Työssä Itä-Suomen lähetyskentällä

Olli Oleniuksen auton matkamittariin saattaa viikon aikana kertyä tuhat kilometriä.

Olli Olenius aloitti Sleyn Itä-Suomen piirityöntekijänä vuodenvaihteessa. Alkujaan hän on lähtöisin Varkaudesta, joten Itä-Suomi alueena on hänelle ennestään tuttu. Uusi työtehtävä on tuonut elämään positiivisia yllätyksiä, haasteita ja uusia tuttavuuksia.

– Olemme kotiutuneet Joensuuhun hyvin, Olli kertoo vastaten sekä itsensä, vaimonsa Salomen että yksivuotiaan tyttärensä Sofian puolesta.

Oleniuksen perhe muutti Joensuuhun Helsingistä, missä Olli opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän työskenteli suntiona Pyhän Sydämen kappelissa. Maisemanvaihdos oli melkoinen, mutta Oleniukset ovat viihtyneet uudessa kotikaupungissaan.

Odotukset minimissä

Pyhän sydämen kappelin suntiontehtävien lisäksi Olli on työskennellyt aiemmin kahtena kesänä kesäteologin tehtävissä Kangasalla ja Kuopion Männistössä. Hänellä ei ollut juuri odotuksia uuden työnsä suhteen ennen sen alkamista. Työntekijän valinta tehtiin melko nopeasti ja tieto työpaikan saamisesta tuli pian. Itä-Suomessa Sleyn piirityöntekijänä aiemmin työskennellyt, nykyään Lahden Lutherin kirkon pastorina toimiva Johannes Häkämies keskusteli Ollin kanssa muutamia kertoja ennen työn alkamista, mutta varsinaista perehdytysjaksoa ei ollut. Näiden keskustelujen perusteella Olli ei kuitenkaan alkanut muodostaa ennakkokuvia tulevasta.

– Minulla on ylipäätään sellainen asenne, että pidän tietoisesti odotukset minimissä. Silloin ei ainakaan pety, hän kertoo.

Työ on ollut kaikkea muuta kuin pettymys. Olli sanoo olleensa positiivisesti yllättynyt päästyään kiinni uuteen tehtäväänsä, joka sisältää monenlaisia tapahtumia ja ihmisiä. Joensuussa pyörivät säännöllisesti Evankelisten opiskelijoiden ja nuorten aikuisten illat sekä Sanan ja Siionin kanteleen illat, joissa käy pääsääntöisesti vanhempaa väkeä. Lisäksi Kiihtelysvaarassa Röksän Ristikiven rukoushuoneella toimitetaan messu joka kuukausi. Kuopiossa Olli käy pitämässä sanajumalanpalveluksia ja suunnitteilla ovat myös ”Tervetuloa kotiin -illat”, joiden tarkoitus on tavoittaa uusia kävijöitä Sleyn toimintaan. Joensuun ja Kuopion lisäksi Olli käy Savonlinnassa Evankelisten opiskelijoiden illoissa sekä eri puolilla Itä-Suomea pitämässä lähetyspiirejä ja pyydettäessä puhumassa esimerkiksi kotiseuroissa.

– Työtäni voisi luonnehtia julistustyöksi, jossa pääsen opettamaan, sielunhoidollisiin tehtäviin, organisoimaan asioita, kohtaamaan ja motivoimaan ihmisiä sekä ideoimaan uutta, Olli tiivistää.

Yllätyksiä ja yhteistyötä

Itä-Suomen piiri on laaja työskentelyalue, joka yltää Kainuuseen, Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon. Olli myöntää alueen laajuuden tulleen hieman yllätyksenä, vaikka hän osasikin aavistella pitkiä etäisyyksiä ja ajomatkoja. Auton mittariin saattaa viikon aikana kertyä tuhat kilometriä. Olli kertoo ehtineensä jo käydä suurimmassa osassa työalueen paikkakunnista lukuun ottamatta Enoa ja joitakin paikkakuntia, joiden alueilla asuu Sleyn toiminnassa mukana olevia yksityishenkilöitä.

– Ajaminen on niitä harvoja varjopuolia, joita tässä työssä kohtaa, hän nauraa.

Ajamisen lisäksi Olli listaa työn mahdollisiksi haasteiksi ihmissuhteisiin liittyvät vaikeudet, joita jokaisessa ihmisläheisessä ammatissa voi tulla vastaan. Työn parhaita puolia ovat evankeliumin julistaminen sekä Raamatun opiskelu ja lukeminen työn puitteissa, mitkä tuovat työlle merkityksen.

