Toista reittiä ripille

Monesti aikuisrippikoulu käydään, jotta pääsee kummiksi tai saa kirkkohäät. Antti Velinin syy oli kuitenkin täysin toinen: hän oli tullut uskoon.

Rippikoululla on vahva suosio Suomessa. Vuonna 2016 sen kävi 85,9 prosenttia 15-vuotiaista. Kun Antti Velin oli 15, hän ei käynyt rippileiriä. Velin eli tuolloin kärjekkään kriittisyyden aikaa. Yläkouluaikana evoluutio kiinnosti ja hän keskusteli siitä paljon muutaman kaverin kanssa.

– Sillä sitä itselleen jotenkin perusteli, että ei välttämättä tarvitse mitään. Usko kohdistui naturalismiin, Velin kertoo.

Hänen kavereissaan oli sekä rippileirille meneviä että uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomalle Prometheus-leirille meneviä. Velin ei käynyt jälkimmäistäkään, leirikokemus ei tuntunut omalta jutulta silloin. Uskonasiat hän kyseenalaisti ja teki oman ratkaisunsa:

– Marssin kirkkoherranvirastoon ja erosin kirkosta.

Eroaminen hoitui ilman keskusteluja. 

Railakas elämä väsytti

Musiikki on aina ollut merkittävä osa Antti Velinin elämää. Hänellä on klassisen musiikin tausta lapsuudesta, hän soitti selloa ja kävi orkesterissa. Myöhemmin mukaan tulivat bändisoittimet: kitara, basso ja laulu. Vuosituhannen alussa Velin opiskeli vuoden verran musiikkia kansanopistossa. Sisäoppilaitoselämä oli railakasta touhua.

– Tuli taitekohta, rupesin vähän väsähtämään, ehkä erityisesti henkisesti, Velin kertoo opiskelujen kevätlukukaudesta.

Niissä vaiheissa tuli myös hetki, jolloin hän rukoili. Hän kuvailee rukoilleensa melko yleisiä asioita: tarvitsen apua tai helpotusta. Sen jälkeen tapahtui hyvin nopeasti asioita, jotka edesauttoivat, että Velin pääsi rauhallisempaan ympäristöön. Hän teki opinnot loppuun, mutta touhu rauhoittui.

Sen hetken lisäksi, jona hän rukoili, hän muistaa myös hyvin, kun hän alkoi lukea Raamattua.

– Nykyään hyvin yksinkertaiset ja tutut asiat olivat silloin hyvin uusia. Tämä on kliseinen juttu, mutta silloin oli jonkinlainen draivi päällä siinä asiassa, Velin kuvaa ja jatkaa, että silloin teki mieli lukea usein Raamattua.

– Koin saavani siitä useinkin hyvin paljon. Se oli erityistä aikaa siinä mielessä.

Velin miettii, että uskon löytämiseen vaikutti varmasti monia asioita. Yksi tekijä oli se, että eräs hänen evoluutiokriittisistä kavereistaan oli muilta salaa käynyt juttelemassa uskonasioista.

– Sama kaveri myöhemmin aikuistumisen kynnyksellä montakin kertaa puhui uskonasioista ja toi Raamattua esiin lukemalla, Velin kertoo.

Mihin seurakuntaan pitäisi mennä?

Rukous ja Raamattu olivat tulleet elämään, mutta Velinillä ei ollut seurakuntayhteyttä. Seurakunnan etsimiseen liittyi paljon kipuilua siitä, mistä tietää, mihin pitäisi mennä, kun seurakuntia on niin monenlaisia. Hän kävi tutustumassa erilaisiin seurakuntiin, kuten vapaaseurakuntiin ja helluntaiseurakuntiin. Seurakuntayhteys löytyi lopulta Sleyn Evankelisten Opiskelijoiden kautta.

– En muista, miten päädyin iltaan, mutta jostain syystä menin.

Hänen kanssaan oltiin tultu juttelemaan heti. Kun kävi ilmi, että hän soittaa kitaraa, löytyi säestäjän paikka jo ensimmäisestä EO-illasta. Velin tutustui porukkaan nopeasti ja oli luontevaa olla mukana urheilu- ja musiikkijutuissa. Pian hän oli mukana myös kotona kokoontuvassa raamattupiirissä. Opiskelijailloissa ei vaadittu mukaan seurakunnan toimintaan, mutta EO:n myötä yhteys löytyi luontevasti.

Takaisin kirkon jäseneksi

Aikuisrippikoulu ei välttämättä tarkoita leirijaksoa. Aikuisrippikoulun voi käydä pienessä ryhmässä tai yksin, usein se tarkoittaa keskusteluja papin kanssa, seurakuntaan tutustumista ja lopuksi konfirmaatiota. Velin kävi rippikoulunsa hieman eri tavalla: hän osallistui miniraamattukurssille Karkussa vuonna 2005, ja sen jälkeen hänet konfirmoitiin Helsingissä Pyhän Sydämen kappelissa.

Kirkkoon liittyminen oli ollut keskusteluissa kevään aikana. Kirkkoon liitytään kasteen kautta. Jos on yli 15-vuotias, edellytyksenä on myös konfirmaatio. Jos on kastettu aiemmin, kuten Velin oli, konfirmaatio riittää. Hänelle ehdotettiin matkan varrella, että hän kävisi rippikoulun nimenomaan miniraamattukurssin yhteydessä.

– Se oli todella hyvä kokemus. Aamusta iltaan raamattuopetusta. Oli hyvät kelit, uitiin, paistettiin makkaraa… Hyvä kokemus, Velin muistelee.

