Työvuoden huipennus

Tuhansia vieraita, tuhat talkoolaista, sata esiintyjää. Vuosi töitä yhden viikonlopun eteen. Maata Näkyvissä -festareiden projektisihteeri tekee töitä omalla alallaan ja pelkää vain yhtä asiaa.

Tekemisen meininki. Sanakirjassa tulisi olla tuon ilmaisun kohdalla tunnelma, joka vallitsee käsinkosketeltavana Turun Lutherin kirkolla lokakuun taittuessa marraskuuksi. Maata Näkyvissä -festareiden toimistolla osa-aikainen projektisihteeri Riina Halme on tehnyt töitä jo vuoden ympäri, jotta Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorisotapahtuma tulisi jälleen todeksi – 35. kerran. 

Juuri nyt viereinen työpöytä on tyhjä, sillä työkaveri ja projektipäällikkö Maaria Toskala tapaa viereisessä huoneessa tapahtumapaikan edustajia, mutta muutoin he tekevät työnsä yleensä tiiviisti yhdessä, ovathan he paitsi ystäviä myös koulutuksensa kautta kollegoita. Pöydän nurkalla on avattuna suuri karkkikulho ja erilaisia suunnitelmia ja muistilappuja on kiinnitettynä seinille.

Molempien koko vuoden työt tähtäävät kolmeen päivään marraskuun puolessa välissä. Monelle kokonaisen vuoden työpanoksen kulminoituminen vain yhteen viikonloppuun olisi moninverroin liian raastavaa, mutta projektisihteeri Riina Halme vakuuttaa, että pää kestää sen.

– Todellakin. Onhan se älytöntä, ja jollain tapaa hullua, mutta samalla kivaa. Nyt kaikki vuoden aikana tehdyt suunnitelmat ja sopimukset tulevat vihdoin todellisiksi. Nyt on hyvä täpinä päällä ja isot palikat ovat kohdallaan, hän hymyilee.

Isoilla palikoilla Halme tarkoittaa tapahtuman vaatimia tiloja, eli Turun Messukeskusta ja Gatorade Centeriä, yhtyeitä, puhujia, tekniikantoimittajia, talkoolaisia ja tietysti myös kävijöitä, jotka tässä vaiheessa ovat vielä numeroita lipunmyynnin tilastoissa.

– Ilmoittautuneiden osalta mennään tällä hetkellä samoissa lukumäärissä kuin viime vuonna tähän aikaan. 

Maata Näkyvissä -festareiden parissa työskentelee vuoden ympäri kaksi henkilöä. Syksyn saapuessa mukaan joukkoon liittyy kolmanneksi toimistosihteeri. Heidän käsiensä kautta kulkevat sadat langat eri suuntiin. 

Tuttuja töitä

Maata Näkyvissä -festareita tehdessään Riina Halme työskentelee itselleen hyvin tutun ja rakkaan asian parissa. Marraskuisia viikonloppuja hän on viettänyt Turussa jo vuosia ennen kuin siitä tuli palkkatyötä. Sitä ennen ”Maata Näkyvissä” merkitsi paitsi aikaa ystävien kanssa myös talkootöitä esimerkiksi ruoanjaossa, puhtotiimissä ja kilpailujuontajana. Tapahtuma onkin kasvattanut itselleen jälleen uuden sukupolven tekijöitä.

– Olen ollut mukana ripari-ikäisestä saakka. Silloin tuntui niin hienolta, että juuri Sleyn nuorisotyö järjesti tätä kaikkein hienointa tapahtumaa. Oli upeaa saada olla mukana tekemässä jotain niin suurta ja niin yhteistä juttua, mihin tuli ihmisiä kaikkialta, Halme muistelee ja jatkaa.

– Tapahtuman merkitys on myöhemmin ottanut aivan erilaisen ja uuden suunnan. Silloin minulle oli siistiä, että oli näin suuri ja makea tapahtuma. Se suuruus oli se juttu. Tänään minulle ei ole tärkeintä se, että Maata Näkyvissä -festareille tulee paljon väkeä ja vieraita ulkomailta saakka, vaan se, että meillä on oikeasti paras sanoma. Eihän Suomessa ole mitään vastaavaa tälle kohderyhmälle. Toivon, että jokainen nuori voisi tulla ja lähteä tietäen, että on äärimmäisen rakas ja tärkeä, eikä todellakaan yksin, Halme pohtii. 

