Johanneksen evankeliumin 11. luku: Kuka on kuollut ja kuka elää?

Kuudennessa luvussa Jeesus ruokki ensin tuhannet ihmiset ja alkoi sen jälkeen puhua elämän leivästä. Yhdeksännessä luvussa hän paransi sokean ja puhui sitten hengellisestä sokeudesta. Nyt käsiteltävässä jaksossa hän herättää kuolleista Lasaruksen. Kuitenkin kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä kuolleista herättäminen. Nyt joudumme kysymään, mitä on elämä ja mitä kuolema ja kuka on kuollut ja kuka elää.

Jeesus sai Jordanin toiselle puolelle viestin, että Lasarus oli vaikeasti sairaana. Parantaja ei kuitenkaan lähde liikkeelle, vaan viivyttää lähtöään tarkoituksellisesti. Näin käy ilmi koko luvun ydin: Nyt ei puhuta pelkästään kuolleistaherättämisestä. Koko tapahtumasarjan tarkoituksena on tuoda ilmi Jumalan Pojan kirkkaus, eli osoittaa Jeesuksen todellinen olemus. Siksi surevat ihmiset saavat odottaa ja Lasarus tehdä kuolemaa.

Opetuslapset ihmettelevät Jeesuksen lähtöä Jerusalemin seuduille. Olihan hän juuri ollut siellä hengenvaarassa. Jeesus toistaa saman toimintansa perustelun, jonka hän sanoi parantaessaan sokean miehen (9:4-5): On vain rajallinen aika, jona ihminen voi tehdä työtä. Kun kerran tulee ilta, mahdollisuus hyvän tekemiseen päättyy. Erityisesti tämä pätee Jeesukseen: Hänellä oli oma tehtävänsä, joka kesti rajallisen ajan. Sen aikana hänen tuli toimia vaaroja kaihtamatta.

Lasarus kuoli Betaniassa. Se tarkoitti Jeesukselle merkkiä lähteä liikkeelle. Opetuslapset ymmärtävät kahteen otteeseen hänen sanansa väärin, mikä on tyypillistä Johanneksen evankeliumille: Ensin he tahtovat ryhtyä hyviksi sairaanhoitajiksi, toiseksi Tuomas tahtoo osoittaa marttyyrin rohkeutta. Molemmissa asioissa opetuslapset tarkoittavat hyvää. Suuren Jumalan suunnitelmat olivat heille täydellisesti oudot.

Surutalo on täynnä surevia, jotka lohduttavat sisaruksia.

Johannes kertoo ensin Jeesuksen keskustelleen Martan kanssa. Olemme tähän mennessä jo huomanneet, että sana “usko” on neljännessä evankeliumissa hyvin monimerkityksinen sana. Ihmiset saattavat “uskoa” Jeesukseen ja samalla ihmetellä, tekisikö Kristuskaan ilmestyessään enemmän ihmeitä kuin hän. Useimmiten Jeesuksen keskustelukumppanit eivät ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys. Viimeksi tämä tuli esiin opetuslasten ymmärtämättömissä puheissa.

Nyt tilanne on toinen: Martan uskontunnustus on esikuvallinen ja kaunis. Ensin Martta tunnustaa uskonsa siihen, että Jeesus kykenee tekemään ihmeitä. Hän olisi kyennyt parantamaan sairaan Lasaruksen ja hän kykenisi vielä nytkin herättämään kuolleen. Tämän jälkeen hän ilmaisee järkkymättömän uskonsa ylösnousemukseen viimeisenä päivänä. Kaikkein viimeiseksi tulee ratkaiseva kysymys: Onko elämä ja ylösnousemus sillä tavalla sidoksissa Jeesuksen persoonaan, että ratkaisevaa ei ole sydämenlyönti eikä hengitys, vaan yhteys Jeesukseen?

Martta kuuluu siihen joukkoon, jolta Jumala on poistanut hengellisen sokeuden. Hän näkee selvästi Kristuksen kirkkauden: “Uskon, Herra, minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.

” Näin keskustelu Martan ja Jeesuksen välillä panee oikeaan järjestykseen elämän ja kuoleman kysymykset. Ei ole paha asia, että Lasarus makaa kuolleena haudassaan. Ei hänelle ole mitään pahaa tapahtunut. Onnettomuus tapahtuu silloin, kun Kristus torjutaan.

Kertoessaan kuolleista herättämisestä Johannes tekee sen upeasti, omalla tavallaan. Lasaruksen haudan äärellä kohdataan kuoleman valta kaikessa sen kauheudessa. Samalla tulee näkyviin suuri ero ihmisten ja Jumalan välillä. Ihmiset näkevät vain maallisen kuoleman ja sen murheen, jonka suru aiheuttaa. Kun Jeesus purskahtaa itkuun Lasaruksen haudalla, ihmiset kuvittelevat hänen surevan voimattomana Lasaruksen kuolemaa. Todellisuudessa Jeesus itkee kuoleman ja pimeyden valtaa ihmisten sydämissä ja ympärillä tunkeilevan joukon epäuskoa. Itse hän ei tarvitse kuolleista herättämisen ihmettä. Sen tarvitsevat ympärillä olevat ihmiset, jotka eivät vastoin luuloaan tiedä mitään sen enempää elämästä kuin kuolemastaan. Kun kuollut nousee haudastaan, jokaisella on mahdollisuus nähdä syvälle Jumalan totuuksiin: Kuoleman valta murtuu Kristuksen lähellä, sillä hän on Isän lähettämä tuomaan elämän maailmaan.

Kertomuksen tärkeä yksityiskohta on Jeesuksen järkyttyminen ja se, että hän purskahtaa itkuun. Jo Johanneksen evankeliumin aikoihin monille ihmisille oli hyvin loukkaavaa, että Jeesus naulittiin ristille, että hän kärsi ja kuoli niin kuin ihminen kuolee. Loukkaavat asiat pyrittiin selittämään olemattomiksi niin, että Jeesuksesta tehtiin pelkkä henkiolento, joka ei voinut kärsiä tuskaa eikä varsinkaan kuolla.

Johanneksen evankeliumissa kuten synoptikoillakin ei tästä pyrkimyksestä ole jälkeäkään. Kohtaamme näissä teksteissä taistelevan ja ahdistuneen Jeesuksen, kipujen miehen ja sairauden tuttavan. Yksi kaunis juonne tässä kuvassa on Johanneksen kertomus Jeesuksesta, joka itki nähdessään kuoleman vallan ymmärtämättömien ihmisten parissa.

Jeesuksen suurin ihme, kuolleen herättäminen, ei saanut aikaan pelkkää ihmettelyä ja uskoa. Juuri tämä ihme saa liikkeelle joukon päättäväisiä miehiä. Suuri neuvosto, juutalaisten korkein päättävin elin, kutsutaan koolle. Jeesus on pysäytettävä, maksoi mitä maksoi.

Kaiken pimeyden keskellä toimii Jumalan Henki. Kaikkein mustimmassa ja jumalattomimmassa lauseessa on kätkettynä Jumalan suunnitelma eikä Kaifaan jumalattomuus estä Jumala käyttämästä häntä äänitorvenaan: On tarkoitus, että yksi kuolee ettei kenenkään muun tarvitsisi kuolla. Eikä tämä kuolema koske pelkästään Israelia, vaan koko maailmaa. Nyt päätös on tehty ja kaikki alkaa olla valmista suurta loppunäytöstä varten. Suunnitelma on valmis. Seuraavassa luvussa siirrytään jo kärsimyshistoriaan.