Paavali puhuu viimeisistä tapahtumista. Ensiksi hän vastaa seurakuntaa askarruttaneeseen kysymykseen: miten käy niiden kristittyjen, jotka ehtivät kuolla ennen Jeesuksen paluuta. Tämän jälkeen apostoli selvittelee Jeesuksen paluun ajankohtaa. Jakson sanoma tiivistyy kehotukseen: valvokaa.
- Raamatussa on varsin vähän kohtia, joissa puhutaan siitä, mitä kristitylle tapahtuu kuoleman jälkeen. Lukekaa seuraavat: Luuk 16:19-31; 1Kor 15 ja Fil 1:19-24.
- Paavali puhuu siitä, että meillä on toivo, joka ei raukea kuoleman hetkellä. Mihin toivomme perustuu? Miksi kaikilla ei tätä toivoa ole? Miksi meillä ei ole hätää kuolemankaan jälkeen?
- Mitä tapahtuu silloin, kun Jeesus palaa maan päälle? Missä Jeesukseen uskovat ovat tuona päivänä?
- Monet luulevat tietävänsä varsin tarkasti Jeesuksen paluun ajankohdan. Miksi Jumala ei paljasta kenellekään ihmiselle, milloin Jeesus tulee takaisin? Ks. Matt 24:36.
- Miten Jeesuksen paluuseen suhtaudutaan hänen tulemuksensa edellä? Ks. Matt 24:44 ja 2Piet 3:3-4.
- Verratkaa elämää päivällä siihen, mitä tapahtuu yöllä. Mitä eroja löydätte? Miettikää, mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan yön ja päivän lapsista.
- Mitä Raamattu tarkoittaa, kun se puhuu valvomisesta?
- Paavali päättää puheensa Jeesuksen paluusta käskyyn: ”kehottakaa toisianne”. Muistutammeko me toisia siitä, että Jeesus tulee kerran takaisin? Miten meidän pitäisi tämä tehdä?
Päätöshartaus:
Olin syksyllä meren saaressa toverini kanssa kalassa. Verkot laskettiin saman rantakallion juureen, jolla kalamajamme oli. Aamulla totesimme, että varas oli yöllä vienyt verkot vedestä nenämme edestä vain muutaman metrin päästä. Me nukuimme ja yö oli musta. Jos olisimme varkaan aikeet arvanneet, ei noin olisi käynyt. Nyt oli vain harmi ja suuttumus.
”Jos perheenisäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, hän ei sallisi taloonsa murtauduttavan. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” (Luuk 12). Tässä on puhe Jeesuksen tulon ajasta. Se yllättää, koska yksikään ennusmies ei sitä osaa sanoa, vaikka luuleekin. Olkaa tekin valmiit. Miten?
Määräajoin tapahtuva muodollinen hartaudenharjoitus ei sinänsä ole valvomista. Mutta jos annamme Jumalan sanan opettaa ja johtaa meitä syntimme ja Jeesuksen armon tuntemiseen, opimme valvomaan uskossa häneen. Kun meille rakas ihminen on tulossa, meitä ei tarvitse ohjelmoida tai käskeä odottamaan. Elämämme asettuu niin, että olemme valmiit vastaanottamaan hänet milloin tahansa. Jos Vapahtaja on meille tarpeellinen ja elämässä välttämätön, odotamme häntä tuttuna ja rakkaana. Maailmanlopusta puhutaan. Se on kuin kohtalo, jota pelätään. Me emme julista maailmanloppua. Me odotamme Herraa. Herran tuleminen on hyvä asia, sillä hän vie meidät kotiin. Kotiin olemme valmiit menemään heti kun päästään. Näin kehnokin kristitty on valmis.
Lauri Koskenniemi/Sydän taivaassa