Ilmestyskirja (Ilm) on ainutlaatuinen kirjoitus Uuden testamentissa (UT). Tulevia tapahtumia kuvaavia jaksoja on muissakin UT:n kirjoituksissa (esim. Jeesuksen puhe lopunajoista, Mt 24, Mk 13 ja Lk 21), mutta niihin keskittyviä kirjoja on vain tämä yksi.
Mikään Raamatun kirjoista ei ole niin kiistelty kuin Ilm. Toiset pitävät sitä käsittämättömänä näkyjen sarjana ja tahtoisivat unohtaa koko kirjan. Toisille Ilm on rakkain Raamatun kirjoista. Sitä luetaan enemmän kuin muita ja sen avulla selvitellään maailman tapahtumia ja niiden merkitystä. Se, että mielipiteet Ilm:sta jakaantuvat, ei ole uusi ilmiö. Läpi kirkon historian Ilm:aan on vihastuttu ja ihastuttu. Jo varhaisessa kirkossa oli niitä, jotka eivät olisi kelpuuttaneet Ilm:aa edes Raamatuun. Samoin oli niitä, jotka arvostivat Ilm:aa enemmän kuin mitään muuta Raamatussa.
Martti Lutherin suhtautuminen Ilm:aan kannattaa tulla huomioiduksi. Vuonna 1522 uskonpuhdistaja kirjoitti esipuheet kaikkiin UT:n kirjoihin. Ilm:aan hän suhtautui hyvin kielteisesti. Hän kirjoitti: ”En pidä sitä apostolisena enkä profeetallisena… Minun henkeni ei mukaudu tähän kirjaan.” Usein ne, jotka inhoavat tai vähättelevät Ilm:aa, vetoavat Lutherin esipuheeseen ja sanovat: ”Uskonpuhdistajakaan ei välittänyt Ilm:sta – miksi meidänkään pitäisi ottaa se todesta.” Samalla he unohtavat – ehkä tarkoituksella – mitä Luther kirjoitti myöhemmin. Vuonna 1530 Luther laati uuden esipuheen Ilm:aan ja siinä hän suhtautuu Ilm:aan aivan toisin. Hän myöntää, että Ilm on vaikea kirjoitus. Silti hänelle on selvää, että se on osa Jumalan ilmoitusta ja yhtä arvokas kuin Raamattu muiltakin osin. Se, mitä uskonpuhdistaja kirjoitti myöhemmin, on asetettava etusijalle. Vuonna 1530 kirjoitettu esipuhe löytyy useimmista suomalaisista Raamatuista, joiden käännös on vuodelta 1776. Siinä Luther paitsi esittelee Ilm:aa myös selittää sitä. Siksikin Lutherin esipuhe kannattaa lukea.
Milloin ja missä?
Ilm lienee kirjoitettu 90-luvulla jKr. Tuolloin Rooman imperiumia hallitsi keisari Domitianus. Yhtenäistääkseen hajanaista valtakuntaa Domitianus määräsi, että jokaisen Rooman valtakunnan asukkaan – juutalaisia lukuunottamatta – on kumarrettava keisaria Jumalana. Tähän kristityt eivät tietenkään voineet suostua – he tiesivät, mitä ensimmäinen käsky sanoo. Seurauksena oli ankara kristittyjen vaino: kuolemalla uhaten heitä pakotettiin keisarin patsaan eteen kumartamaan sitä. Ilmeisesti näissä vainoissa Johannes karkoitettiin saarelle nimeltä Patmos. Siellä Jeesus ilmestyi hänelle ja näytti sen, mitä Ilm:aan on kirjoitettu.
Kuka Johannes?
Ilm:n kirjoittaja on siis Johannes (Ilm 1,1). Mutta kuka hän on? Monet raamatuntutkijat ovat vertailleet Johanneksen evankeliumia ja Ilm:a toisiinsa ja tulleet siihen tulokseen, ettei niillä voi olla sama kirjoittaja – niin erilaista niiden kieli on. Monet ovatkin päätyneet siihen käsitykseen, ettei Ilm:n Johannes ole apostoli Johannes. Kokonaan poissuljettu tämä mahdollisuus ei sittenkään ole. Johanneksen evankeliumin ja Ilm:n erilaisuus voi selittyä siten, että Ilm:n Johannes laati yksin, huonolla kreikan kielen taidollaan. Johanneksen evankeliumia kirjoittaessaan hänellä saattoi olla apuna joukko oppilaita ja he auttoivat apostolia laatimaan teoksen, jonka kieli on sujuvaa ja virheetöntä. Johanneksen evankeliumin ja Ilm:n kirjoittaja voi siis sama eikä ole mahdotonta ajatella, että kirjoittaja on apostoli Johannes.