Tänään projektisihteeri Riina Halme elää Maata Näkyvissä -festareiden parissa ympäri vuoden. Työ on opettanut jo pitkään tekijäänsä, mutta mukaan on tullut myös ammatillinen identiteetti ja näkökulma, sillä Halme opiskelee kulttuurituotantoa – alaa, jolle hänet houkutteli jo hieman aiemmin samasta koulusta valmistunut projektipäällikkö Maaria Toskala. Riina Halmeella opintoja on jäljellä vuoden verran. Työpari puhuukin samaa kieltä. 

– Maata Näkyvissä -festareilla on elämässäni ehkä hieman isompi rooli kuin mitä sen edes tarvitsisi olla, mutta annan sen sille, koska tämä on vain niin kivaa. Meillä on Maarian kanssa mukava tehdä töitä yhdessä. Arvostan häntä todella paljon.

Halme on järjestänyt kulttuurituotannon opintonsa siten, että Maata Näkyvissä -festareiden parissa työskenteleminen on mahdollista myös kaikkein intensiivisimpään aikaan – juuri tapahtuman alla.

– Syksyllä ilmoittauduin vain verkkokursseille, jotta voin olla täällä hyvällä omatunnolla kaikki päivät. Monet tekevät töitä koulun ohessa, mutta minusta tuntuu, että  itse taidan tehdä koulua töiden ohessa, hän hymyilee.

Riina Halmeen koko vuoden työt tähtäävät kolmeen päivään marraskuun puolessa välissä.

Luomassa tilaisuuksia

Kulttuurituottajan koulutus vie opiskelijansa pois parrasvaloista kulissien ja esirippujen maailmaan. He toimivat näkymättömissä, mutta ovat korvaamattoman tärkeitä, sillä työkseen kulttuurituottajat järjestävät puitteita, jotta eri alojen taitajat ja taiteilijat saavat ilmaista ja toteuttaa itseään – esimerkiksi festaritapahtumia. 

Halmeen tie kulttuurituotannon pariin ei ollut suora, mutta lopulta se tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta: Halme teki jo muutenkin töitä Maata Näkyvissä -festareiden parissa. Nyt hän pääsi pukemaan ammattilaisen silmälasit ylleen rakastamassaan työtehtävässä.

– Pääsin opiskelemaan kulttuurituotantoa ensimmäisellä hakukerrallani. Sitä ennen hain kuitenkin seitsemän vuoden ajan eri kouluihin ilman, että pääsin yhteenkään sisälle. Kun ovi kulttuurituotantoon aukesi, ymmärsin yhtäkkiä, että näinhän sen piti mennä. Tuo koulu tuntuu juuri sopivalta minulle ja kiitän Luojaani siitä, etten aikoinaan päässyt esimerkiksi opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Helsingin yliopistoon, töistään nauttiva Halme muistelee.

Kulttuurituottajan opinnot leviävät laajalle: ne sisältävät niin markkinointia, viestintää taloushallintoa, mediaopintoja kuin yrittäjyyttäkin. Halme on päässyt opintojensa aikana tekemään esimerkiksi TV-tuotantoja, kuten Nelosen Voice of Finlandia – ja tietysti tapahtumatuotantoa. 

– Koin ensimmäisen vuoden opintojeni aikana, että moni vastaan tullut teemat oli tuttu Maata Näkyvissä -festareilta, joissa olin ehtinyt jo työskentelemään toimistosihteerinä. Pystyin peilaamaan koulussa opiskelemaani festareihin.

Ala on innostava, mutta henkisesti vaativa. Pelottavaa on se, millä tavoin moni ihannoi alan raastavuutta liiaksi saakka.

– Moni ajattelee, että mitä enemmän tekee töitä ja mitä pidempää päivää, sitä siistimpi tyyppi on ja mitä enemmän vetää itsensä piippuun, sitä arvostetumpaa se on. Vaikka se on kaikkea muuta kuin siistiä, Halme pohtii. 

