Paavali opettaa seurakuntaa elämään Jumalan tahdon mukaan. Hän palauttaa seurakunnan mieleen yksinkertaiset käskyt, joista on pidettävä kiinni. Rakkaus toisia kristittyjä ja myös seurakunnan ulkopuolella olevia kohtaan nousee keskeiseksi aiheeksi.
- Mitä tarkoittaa haureuden karttaminen meidän aikanamme? Miten kristityn pitäisi suhtautua tilaisuuksiin, joissa haureus ja Jumalan tahdon vastainen elämä on silmiinpistävää?
- Voidaanko avoliitto rinnastaa avioliittoon? Perustele vastauksesi.
- Sorrammeko me veljiämme? Jos sorramme, niin miten? Ovatko kristityt, jotka näkevät nälkää, veljiämme? Entä muut?
- Monesti Paavali antamat ohjeet ja käskyt hylätään sanomalla, että ne ovat vain Paavalin käskyjä. Onko tähän lupaa? Jos näinteemme, mitä siitä seuraa?
- Mistä saamme voimaa rakastaa? Löydämmekö rakkautta itsestämme?
- Onko arkinen työ meille kunnia-asia? Miten se, että olemme kristittyjä, näkyy siinä, miten hoidamme työmme? Miten sen pitäisi näkyä?
- Miten meidän pitäisi suhtautua niihin, jotka elävät ilman Kristusta?
Päätöshartaus:
Oppi-isämme Lutherkin osoittaa todeksi sen, ettei lain pakko voi saada aikaan pyhitystä, vaan että sen aikaansaa evankeliumin saarna, jossa on Pyhä Henki. Johdannossaan toisen korinttolaiskirjeen kolmanteen lukuun hän kirjoittaa: “Sanoessaan evankeliumia Hengen viraksi pyhä Paavali tekee näin osoittaakseen sen voimaa, se kun vaikuttaa ihmis¬sydämessä aivan toisin kuin laki, nimittäin siten, että se tuo mukanaan Pyhän Hengen ja toisen sydämen. Lain saarnalla kauhistukseen ja hätään saatettu ihminen saa kuulla saarnan, joka ei hänelle enää puhu sitä, mitä Jumala häneltä vaatii, vaan sitä, mitä Jumala on hänen hyväkseen tehnyt. Se ei ohjaa häntä hänen omiin tekoihin¬sa, vaan Kristukseen ja käskee häntä uskomaan ja olemaan varma siitä, että hän Poikansa tähden tahtoo antaa hänelle synnit anteeksi ja ottaa hänet lapsekseen. Jos ihminen nyt omaksuu ja uskoo tällaisen saarnan, se kohta rohkaisee sydämen ja antaa sille lohdutuksen. Nyt hän ei enää pakene Jumalaa, vaan kääntyy hänen puoleensa, ja koska hän Jumalan luota löytää armon ja laupeuden ja sen tuntee, hän alkaa muuttua Juma¬lalle alttiiksi. Ihminen rupeaa nyt kaikesta sydämestään huutamaan häntä avuksi sekä pitämään ja kunnioittamaan häntä omana Jumalanaan. Kuta enemmän usko ja lohdutus vahvistuvat, sitä enemmän halu ja rakkaus hänen käskyihinsä ja kuuliaisuuteen häntä kohtaan lisääntyvät. Jumala tahtoo evankeliumia harjoitettavan juuri siksi, että ihminen heräisi siitä ymmärtämäänÜf__Ü
ja muistuttelemaan itselleen Jumalan suurta armoa ja hyvää tekoa, ja että Pyhä Henki näin tulisi yhä vaikuttavammaksi. Katsos tästä kaikesta ei mikään ole lain tai ihmisen voimaa tai tekoa, vaan se on Pyhän Hengen uusi, taivaallinen voima, joka painaa sydämeen Kristuksen ja hänen tekonsa tehden siitä oikean kirjasen, joka ei ole kirjaimia tai pelkkää kirjoitusta, vaan tosi elämää ja tekoa.” Tosi pyhitys ei siis ole lain tuomion ja pakon alaista orjuuden työtä, vaan vapaaehtoista, lapsenomaista kuuliaisuutta, joka on Jumalan lahjoittama Hengen hedelmä, uskon kautta Jeesukseen. Siksi Herra sanookin: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. — Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä (Joh 15:4, 5). Ja edelleen: Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä (Matt 11:29, 30).
Fredrik Gabriel Hedberg/Ainoa autuuden tie