Ilm:n arvoa ei ratkaise, kuka on sen kirjoittaja. Olipa hän apostoli Johannes tai joku muu, Ilm on kuitenkin Raamatussa. Jumala on antanut sen tulla Raamatun kirjojen joukkoon ja näin hyväksynyt sen omaksi sanakseen. Kuulemme Ilm:ssa Jumalan äänen. Jumalalla on meille sanottavaa ja osan siitä hän puhuu tässä kirjassa. Siksi Ilm:lla on – kirjoittajasta riippumatta – se arvo, joka Jumalan sanalla on.
Ei aikajärjestystä
Ilm:ssa alussa Jeesus lupaa näyttää Johannekselle ”sen, mikä on nyt, ja sen, mikä on myöhemmin tapahtuva” (Ilm 1,19). Ilm:ssa on siis oikeastaan kaksi jaksoa: Kolme ensimmäistä lukua kertoo tilanteesta, jota elettiin silloin, kun Johannes kohtasi Jeesuksen. Luvut 4-22 kuvaavat aikaa siitä eteenpäin. Aivan näin yksikertainen Ilm:n rakenne ei kuitenkaan ole. Jo ensimmäisissä luvuissa on viittauksia myös tuleviin tapahtumiin, ja luvut 4-22 puhuvat myös siitä ajasta, jota elettiin Johanneksen ollessa Patmoksella.
Ilm siis alkaa kuvauksella tilanteesta, jossa Johannes aikoinaan eli: hän kohtaa sunnuntaina, Herran päivänä (Ilm 1,10), ylösnousseen Jeesuksen ja kuulee häneltä, mitä pitää kirjoittaa seitsemään ensimmäisen vuosisadan lopulla eläneeseen seurakuntaan (Ilm 2-3). Ilm päättyy kuvaukseen tämän maailman lopusta: nykyinen maailma hävitetään, Jumala luo uuden taivaan ja maan ja Johannes saa ihmetellä uuden luomakunnan ihmeellisyyttä (Ilm 21-22). Ilm:n lukija saattaa ajatella, että Ilm etenee aikajärjestyksessä ensimmäiseltä vuosisadalta tämän maailman viimeiseen päivään. Se, joka lukee Ilm:aa näin, ymmärtää sitä varmasti väärin. Johannes näki joukon näkyjä, jotka liittyvät kyllä toisiinsa, mutta ne eivät etene aikajärjestyksessä. Ilm:n sivuilla Johannesta viedään kuin näyttämöltä toiselle. Yhdellä näyttämöllä hän näkee tapahtumia maan päällä. Nopeasti hän siirtyy ajassa pitkän matkan eteenpäin ja näkee näyn taivaasta. Kunnes taas palataan ajassa taaksepäin ja Johannes viedään uudelle näyttämölle, jossa kuvataan tämän maailman tapahtumia. Ilm:n näyt hyppivät ajasta ja paikasta toiseen, ja aika kulkee toisinaan eteenpäin, toisinaan ajassa kuljetaan taaksepäin. Näkyjen järjestys Ilm:ssa ei siis ole tapahtumien etenemisjärjestys. Tästä seuraa, että Ilm:n näkyjä lienee jälkikäteenkin mahdoton asettaa aikajärjestykseen ja kertoa yksityiskohtaisesti, missä järjestyksessä Ilm:ssa kuvatut tapahtumat tapahtuvat.
Sama asia eri näkökulmista
Ymmärtääkseen Ilm:aa oikein lukijan on välttämätöntä huomata, että monet kirjan näyt kuvaavat samaa asiaa. Kamerallakin voi ottaa samasta kohteesta erilaisia kuvia: voi ottaa kattavan yleiskuvan ja sitten tarkemman kuvan kohteen tietystä yksityiskohdasta. Näin Ilm tekee. Yksi näky kuvaa tapahtumaa tietystä näkökulmasta tai antaa tapahtumasta yleiskuvan. Myöhemmin on toinen näky, joka ei puhu kokonaan uudesta asiasta, vaan kuvaa jo aikaisemmassa näyssä kerrottua mutta tarkastelee sitä toisesta näkökulmasta tai kuvaa nähtyä yksityiskohtaisemmin. Hyvä esimerkki tästä on kuvaus Babylonin hävittämisestä. Siitä kerrotaan jo Ilm:n 14. luvussa (jae 8). Yksityiskohtaisempi kuvaus samasta asiasta on luvussa 18. Toisena esimerkkinä voi mainita Ilm:n monet kuvaukset ikuisesta elämästä Jumalan luona (esim. Ilm 7,9-17, 19,6-10, 21 ja 22). Ne puhuvat samasta asiasta – ikuisesta elämästä Jumalan luona – mutta tekevät sen hieman eri asioita painottaen.
