Johanneksen evankeliumin 4. luku: Jumala kohtaa ihmisen 

Kertomus samarialaisen naisen ja Jeesuksen keskustelusta on valloittava ja kaunis. Jo tuttuun tapaansa Johannes antaa naisen keskustella Jeesuksen kanssa niin, että keskustelusta muodostuu sarja naisen väärinymmärryksiä. Silti Jeesus suostuu keskustelemaan hänen kanssaan ja kertomuksen päättyessä hänen luoksensa tulevat paitsi nainen myös monet kaupungin asukkaat. Evankelista sallii siis tässäkin kertomuksessa hyvin puutteellisten ja ymmärtämättömien ihmisten olla Jeesuksen opetettavina.

Kertomuksen tärkeä sanoma on siinä, että kaikki tapahtuu Samariassa. Jeesus vetäytyy Juudeasta Galileaan. Kuka ei halunnut kulkea hiostavan kuumaa Jordanin laaksoa pitkin, joutui kulkemaan Samarian halki. Epämiellyttäväksi asian teki useimmille juutalaisille se, että samarialaiset ja juutalaiset inhosivat toisiaan.

Samarialaiskansan synty on kiistanalainen. Ehkä se perinteinen käsitys on oikea, että samarialaiset olivat v. 722 tapahtuneen Israelin hävityksen jälkeen paikalla elänyttä sekakansaa. Itse he pitivät itseään oikeina juutalaisina, mutta juutalaiset pitivät heitä pakanoina. Jerusalemin temppelin kanssa oli kilpaillut Garissimin vuorella aikanaan ollut temppeli. Juutalaiset olivat hävittäneet sen v. 128, mutta pyhä vuori oli edelleen tärkeä rukouspaikka. Viha juutalaisten ja samarialaisten välillä purkautui Jeesuksen aikoina usein, ja veri virtasi juutalaisten pyhiinvaeltajien ja samarialaisten selvitellessä välejään. Oikeauskoiset juutalaiset inhosivat syvästi samarialaisia eivätkä keskustelleet heidän kanssaan. Nyt Johannes tekee selväksi, että Jeesus teki aivan toisin ja että hänet myös otettiin vastaan.

On herättänyt useiden selittäjien huomiota, että nainen tulee kaivolle hakemaan vettä keskipäivällä ja kaupungin ulkopuolelta. Ehkä tämä on yhteydessä siihen, minkä Jeesus näkee hänen elämästään: Tämä nainen on syntinen ja omassa joukossaan halveksittu. Miestennielijän on parasta karttaa naisten joukkoa, joka hoiti arkipäivän rutiinit omalla kaivolla totuttuun aikaan. Jeesuksella olisi siis useita syitä karttaa naista, mutta siitä huolimatta hän alkaa keskustelun hänen kanssaan tämän suureksi hämmästykseksi. Lähi-Idän kuivilla seuduille vesi on arvokas luonnonvara. Keskustelu tapahtuu syvällä kaivolla, jonka Jaakob oli suuren työn tehnet aikoja sitten kaivanut.

Jeesuksen puhe elävästä vedestä on hämmästyttävää. Nainen ymmärtää sen heti väärin ja kuvittelee Jeesuksen tarkoittavan piilossa olevaa lähdettä. Jeesuksen tarkoittama vesi on kuitenkin jotain aivan muuta. Jeesus ei mainitse sanaa, mutta Johanneksen evankeliumin lukija tietää kyllä vastauksen: Herra tarkoittaa valoa, totuutta, Jumalalta lahjaksi saatua elämää. Joka kohtaa Jeesuksen, löytää elämän todellisen tarkoituksen eikä enää muuta pyydä.