Koko uskoontulon jälkeinen aika oli Velinille tiivistä Raamatun lukemista, asioiden pohtimista ja niistä keskustelemista. Miniraamattukurssi – siis rippileiri, jatkoi sitä samaa, mutta vielä keskittyneemmin.

Viikon aikana tutustui kurssilaisiin, vaikka etukäteen Velin ei heitä tuntenutkaan. Mieleen tulee toisinaan edelleen, että mitäköhän kurssilaisille kuuluu. Ihmiset olivat hyvin eri ikäisiä ja eri lähtökohdista. Kurssilla keskusteltiin paljon. Siitäkin keskusteltiin, miksei Velin ollut käynyt rippileiriä jo nuorena.

Kuten kirkosta erotessa, myös sinne liittyessä Antti Velin kävi kirkkoherranvirastossa. Velin oli opetellut kymmenen käskyä ulkoa, mutta niitä ei kyselty. Käynti oli samankaltainen kuin edellinen, mutta tällä kertaa keskusteltiin siitä, miksi hän tahtoo liittyä kirkkoon.

– Kuvailin, että olen tullut uskoon. Se oli lyhyestä virsi kaunis.

Ruuhkavuosia

Musiikki pysyi vahvasti mukana myös uskonelämässä. Velin säesti eri tilanteissa ja teki uskoon liittyviä kappaleita. Hän kiersi Suomea melko paljon myös bändeissä, kuten Norman.

– Meni monta vuotta niin, että oli tosi tiivistä. Viikko rytmittyi sen mukaan, että oli keikkaa, Pyhän Sydämen kappelin toimintaa, erilaisia iltoja, raamattupiirejä ja tällaista näin, Velin kertoo.

Nykyisin arki on toisenlaista, ruuhkavuosielämää. Velinillä on viisi lasta, neljä poikaa ja nuorimpana joukossa tyttö. Lapset ovat iältään 0–8 vuotta.

– Edelleen omaksi palvelutehtäväksi voi varmaan sanoa musiikkijuttuja, niiden kautta tulee yhteydenpitoa muihin selkeästi eniten. 

– Nykyään otan isompia poikia mukaan, jos olen esimerkiksi säestämässä, Velin kertoo ja kuvailee reissuja mukaviksi.

Velinin perhe asuu Karkkilassa, josta hän on kotoisin. Hän valmistui vuonna 2009 poliisiksi ja on tehnyt uraansa kyberrikostorjunnan parissa. Tällä hetkellä hän toimii tutkinnanjohtajana Keskusrikospoliisissa. Puolitoista vuotta Velin vietti opintovapaalla ja teki silloin Helsingin yliopistoon opinnot loppuun.

– Valmistuin filosofian maisteriksi musiikkitieteistä vuonna 2015.

Alanvaihtokin oli tuolloin mielessä, mutta sopivaa ovea ei avautunut ja odottamassa oli virka, johon palata. Ylempi korkeakoulututkinto toi muodollista pätevyyttä ja työtehtävät asiantuntijatehtävistä muuttuivat esimiestehtäviin. Siten Velin kokee, että ala on jollain tavalla vaihtunut, vaikka hän työskenteleekin samassa yksikössä.

– Kuvailin, että olen tullut uskoon. Se oli lyhyestä virsi kaunis, Antti Velin kertoo liittymisestään uudelleen kirkkoon.

Usko kiinnostaa ihmisiä

Syksyllä 2016 Antti Velin julkaisi debyyttialbuminsa Yhteys.

– Musiikki on tällä hetkellä sellaisessa ”pinnan alla kytee” -roolissa, Velin kuvaa.

Ympärillä olisi muusikoita, joiden kanssa voisi tehdä uuden levyn, mutta elämään ei kannata mahduttaa liikaa kerralla. Töiden ja perheen lisäksi Velin on myös ollut auttamassa eläkkeellä olevien vanhempiensa maatilalla. Kalenterissa on monenlaista. Mutta jossain vaiheessa hän suunnittelee varaavansa lomalla aikaa ja tekevänsä musiikkia. Keikkoja kertyy tällä hetkellä vuositasolla muutamia.

– Viime vuosina on ollut paljon pohdintaa, kun ei kaikkea millään kerkeä, että pitäisi tehdä enintään muutamaa asiaa kerralla, ettei tule liikaa päällekkäisyyttä.

Musiikki on yhdistänyt ja yhdistää myös niiden ystävien kanssa, jotka eivät ole uskossa. Kun Velin tuli uskoon, osa kavereista kommentoi asiaa. Kenenkään kanssa välit eivät kuitenkaan menneet poikki, tai ainakaan hänen kokemuksensa mukaan mitään isoa juopaa suhteisiin ei syntynyt. Musiikin merkeissä on ollut projekteja, joissa hän on soittanut. Keskusteluja uskostakin on syntynyt, etenkin muutamana vuonna sen jälkeen, kun hän tuli uskoon.

– Aika monia kuitenkin kiinnostaa uskonasiat. Jos on paikoissa, joissa ihmiset ovat sosiaalisella päällä, he tulevat kyselemään asioita paljonkin.

Eräs säännöllisemmin toistuva asia on ollut se, että Raamattu kyseenalaistetaan paimentolaiskansan 2 000 vuotta vanhana tekstinä, jossa ei juuri muuta ole kuin ristiriitaisuuksia.

– Siitä yleensä jonkinlainen keskustelu saadaan aikaan, Antti Velin naurahtaa.

Lue lisää Sanansaattajasta 12/18.