Tuhlaajapojan paluu

Japanilainen Yasuhiro Kanazawa kuului vuosien ajan maailman suurimpaan rikollisjärjestöön, Yakuzaan. Nykyään Kanazawa on Osakassa sijaitsevan kristillisen seurakunnan pastori. Hänen unelmansa on, että Japaniin tulisi herätys.

Mies elehtii lavalla ja puhuu intohimoisesti Jeesuksesta. Puhujan aksentti on tuttu yakuza-elokuvista: ärrät rullaavat epäjapanilaisesti aivan kuin espanjalaisilla – tai suomalaisilla. Teemana on Jeesuksen syntymä, sillä kyseessä on joulusaarna. Nyt ei olla kuitenkaan minkä tahansa seurakunnan joulujumalanpalveluksessa vaan Koben keskusvankilan jouluhartaudessa. Haalareihin pukeutuneet vangit jäpittävät hyvässä järjestyksessä katse eteenpäin ja kuuntelevat herkeämättä.

Vuosia sitten puhuja oli nimittäin yksi heistä.

Osakasta kotoisin oleva Yasuhiro Kanazawa syntyi kristittyyn sukuun.

– Olen uskova neljännessä polvessa. Isoäitini oli todella uskollinen kristitty. Hän lahjoitti kaiken omaisuutensa kirkon rakentamiseksi.

Isoäiti kuului Japanin suureen zainichi-korealaisvähemmistöön, jolla viitataan ennen vuotta 1945 jakamattomasta Koreasta saapuneisiin etnisiin korealaisiin ja heidän jälkeläisiinsä.

– Se, että isoäitini uhrasi kirkolle niin paljon, aiheutti riitaa isäni ja isoäitini välille. Isäni mielestä olimme köyhiä. Isoäiti taas luotti Jumalan huolenpitoon.

Prätkäjengin pyörteissä

Yläasteella Kanazawaa alkoi kiinnostaa erilainen elämä. Samaan aikaan kun Kanazawa kävi kirkossa, hän päätyi huonoon seuraan ja liittyi prätkäjengiin.

– Eihän minulla ollut vielä edes ikää, jotta olisin voinut hankkia edes ajokorttia puhumattakaan moottoripyörästä, Kanazawa nauraa.

Prätkät hankittiin varastamalla ja niillä ajettiin pitkin kaupunkia päin punaisia valoja. Usein ajettiin lujaa poliisiautoa karkuun.

– Elämä pyöri tappeluiden ja tyttöjen metsästämisen ympärillä. Pää piti saada sekaisin ja se tapahtui imppaamalla pussista liuottimia.

Kanazawan tie vei nuorisovankilaan. Se ei kuitenkaan saanut häntä parantamaan tapojaan.

– Kun pääsin vapaaksi, minusta tuli vielä pahempi, Kanazawa kertoo.

18-vuotiaana Kanasawan tie vei osaksi ryhmää, jota japaniksi kutsutaan kiertoilmaisulla ”väkivaltaryhmä”. Ryhmä oli osa Japanin mafiaa, yakuzaa.

Portti alamaailmaan

Yakuza on laaja sateenvarjokäsite, joka kattaa monia erilaisia ryhmiä ja ryhmittymiä. Ryhmät eroavat toisistaan jonkin verran aktiviteettien ja maantieteen perusteella. Ryhmittymät ovat erikoistuneet erilaisiin aloihin. Viiva laillisen ja laittoman toiminnan välillä on usein veteen piirretty.

– On esimerkiksi kiinteistövälitystä, uhkapeliä ja prostituutiota harjoittavia porukoita ja ravintolatoimintaa pyörittäviä yakuza-ryhmiä. Sitten on väkivaltaisia yakuza-ryhmiä sekä huumekauppaa harjoittavia ryhmiä.

18-vuotiaana Kanazawa päätyi työskentelemään yakuza-ryhmä Sakaume-gumin pyörittämään uhkapeliluolaan.

– Se oli hyvä tapa tehdä nopeasti rahaa. Yhdessä uhkapelihallissa voi liikkua jopa sata miljoonaa jeniä päivässä. Olin oppipoika, joten tienasin kuukaudessa 800 000–1 000 000 jeniä kuukaudessa.

Miljoona jeniä vastaa reilua 6000 euroa. 1980-luvulla tämä oli iso palkka nuorelle miehelle.

Rauha sydämeen

Yasuhiro Kanazawan elämä yakuzassa ajautui lopulta umpikujaan. Hän ei koskaan varsinaisesti nauttinut rikollisesta elämästä, varsinkaan julmimmista teoista, jotka siihen kuuluivat. Käännekohta oli eräs kostoisku.

– Meidän piti hyökätä erään henkilön kimppuun, joka oli käynyt oman ryhmäni pomoa vastaan, ja pahoinpidellä hänet. Se ei kuitenkaan tuntunut lainkaan hyvältä.

Lapsuudessa kylvetty Raamatun sana vaikutti sydämessä. Avainasemassa oli kristittyjen sukulaisten rukous.

– Vanhempani, erityisesti isoäitini, rukoilivat lakkamatta puolestani, että jättäisin rikollisen elämän taakseni.

Kanazawasta itsestäänkin alkoi tuntua siltä, ettei senhetkinen elämä enää toiminut. Kaikki oli sekaisin. Huumausaineet olivat tulleet myös omaan käyttöön. Lisäksi Kanazawan isä sairastui. Kanazawa alkoi rukoilla isänsä puolesta.

– En voinut ymmärtää, miksi isäni, joka oli uskollinen kristitty, sairastui. Itse taas olin fyysisesti terve, vaikka elin huonoa elämää.

– Sairaalan sängyssä makaava isäni rukoili puolestani, kuten Jeesus rukoili ristillä: Isä, anna hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä hän tekee.

Kanazawa alkoi taas käydä kirkossa. Sake-rituaalit vaihtuivat Herran pyhään ehtoolliseen, oma uhrautuminen pomon puolesta Jeesuksen sovitusuhriin. Jumalan sana sattui sydämeen, hyvällä tavalla.

– En voinut muuta kuin katua syntejäni. Sydämeen tuli rauhattomuuden sijaan rauha, Kanazawa kuvailee.

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 16/2024