Kuten Vanhan testamentin profeetat Jeesus näkee suoraan ihmisen sydämeen, läpi naisen hätävalheen. Nainen vaihtaa nopeasti puheen omasta elämästään turvallisemmalle alueelle ja nostaa esiin vanhan kiistakysymyksen: Missä Jumalaa pitää palvella, Garissimilla vai Jerusalemissa? Jeesuksen vastaus on tyypillistä Johanneksen evankeliumia: Ei täällä eikä tuolla, vaan hengessä ja totuudessa. Sanat saavat merkityksensä erityisesti Jerusalemin hävityksen jälkeen. Silloinkin kun ainoa Jumalan temppeli oli hävitetty, Jumalaa saattoi rukoilla missä hyvänsä. ”Hengessä ja totuudessa” on vastakohta sille, että jumalanpalvelus sidotaan tiettyyn paikkaan. Johanneksen evankeliumia lukeneena tiedämme sanonnan merkityksen: Yhteydessä Poikaan Isää palvellaan oikein, huudettiinpa häntä sitten avuksi missä hyvänsä.

Naisen keskustelu Jeesuksen kanssa pääättyy juuri siihen hetkeen, jolloin Jeesus paljastaa itsensä hänelle Messiaaksi, Kristukseksi. Valon viejän tehtävä alkaa hänen kohdallaan välittömästi. Kun nainen on matkalla eikä ole vielä palannut muiden samarialaisten kanssa, on keskustelun aika. Tämän keskustelun kehykset ovat naisen lähtö ja paluu. Niiden keskelle, näennäisesti aivan eri asioihin liittyen, kuuluu puhe lähettämisestä. Jeesus ei tarvitse ruokaa – opetuslapset ymmärtävät taas kerran asian väärin – , sillä hänen ruokansa on tehdä Jumalan tahto. Isä on lähettänyt Pojan maailmaan eikä Poika tee mitään muuta kuin Lähettäjän tahdon. Aivan samoin kuin Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan, Poika lähettää opetuslapsensa. Työstä ei ole puutetta eikä odotella tarvitse. Hyvin paljon kärsivällisyyttä vaativa arkipäiväinen odottaminen oli odotus kylvämisen ja sadonkorjuun välillä. Vastenmieliseksi sen teki köyhän maalaisväestön jokavuotinen vieras, puute ja nälkä. Nyt ei opetuslasten tarvinnut odotella: Jeesus oli kylvänyt ja opetuslasten asia oli korjata sato talteen. Sanat koskettavat paitsi senhetkistä tilannetta myös myöhempää aikaa: Kun Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta saarnataan, tulosta ei tarvitse epäröiden odotella viimeiselle tuomiolle asti. Johon sana sattuu, se oppii tuntemaan Pojan ja siirtyy välittömästi kuolemasta elämään. Juuri näin kävi syntisille ja halveksituille Samarian ihmisille.

Palatessaan Galileaan Jeesus on suuren huomion kohteena. Aika jona hänet torjuttiin (vrt. Mark 6:1-6) on nyt takana. Johanneksen mukaan siis vaatimaton alku Galileassa sai uutta vauhtia Jerusalemin käynnistä. Kertomus Kapernaumissa asuvasta kuninkaan virkamiehestä saa pohtimaan, onko sillä yhteyttä Matt 8:5-13 ja Luuk 7:1-10 kerrottuun tapahtumaan. Siellä on kyseessä pakana, nyt siitä ei puhuta mitään. Kertomuksen ydin on siinä, miten tämä virkamies ”uskoi”. Jeesuksen vastaus miehen hätähuutoon on melkein töykeä. Ihmisen pitäisi uskoa Jeesukseen ilman ihmeitä, merkkejä ja tunnustekoja, pelkän sanan perusteella. Jeesus kuitenkin sanoo sanat, joihin mies takertuu. ”Uskolla” tarkoitetaan tässä siis siihen luottamista, että poika on terve. Paluumatkalla Kaanasta Kapernaumiin häntä vastaan tulivat iloisen viestin tuojat: Poika oli parantunut juuri sillä hetkellä, kun Jeesus sanoi tärkeät sanat. Nyt isä ”uskoi” ja muut hänen kanssaan, ja uskolla on nyt kokonaan toinen sisältö. Vaikka Johannes ei sitä laajemmin selitä, ymmärrämme hänen uskonsa kohdistuvan nyt Jeesuksen persoonaan. Näin saamme kerrata juuri Jeesuksen persoonaan ja hänen tehtäväänsä liittyviä asioita: Jeesus on Isän Poika, joka johdattaa pimeydestä valoon, valheesta totuuteen ja kuolemasta elämään.