Toivo turvattomille

Annukka Häkämies on tehnyt pitkän uran mielenterveys- ja kriisityön parissa. Kriiseiltä ei voi elämässä välttyä, ja ne vaikuttavat paitsi itseemme myös lähellä oleviimme. Annukka neuvoo, kuinka kriiseistä voidaan yhdessä selvitä, mutta samalla muistuttaa todellisesta turvasta.

Parin tyyttäyksen jälkeen puhelimeen vastaa rauhallinen mutta samalla iloista energiaa tihkuva naisääni. Puhelimen toisessa päässä on Annukka Häkämies, mielenterveys- ja kriisityön asiantuntija. Olosuhteiden pakosta emme valitettavasti pääse kohtaamaan toisiamme kasvotusten; haastattelun tapaamispaikkana on tyytyminen puhelinlankoihin. 

Tampereella eläkepäiviään viettävällä Annukalla on takanaan 40 vuoden kokemus mielenterveys- ja kriisityön saralla. Annukan selittäessä urapolkuaan hämmästelen, kuinka paljon yhden ihmisen elämään on ehtinyt mahtua. 

– Päätyöni olen tehnyt mielenterveys- ja kriisityön lehtorina. Aluksi valmistuin sairaanhoitajaksi, josta erikoistuin psykiatriseen hoitoon. Opiskelin myös psykologiaa ja kasvatustieteitä, jonka alueelle tein väitöskirjani. Lisäksi olen työskennellyt työnohjaajana ja kouluttanut työnohjaajia kriisitilanteisiin, Annukka luettelee. 

Yllättäen Annukka kertoo myös opiskelleensa draaman ja osallistavan teatterin ohjaajaksi. Hän kuitenkin avaa, että teatteri ja kriisityö eivät ole niin kaukana toisistaan, miltä aluksi kuulostaa.

–  Näitä kaikkia voi käyttää yhdessä. Tietopohjani on mielenterveys- ja kriisityössä, mutta draamaa voikin hyödyntää sen työvälineenä. Muun muassa väitöskirjassani tutkin, mitä ja miten opimme, kun eläydymme draamassa.

Annukka on vetänyt uransa aikana useita draamaryhmiä, mutta erityisesti eläkepäivinä tärkeä ilonaihe on ollut 12 vuotta sitten perustettu Tampereen Luther-talolla kokoontuva draamaryhmä Hetkinen.

– Taiteenaloista teatteri on tuntunut minulle kaikkein omimmalta. Ajattelen, että taide on Taivaan Isän antama lahja, emmekä vieläkään ymmärrä tarpeeksi, mitä kaikkea sen kautta hän voisi antaa, Annukka pohtii.

Kun kriisi kohtaa

Ihmiselämän aikana ei voi välttyä kriiseiltä. Ne voivat koskettaa joko yksilöä, perhettä tai koko yhteisöä. Annukan mukaan kriisin lähtökohta on siinä, kun ihminen menettää tunteen kontrollista. Hän alleviivaa, että ihminen tarvitsee ennakointia, mutta länsimaissa sen liiallinen tarve on kasvanut myös ongelmaksi. 

– Meillä on tarve ennakoida tulevaa. On kuitenkin tullut ongelmaksi, että kuvittelemme hallitsevamme elämää, vaikka sitähän emme voi tehdä. Voimme toki hallita omia valintojamme. Tähän on tullut mukaan myös tiedeuskovaisuus, eli kuvittelemme, että tiede ja tieto pelastavat meidät. Kriisin kohdatessa nämä joutuvatkin konkurssiin, ja elämä muuttuu täysin ennakoimattomaksi. Tämä tekee meistä hirvittävän turvattomia. 

Annukka neuvoo, että kriisistä selviytymiseen auttaa, jos pystyy löytämään keinoja, joilla vaikuttaa edes pienellä tavalla vallitsevaan tilanteeseen. Lisäksi on hyvin tärkeää jakaa toiselle omaa pahaa oloaan. Apua on myös siitä, jos voi nähdä tapahtumilla jonkin syvemmän merkityksen. Annukka näkee, että kristityt ovat tässä etulyöntiasemassa.

– Vaikka kristitty joutuu inhimillisellä tasolla samaan tilanteeseen kuin kuka tahansa, hänellä on kuitenkin perimmäinen turva aina Jumalassa. Kristityn on myös mahdollista nähdä tapahtumissa Jumalan tarkoitus ja viesti. Olen esimerkiksi miettinyt, että nyt maailmalla leviävän koronaviruksen aiheuttama kriisi voi olla meille Jumalan viesti pysähtyä ja etsiä kestävää elämän pohjaa. Jumala pysäyttää, kun itse emme ymmärrä pysähtyä.

– Tällä hetkellä monet parisuhteen rutiinit ovat joutuneet koetukselle. On löydettävä uusi tapa organisoida arkea, Annukka Häkämies sanoo.

Parisuhde koetuksella

Kun kriisi koskettaa ihmistä, vaikuttaa tämä väistämättä myös lähipiiriin. Tämän myötä myös parisuhde saattaa joutua koetukselle. Annukan mukaan kriisit saattavat joko yhdistää entisestään parisuhteen osapuolia tai toisissa tapauksissa erottaa.

– Esimerkiksi lastensa menettäneiden kohdalla suru saattaa kulkea vanhemmilla eri tahtiin niin, että ei osaakaan lohduttaa toista hänen surussaan. Toisia se taas sitoo entistä vahvemmin yhteen, sillä on koettu jotain hyvin traumaattista yhdessä, Annukka selittää.

Vaikka parisuhdetta kohdannut kriisi tulisi täysin suhteen ulkopuolelta, saattaa se aiheuttaa silti isojakin konflikteja suhteen sisällä. Annukan mukaan nämä voivat nousta aivan pienistäkin erimielisyyksistä.

– Mitä enemmän stressiä ihmisellä on, sitä enemmän ihminen löytää pieniä asioita, joista huomauttaa toiselle. Ihminen tekee näin helpottaakseen omaa pahaa oloaan mutta ei tunnista sitä, että kohde on väärä, ja lähellä oleva ihminen saa stressipurkauksen päällensä. 

Annukka selittää, että tämänkaltainen reagointi vaikeaan tilanteeseen on todellisuudessa ihmisen hätähuuto.

– Ihminen tahtoisi ehkä sanoa toiselle, että auta minua ja lohduta minua. Toisaalta helposti käy myös niin, että kun kertoo puolisolle pahasta olostaan, toinen kokeekin siitä syyllisyyttä. Silloin saatammekin ryhtyä puolustamaan itseämme sen sijaan, että lohduttaisimme pahan olon kokijaa, Annukka kuvaa. 

Tällä hetkellä monet parisuhteet ovat uudessa tilanteessa, kun koronaviruspandemia on ajanut perheet pieneen elintilaan ja taloudelliseen ahdinkoon. Nämä puolestaan nostattavat helposti esiin ristiriitoja. Annukka huomauttaa, että tällaisessa uhkakriisissä asian käsittelyä helpottaa, että se koetaan yhdessä, kun taas yksilötraumoissa helposti eristäydytään ihmissuhteiden ulkopuolelle.

– Tällä hetkellä monet parisuhteen rutiinit ovat joutuneet koetukselle. On löydettävä uusi tapa organisoida arkea. Neuvoisin, että tehkää konkreettinen aikataulu siitä, mitä tänään tapahtuu, älkääkä jääkö vain odottamaan, koska kaikki on ohi. Ehkä parisuhteeseen voi löytyä tänä aikana myös jotain ihan uutta. 

Lue koko juttu Sanansaattajasta 8/20.