Toinen luku selvittelee kysymystä, mitä tapahtuu Jeesuksen paluun edellä. Luku puhuu suuresta luopumuksesta ja kadotuksen ihmisestä. Jeesuksen suuruus Perkeleen rinnalla korostuu. Kirjeen kirjoittaja julistaa lohduttavaa sanomaa: Jumala pitää huolta omistaan. Samalla kristittyjä kehotetaan lujasti pitämään kiinni siitä, mitä heille on opetettu.
- Meidän aikanamme monet sanovat tietävänsä, miten maailman historia etenee kohti viimeistä päivää. Kuka sanoo saaneensa profetian, kuka kertoo löytäneensä avaimen, jolla Ilmestyskirja avautuu, kuka väittää tieteellisen tutkimuksen avulla pystyvänsä ennustamaan maailman kohtalon. Järkyttävätkö tällaiset puheet meitä? Miten niihin pitäisi suhtautua? Pelkäätkö sinä Jeesuksen paluuta? Miksi?
- Yritetäänkö meitä vietellä (2Tess 2:3)? Miten se tapahtuu?
- Mitä tarkoittaa luopumus, josta luku puhuu? Onko merkkejä suuresta luopumuksesta havaittavissa meidän aikanamme?
- Mitä kerrotaan kadotuksen lapsesta? Kuka hän on, mitä hän tekee ja mikä on hänen toimintansa päämäärä?
- Ihmeet ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Miten ihmeisiin pitäisi suhtautua? Ovatko ihmeet, joissa tapahtuu hyvää, aina Jumalasta?
- Kenen valintaan pelastumisemme perustuu? Miettikää, mitä käytännön johtopäätöksiä on tehtävä siitä, mikä vastaus edelliseen kysymykseen annetaan. Lukekaa “kotiläksynä” luvut Room 9-11.
- Kohtaamme jatkuvasti erilaista opetusta keskeisissäkin kristinuskon kysymyksissä. Miten voimme pysyä oikeassa uskossa? Onko oikeasta opista välttämätöntä pitää kiinni?
Päätöshartaus:
Lain ja evankeliumin mitä turmiollisin sekoittaminen tapahtuu kuitenkin kaikkein herkimmin ja salaisimmin omassatunnossa, kun synnin tunnossa päätellään: Tottahan tahtoisin uskoa, että minullakin olisi Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus yksin Kristuksen ansion perusteella, niinkuin evankeliumi sen minulle julistaa. Mutta enhän ole vielä niin kelvollinen, että se voitaisiin minuun sovittaa. Minun on välttämättä ensin tultava paremmaksi, minun on koettava yhtä ja toista, on päästävä tietylle tasolle. Vasta silloin kai Kristuksen ansio voisi täydestä syystä minulle kuulua, mutta ei nyt vielä, kaikkein vähiten tässä tilassani. Näin tehdään salaa ja huomaamatta evankeliumin armonoppi mitättömäksi asettamalla noudatettavaksi laki, säännöksiä, ehtoja ja vaatimuksia, jotka ensin olisi täytettävä. Siksi ei koskaan riittävän painokkaasti teroiteta sitä, että jokaisen kristityn on pelastuksen menettämisen uhalla varottava näin sekoittamasta lakia ja evankeliumia keskenään. Annettakoon kummankin vallita omassa virassaan, omalla alueellaan, kuten Luther sanoo. Annettakoon lain olla laki, evankeliumin evankeliumi, armon armo. Lain tehtävänähän on näyttää todeksi synti, kuolema ja kadotus, joiden alaisina me kaikki olemme. Laki ei voi kuitenkaan viedä meitä edemmäksi. Se ei ikinä voi auttaa meitä armoon, vanhurskauteen ja elämään. Sen tekee vain evankeliumi, joka ilmoittaa meille Kristuksen teon, jolla hän on ottanut pois syntimme, voittanut kuolemamme ja tehnyt olemattomaksi tuomiomme. Jumala on antanut nämä molemmat, lain ja evankeliumin virat, ja ne ovat meille tarpeellisia, mutta täysin toisistaan poikkeavalla tavalla. Laki tekee meistä syntisiä, evankeliumi vanhurskaita. Laki surmaa, evankeliumi tekee eläväksi. Laki tuomitsee, evankeliumi tekee meidät vakuuttuneiksi armosta ja iankaikkisesta autuudesta. Laki kuuluu vanhalle ihmiselle, joka alati tarvitsee tällaisen kurittajan ja pyövelin. Evankeliumi taas kuuluu uudelle ihmiselle, joka aina tarvitsee sitä vahvistuakseen ja lujittuakseen uskossa Jeesukseen Kristukseen. Vain näin hän saa halun hyviin tekoihin lähimmäisensä parhaaksi.
Varo siis, ettet päästä lihaasi irti lain kurituksesta. Varo, ettet anna sille vapaata lupaa tehdä syntiä ja ylpeillä siitä. Anna sen sijaan laille sekä ennen vanhurskauttamista että sen jälkeen oikeutensa paljastaa synti, jopa surmata ja tuomita syntinen lihasi, sillä se on joka tapauksessa naulittava ristiin, surmattava ja tuomittava, että henki pelastuisi Herran päivänä, puhuakseni apostolin tavoin (1Kor 5:5). Mutta varo vielä enemmän, ettei laki sitoisi henkeäsi ja uusi ihmisesi uudestaan joutuisi lain orjuuden ikeeseen ja laki sen surmaisi. Tässä piirissä nimittäin vain Kristuksen yksin on hallittava suloisella evankeliumillaan ja pelastavalla armollaan. Se on lakeja, käskyjä ja säädöksiä niin paljon korkeammalla kuin taivas maata.
Fredrik Gabriel Hedberg/Ainoa autuuden tie