Vahvat rakenteet

Maaria Toskala on ensimmäinen kulttuurituottaja Maata Näkyvissä -festareiden projektipäällikön paikalla ja Halme ensimmäinen kulttuurituotantoon koulutettu projektisihteeri. Hän kuitenkin näkee työssään, ettei pohjoismaiden suurimpien kristillisten nuortenfestareiden tarvitse tippaakaan hävetä historiaansa. Kolmenkymmenenviiden vuoden aikana on tehty kosolti oikeita ratkaisuja, joiden ansioista tapahtuma on tänään tässä. Kahden kulttuurituottajan on hyvä viedä tapahtumaa eteenpäin uudelle vuosikymmenelle.

– Esimerkiksi tapahtuman organisaatiorakenne on esimerkillisen hyvä. Tieto kulkee järkevästi ja hallitusti eteenpäin. Kun minä aikanaan jään porjektisihteerin tehtävästä pois, teen viimeisen syksyni yhdessä seuraavan projektisihteerin kanssa, jotta pystyn perehdyttämään hänet työhönsä. Sama pätee myös projektipäällikön kohdalla: kaikki tieto ja kerätyt kokemukset säilyvät ja ne jatketaan edelleen seuraaville tekijöille.

Halme kertoo, että 35-vuotiaana tapahtuma on jo niin vanha, ettei kaikista toimintatavoista edes tiedetä, kuka ne on kehittänyt. Hyväksi havaitut ja hiotut toimintamallit on aina testamentattu eteenpäin. 

– Moni minunkin työtehtävistäni on sellaisia, että joku aiempi projektisihteeri on kehittänyt sen ja merkinnyt asian muistiin niin sanottuun testamenttiin. Se testamentti kulkee aina seuraavalle ja sitä päivitetään tarpeen mukaan. 

Vuosien saatossa hiottuna rakenteen kruununjalokivenä kimaltaa poikkeuksellisen suuren talkoolaisjoukon millintarkka työskentely. Maata Näkvyvissä -festareita järjestää vuosittain yli tuhat talkoolaista. 

– Suurin osa talkoolaisista palvelee tapahtumaviikonlopun ajan, mutta heidän lisäkseen meillä on talkootyössä noin neljäkymmentä aluevastaavaa ja pienaluevastaavaa, jotka aloittavat työnsä jo aikaisin syksyllä. 

Halme kertoo, että aluevastaaviin kuuluvat talkoolaiset luotsaavat projektipäällikön ja projektisihteerin alaisuudessa muun muassa festarikauppaa, narikkaa ja vesimyyntiä. Projektisihteerinä hän muun muassa valmentaa ja palvelee juuri näitä pienaluevastaavia.

– Olen heihin yhteydessä ja huolehdin, että heillä on kaikki tarvitsemansa tieto omien talkoolaistensa johtamiseksi. Silloin minulla itselläni on vähemmän työtä tapahtuman aikana, hän kuvaa.

Kohta se alkaa

Maata Näkyvissä -festariviikolla niin tapahtuman vieraille, puhujille kuin esiintyjillekin kaikki on vielä edessä, mutta toimistolla vuoden työt ovat pitkälti takana päin. Toimistolla tehdään vielä hetken verran pitkää päivää aamusta iltaan, mutta perjantain koittaessa langat ovat selvillä ja kaikki on valmiina alkamaan.

– Viime vuoden festareilla moni kysyi meiltä, kuinka minä ja Maaria voimme olla niin rauhallisia? Meidän näkökulmastamme tapahtuman käynnistyessä on työ jo tehty ja voimme keskittyä nauttimaan Maata Näkyvissä -festareista, sekä reagoimaan niihin tilanteisiin, jotka sitä vaativat, mutta ei se ole sen ihmeellisempää. Silloin päällimmäisenä on rauha ja innostus. 

Se rauha on Jumalan antamaa ja lukuisien esirukoiljoiden pyytämää rauhaa. Se on ammattitaidon ja päämäärätietoisen tekemisen synnyttämää rauhaa. Ja siitä käsin projektisihteeri kääntää jälleen katseensa eteenpäin: kun sunnuntai-ilta laskeutuu Turkuun ja 35. Maata Näkyvissä -festarit on vietetty, on mielessä yksi asia.

– Sitten lähdetään tekemään uusia.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 23/19.