Johanneksen evankeliumin 21. luku: Jälkikirjoitus

Johanneksen evankeliumi on alkuaan päättynyt luvun 20 loppuun. Jakeet 20:30-31 ovat olleet alkuperäisen evankeliumin päätössanat. Nyt käsillä oleva 21 luku on selvästikin hieman myöhemmin lisätty jälkikirjoitus. Sen kirjoittaja on tahtonut lisätä evankeliumiin vielä muutaman kertomuksen, jotka ovat peräisin samasta perimätiedosta. Kaikissa nyt eteemme tulevissa kertomuksissa Jeesuksen rakkaimmalla opetuslapsella on keskeinen rooli. Siihen ajatukseen, että kyseessä on jälkeenpäin tehty lisäys, johtaa tällä kertaa vain tekstin sisältö. Luku 21 sisältyy kaikkiin käsikirjoituksiin. Käsikirjoitustraditioiden tuntijalle tämän tiedon merkitys on selvä: Lisäys on ehdottomasti kirjoitettu ennen kuin Johanneksen evankeliumia alettiin kopioida laajempaa julkisuutta varten. Se on siis hyvin vanha ja tässä mielessä osa evankeliumia.

Johtuen siitä, että viimeinen kappale on lisätty evankeliumiin vasta myöhemmin, nyt esillä olevaa kertomusta on vaikea sijoittaa Johanneksen evankeliumin kerrontaan. Parhaiten se näyttäisi soveltuvan aikaan, jolloin kaikki oli vielä epäselvää ja opetuslapsilla ei ollut Jeesuk- sen ylösnousemuksesta täyttä varmuutta. Siinä tapauksessa opetuslasten lähteminen kalaan merkitsee heidän kerran saamansa tehtävän kieltämistä. Jeesus oli haudassa eivätkä he enää voineet kulkea hänen seurassaan. Johdonmukainen seuraus tästä ajatuksesta oli etsiä uusi ammatti apostolin viran tilalle. Ensimmäisenä oli tietenkin tarjolla kalastajan ammatti, jota he olivat aikaisemminkin harjoittaneet. Johanneksen kertomus sisältää monia liittymiä kertomukseen, jonka Luukas sijoittaa aikaan ennen Jeesuksen kärsimystä (Luuk 5:1-11). Koko kertomus, yhtä hyvin satumainen saalis kuin taianomainen hetki rannalla, merkitsevät palaamista opetuslapseuteen. Luku 153 on ilmeisesti jollakin tavoin symbolinen ja viitannee jollakin tavalla siihen, että Kristuksen työ koskettaa kaikkia kansoja. (Kun lasketaan yhteen 1+2+3 …+17, saadaan summaksi 153. Ehkä tämä selitys on oikea, sillä 10 ja 7 olivat juutalaisille täydellisiä lukuja.). Äsken horjuneista opetuslapsista tuli tämän tapahtuman jälkeen taas ihmisten kalastajia.

Aivan valloittava ja psykologisesti hyvin terävä on kertomus Jeesuksen ja Kieltäjä-Pietarin kohtaamisesta. Vaikka paikalla on nyt muitakin, he kaikki ovat sivullisia. Kaksi ystävystä katsoo toisiaan silmänpohjiin saakka. Siinä käsitellään Pietarin kieltäminen, mutta samalla koko hänen loppuelämänsä. Kolme kertaa Pietari kielsi, kolme kertaa Jeesus kysyy häneltä: “Rakastatko minua?” Viimeisen kysymyksen jälkeen Pietari murtuu. Välit Herraan ovat nyt selvät. Kolmeen kysymykseen liittyy kolme kehotusta toimia paimenena. Muistamme 10. luvun puheen hyvästä paimenesta ja sen taustalla olevat VT:n kohdat (erityisesti Hes 34). Kelvotto- mat paimenet pitävät huolen vain itsestään ja jättävät lauman hoitamatta. Kun Herra ryhtyy omiensa paimeneksi, meno muuttuu. Ylösnoussut paimentaa laumaansa käyttäen välikappaleinaan ihmisiä. Erityisen vastuullisen tehtävän saa Pietari, joka on kaikissa neljässä evanke- liumissa opetuslasten johtaja. Paimenen tehtävää, erityisesti vastuullista Pietarin erityistehtä- vää, oli mahdotonta hoitaa ilman rakkautta Herraan. Jeesus siis läheteeää uudelleen liikkeelle hänet kolmesti kieltäneen Pietarin. Lähettämiseen liittyy arvoitus, joka oli mahdollista ymmärtää vasta pitkän ajan kuluttua. Mitä tarkoittaa puhe vyöttämisestä ja kulkemisesta? Normaali vaatekappale oli pitkä päällysvaippa. Kun lähdettiin kävelemään, se sidottiin vyöllä niin, ettei se haitannut kulkemista. Nuori mies sitaisi vyönsä nopeasti itse. Vanha mies levitti kätensä ja antoi tilaa toiselle, joka sitoi hänen vyönsä. Juuri tämä ele, käsien levittäminen, on arvoituksen avain. Tiedämme Pietarin kuolleen marttyyrikuoleman. Hyvin todennäköisesti hänet ristiinnaulittiin Roomassa 60- luvulla. Silloin hän joutui levittämään kätensä, hänet naulittiin ristin poikkipuuhun ja hän kulki pyövelin edellä teloituspaikalle. Mikä oli parempi vaihtoehto, olla ilman Kristusta turvassa vai Kristuksen kanssa tuskan tulihelvetissä? Pietari tiesi vastauksen: “Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo.”

Ystävien takana kulkee “rakkain opetuslapsi”. Pietari erehtyy kysymään hänen kohtaloaan, mutta saa päättäväisen vastauksen: “Seuraa sinä minua.” Tässä asiassa Pietari on yhtä sivullinen kuin muut hetkeä aikaisemmin. Jeesuksen suunnitelmat toisen ihmisen kohdalla eivät kuulu kenellekään muulle. Vihje tulevasta marttyyrikuolemasta oli annettu vain Pietarille eikä julkisesti. “Rakkaimman opetuslapsen” kohtalo jää Pietarille arvoitukseksi. Johanneksen evankeliumi antaa kuvan, että Jeesuksen julkinen toiminta kesti vuosia. Tänä aikana hän opetti jatkuvasti, teki voimakkaan vaikutuksen tuhansiin ihmisiin ja teki paljon suuria ihmeitä. Jo yhden päivän tarkka kuvaaminen olisi vaatinut papyrusta enemmän kuin nykyinen Johanneksen evankeliumi. Kirjan viimeiset sanat osoittavat hyvin Johanneksen tavan suhtautua materiaaliinsa: Kaikki ei mahdu kirjaan eikä kaikkea tarvitse kertoa. Hän on ottanut teokseensa vain vähän; muutamia ihmeitä ja muutamia opetuksia, mutta käsitellyt niitä tarkkaan ja yksityiskohtaisesti. Näin neljäs evankeliumi, jossa kaikuu rakkaimman opetuslap- sen tallettama perimätieto, puhuu erityisen kirkkaasti kaikkein tärkeimmästä: Kristus on Jumalan Poika, sokeiden valo, kuolleiden elämä. “Hänen rikkaudestaan me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.”