaste ovat pelastuksen kaksi muotoa”. Toinen kirkkoisä, lähes Basileioksen aikalainen, Johannes Krysostomos, totesi: ”Kiitollisuutesi siitä, minkä jo sait, kannustaa Herraa yhä suurempaan anteliaisuuteen.” Tai niin kuin nykyinen paavi toteaa: ”Jumalan nimi on armo.” Meille on tarjottu pelastus. Kristinusko on pelastususkonto, joka sopii kaikille.

Nykyisen maailman- ja ihmiskuvan ymmärtäminen suhteessa Jeesuksen käyttämiin vertauksiin ja ihmetekoihin on joskus haasteellista. Jeesus ei puhunut meidän tavallamme työttömistä, syrjäytyneistä nuorista aikuisista, tehtaista, kehitysavusta tai sosiaali- ja terveyspalveluista. Sen sijaan Jeesus puhui paimenesta, lampaista ja monista muista maanviljelykseen liittyvistä kuvista, jotka pohjautuivat Vanhan testamentin kuvauksiin ja profetioihin. Kuulijoiden oli helppo ymmärtää, mitä Jeesus mielikuvilla tarkoitti, vaikka he eivät kuitenkaan voineet käsittää ristillä kuolleen ja ylösnousseen Kristuksen jumalallisuutta.

 Jeesus ei käyttänyt niitä käsitteitä, joista nyt keskustelemme, mutta hän koskettaa tämän päivän ihmistä. Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välittämä viesti on ajaton ja puhuttelee tämän päivän ihmistä.

 Ymmärrämmekö, mitä Jumala puhuu Raamatussa? Sitä on kysyttävä, että ymmärtäisimme, miksi on olemassa kristillinen seurakunta, Jeesuksen seuraajien ja Jumalan työtoverien yhteisö. Sitä on myös kysyttävä, että ymmärtäisimme evankeliumin sanoman viemisen aina ja kaikkialle. Se on ilo, mutta ei meidän tekomme vaan aina Jumalan teko.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 10/19.