Yhteistyökumppaneikseen Olli mainitsee Sleyn työntekijät, etenkin pastorit, sekä Itä-Suomen paikallisseurakuntien työntekijät. Varsinkin Röksän messujen tiimoilta on oltava yhteydessä pastoreihin, jotta messu voidaan toimittaa joka kuukausi, Ollilla itsellään kun ei vielä ole pappisvihkimystä. Kuopiossa yhteistyötä tehdään myös Kansanlähetyksen kanssa, sillä Sleyn sanajumalanpalvelukset toimitetaan heidän tiloissaan. Lisäksi yhteistyökumppaneina on yksityisiä ihmisiä erilaisissa vapaaehtoisissa palvelutehtävissä.

Työn ja perhe-elämän
tasapaino

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen voi olla haastavaa, varsinkin kun työ sisältää pitkiä välimatkoja. Olli toteaakin fiksun ajankäytön olevan iso haaste, perhe ja työ kun ovat niitä tärkeimpiä asioita elämässä. Hän arvioi kuitenkin onnistuneensa kohtalaisen hyvin, mutta opittavaa on edelleen.

– Työ vie paljon aikaa, mutta arvostan myös perheelle annettua aikaa kovasti.

Yhtenä esimerkkinä perheen ja työn yhdistämisestä Olli antaa kevään aikana niin sanotusti pilottikokeilussa olleen Perhepiirin, joka on erityisesti lapsiperheille suunnattu raamattupiiri-tyyppinen kokoontuminen. Piiri on kevätkaudella ehtinyt kokoontua kahdesti Oleniusten kotona.

– Ensimmäisellä kerralla paikalle saapui vain yksi perhe oman perheemme lisäksi, mutta toisella kokoontumiskerralla paikalle tuli jo kolme perhettä. Vielä olisi tilaa ainakin yhdelle perheelle, joka haluaisi liittyä ryhmään, Olli kertoo.

Perhepiirin on tarkoitus jatkua syksyllä säännöllisten kokoontumisten muodossa. Tällaiselle toiminnalle on selvästi ollut tarvetta, vaikka kaikki perheet eivät välttämättä jaksakaan enää iltaisin lähteä liikkeelle. Nyt on kuitenkin olemassa paikka sellaisille perheille, joilla on voimia ja halua päästä kuulemaan Jumalan sanaa ja nauttimaan toisten perheiden seurasta. Olli on tyytyväinen kevään kokeiluun.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Tulevaisuudessa Oleniuksen perheellä on haaveena lähteä lähetystyöhön. Olli ja Salome kävivät Sleyn lähetyskurssin vuonna 2015, samana vuonna, jona he menivät naimisiin. Lähetyskipinä on siis kytenyt jo jonkin aikaa.

– Se on niitä isoimpia suunnitelmia. Ei tosin ehkä ihan vielä lähitulevaisuudessa, mutta ei kauhean kaukaisessakaan, Olli suunnittelee.

Itä-Suomen-työn tulevaisuuttakin Olli on pohtinut paljon. Realiteetteja ovat, että alue on kovin laaja ja tekijöitä vähän. Onkin siis käännettävä katsetta vapaaehtoisten vastuunkantoon sen sijaan, että oltaisiin työntekijäkeskeisiä. Tämä on Ollin mukaan koko kirkon tulevaisuus. Jokaisen kristityn tulisi osallistua toimintaan mahdollisuuksiensa ja lahjojensa mukaan. Olli iloitsee kaikista niistä ihmisistä, jotka Itä-Suomessa jo ovat vastuunkantajina, mutta toivoo myös uusia tekijöitä mukaan.

– Itä-Suomessa on paljon historiallisia toimintamuotoja kuten lähetyspiirit, jotka ovat aikanaan vetäneet väkeä, mutta joista väki on sittemmin vähentynyt. Pidän edelleen näitä toimintamuotoja tärkeinä ja arvostan kaikkia niitä aktiiveja, jotka ovat olleet mukana vuosikymmeniä. Toiminnan näkökulmaa on kuitenkin hyvä suunnata myös tulevaisuuteen. On hyvä nähdä Suomen todellinen tilanne. Itä-Suomikin on lähetyskenttä. Täälläkin on paljon ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Kristusta, Olli sanoo.