Työn äärellä Uudellamaalla 

Evankeliumin työ Uudellamaalla saa iloitsemaan. Ensiksi ovat ne monet vapaaehtoiset, joita ilman työmme olisi kutakuinkin mahdotonta – työ on yhteinen. Toiseksi on valtava etuoikeus, että saamme kokoontuessamme yhteen olla Jumalan sanan hoidossa. Tässä ei ole erotusta siinä, onko sanan kuulija vai sananpalvelija. Jumalan sanan kaksiteräinen miekka saa aikaan sen, että se riisuu ja haavoittaa, ja että sana myös vaatettaa ja hoitaa – Raamattu tutkii tutkijaansa.  

Sanan miekkaa on käytettävä siten, että myös käyttäjän käsi on veressä. Tulee siis olla itse sen sanan alla, jota julistaa muille. Onkin armoa, että evankeliumi kantaa myös evankeliumin julistajaa. Evankeliumi aina aktualisoituu – tulee eläväksi, todeksi, omistettavaksi – siinä, missä evankeliumi on tarjolla, Jumalan sanassa ja Hänen sakramenteissaan. Pyhä Henki kulkee Jeesuksen ja hänestä kertovan evankeliumin mukana – Jumalan Henki on Jumalan sanassa. 

Sanan äärellä on alettu siellä täällä kysellä, miten yhä useammat saisivat olla kuulemassa ja jakamassa sitä, mitä Jumala tarjoaa sanassaan: ”armoa armon päälle” (Joh. 1:16). Evankeliumilla on muuttava voima. Se todellakin suuntautuu ulospäin – Uudellamaalla on n. 1,7 milj. asukasta, joista Uudenmaanpiirin alueella n. 400 000.  

Toinen rukousaihe, huoli, on ollut isänmaan jälkikristillinen tila – on rukoiltu sanan nälkää Suomessa asuville. Myös herätystä on ikävöity. Ja sitä on myös lupa rukoilla Jumalalta, jolla ainoana on valta kääntää ihmisten sydämet (1Kun. 18:37–33). 

Olkoonpa sitten kyseessä ristinjuhlat Hyvinkäällä ja Orimattilassa, Heprealaiskirjeen tutkiminen Loviisan lähetyspiirissä, Apostolien teot Myrskylässä, Heprealaiskirje ja Saarnaajan kirja Porvoossa, raamattuopetus Hyvinkään lähetystilaisuudessa tai sitten messut Hyvinkään Luther-talolla ja Lohjan Virkkalassa – tai joku muu tilaisuus – kaikkia näitä yhdistää sama: Jumala puhuu Raamatussa. Armoa se on. 

Armo on Jumalan kiivas halu antaa ylhäältä lahjaksi. Olemme Jumalan työtoverina armosta – ei ansiosta. Muuten vaivannäkömme olisi turhaa ja vahingollista.  

Rukouksemme on ollut: lisääntyköön meille Jumalan armo ja rauha Jeesuksessa Kristuksessa. Ja että yhä useammat saisivat Jumalan kunniaksi kiittää Herraa Jeesusta – Hänessä on anteeksiantamus ja elämä.