Alkutervehdyksen jälkeen Paavali muistuttaa Tes¬saloni¬kan seurakuntaa siitä ihmeestä, mikä tapahtui apostolin vieraillessa kaupungissa: Pyhä Henki synnytti uskon Jeesukseen ja perusti seurakunnan. Luvun lopussa Paavali palauttaa seurakunnan mieleen, mitä hän on sille julistanut. Jakeista näemme, mitä apostoli saarnasi lähetysmat¬koillaan.
- Etsikää kartalta, missä Tessalonika sijaitsee, ja lukekaa Apostolien tekojen 17. luvusta kuvaus Paavalin toiminnasta Tessalonikan kaupungissa.
- Paavali sanoo rukoilevansa lakkaamatta seurakunnan edestä. Rukoiletko sinä oman seurakuntasi puolesta? Tuntuuko siitä olevan hyötyä?
- Näkyykö meidän elämässämme se, että olemme Jumalan lap¬sia? Miten sen pitäisi näkyä?
- Paavali kertoo Pyhän Hengen toimineen Tessalonikassa. Miten Pyhä Henki toimii? Mitkä ovat hänen toimintansa kanavat? Mihin hän pyrkii? Miksi Raamattu ei käytä Pyhästä Hengestä sanaa “se” vaan “hän”?
- Palvellaanko meidän maassamme epäjumalia? Mitä meidän aikanamme tarkoittaa kääntyminen epäjumalista Jumalan tykö?
- Paavali puhuu Jumalan vihasta. Me kuulemme usein puhetta vain Jumalan rakkaudesta. Mitä Jumalan viha on? Pitäisikö siitä puhua enemmän?
- Odotammeko me Jeesuksen paluuta? Mitä odotus merkitsee käytännön elämässä?
- Miten me pelastumme tulevasta vihasta?
Päätöshartaus:
Evankeliumi on kreikankielinen sana, joka merkitsee hyvää sanomaa, hyvää tietoa, hyvää uutista, hyvää julistusta, josta lauletaan, puhutaan ja iloitaan. Niin kuin silloin kun Daavid voitti suuren Goljatin, Juudan kansan keskuuteen levisi se hyvä sanoma ja ilahduttava uutinen, että heidän hirvittävä vihollisensa oli surmattu ja heidät oli saatettu pelastettuina iloon ja rauhaan; sen tähden he hyppivät, lauloivat ja iloitsivat. Samoin tämä Jumalan evankeliumi ja Uusi testamentti on hyvä sanoma ja viesti, joka on apostolien julistamana kaikunut kaikkeen maailmaan siitä oikeasta Daavidista, joka on taistellut syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan ja voittanut ne. Näin hän on lunastanut, tehnyt vanhurskaiksi ja eläviksi ja autuaikai ilman omaa ansiota kaikki ne, jotka olivat olleet synnin vankeina, kuoleman vaivaamia ja perkeleen vallassa, ja on saattanut heidät siten rauhaan ja jälleen kotiin Jumalan luo. Siksi he laulavat, kiittävät ja ylistävät Jumalaa ja ovat iankaikkisesti iloisia, mikäli he tämän vahvasti uskovat ja pysyvät uskossa. Tätä sanomaa ja ilahuttavaa viestiä, tätä evankelista ja jumalallista ilmoitusta sanotaan myös Uudeksi testamentiksi. Sillä niinkuin kuoleva mies testamentilla määrää, kuinka hänen omaisuutensa kuoleman jälkeen jaetaan nimeltä mainituille perillisille, niin Kristus on myös ennen kuolemaansa käskenyt ja säätänyt, että tätä evankeliumia pitää hänen kuolemansa jälkeen julistaa kaikessa maailmassa. Hän on siinä antanut kaikille uskoville koko omaisuutensa, se on: henkensä, jolla hän on niellyt kuoleman, vanhurskautensa, jolla hän on hävittänyt synnin, sekä autuutensa, jolla hän on voittanut iankaikkisen kadotuksen. Nyt ei ole synteihin, kuolemaan ja kadotukseen kahlehditulla ihmisparalla missään tapauksessa ilahduttavampaa kuultavaa kuin tämä kallis ja suloinen sanoma Kristuksesta. Sydämensä pohjasta hän nauraa ja iloitsee, kun hän uskoo sen todeksi.
F.G.Hedberg/Ainoa autuuden tie