Lue Vanhaa testamenttia
Ilm:lla on paljon yhteyksiä Vanhaan testamenttiin (VT). Suoria VT:n lainauksia ei juuri ole, mutta kirjassa on paljon sanontoja, kuvia ja lauseita, jotka ovat peräisin VT:sta. Jos ei tunne VT:a, Ilm:aa ja sen kieltä on vaikea ymmärtää. Siksi VT:n kirjoja – erityisesti Jesajan, Hesekielin, Danielin ja Sakarjan kirjaa – kannattaa lukea Ilm:aa tutkittaessa. Raamattupiirissä kannattaa katsoa, mitä sanotaan niissä VT:n jakeissa, joita raamatunkääntäjät ovat sijoittaneet Ilm:n jakeiden alaviitteisiin. Näistä VT:n kohdista kannattaa lukea pitempikin jakso kuin vain yksi jae. Se auttaa ymmärtämään Ilm:aa.
Ilm on muutenkin samankaltainen kuin VT. VT:n profetiat Messiaasta eivät kerro kaikkea, mitä Jeesus maan päällä teki ja mitä hänelle tapahtui. Ilm:kaan ei kerro kaikkea tämän maailman tulevaisuudesta. Tietyt asiat on kerrottu ja paljon on jätetty kertomatta. Tähän Ilm:n lukijan on tyydyttävä. Läheskään kaikki Ilm:n selittäjät eivät niin tee. He lukevat Ilm:sta paljon sellaistakin, mistä se ei puhu mitään.
Kuvaus taistelusta
Tässä maailmassa käydään taistelua Jumalan ja Perkeleen välillä. Tätä taistelua Ilm:n näyissä kuvataan. Sota käy sitä kiivaammaksi, mitä pitemmälle maailman historia etenee. Siksi maailma järkkyy entistä pahemmin, luomakuntaa tuhoutuu yhä suuremmassa mitassa ja ahdistus maan päällä kasvaa. Sodassa Jumalaa vastaan Paholaisella on palvelijansa. Ilm puhuu pedoista ja portosta ja tarkoittaa niillä juuri Paholaisen palvelijoita, joita apuna käyttäen Jumalan vihollinen hyökkää Jumalaa ja hänen omiaan vastaan.
Ilm:ssa on paljon sellaista, mikä pelottaa ja ahdistaa kirjan lukijaa. Monet näyt ovat järkyttäviä: ihmisiä kuolee, luonto tuhoutuu ja veri roiskuu. On Ilm:n selittäjiä, jotka Ilm:n avulla saavat ihmisiä pelon valtaan. Ilm:n tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda pelkoa ja ahdistusta. Kirja vain kuvaa, millaista elämä pahassa maailmassa on ja tulee olemaan. Vastaavia kuvauksia löydämme sanomalehdistä tai historian kirjoista. Toisin kuin sanomalehden tai historian oppikirjan Ilm:n tarkoitus on rohkaista lukijoitaan: vaikka maailma on paha ja tapahtuu järkyttäviä asioita, Jumalan omilla ei sittenkään ole hätää – tämä maailman on Jumalan käsissä ja hän pitää omistaan huolta. Ilm on annettu meille juuri sitä varten, että tietäisimme tämän ja luottaisimme siihen.
Näyt toteutuvat monta kertaa
Usein Ilm:n kuvauksissa nähdään oman ajan tapahtumia. Ajatellaan, että juuri meidän silmiemme edessä toteutuu se, mitä Johannekselle näytettiin. Tietysti Ilm voi puhua juuri siitä, mitä nyt tapahtuu. Kannattaa kuitenkin muistaa: kun Ilm:n kuvauksia sovitetaan omaan aikaan, erehtymisen vaara on suuri. Siitä, että on erehdytty, on valtavasti esimerkkejä. Siksi Ilm:aa luettaessa tarvitaan malttia. Ehdottoman varmat näkemykset on monesti parempi jättää sanomatta.
Näyttää siltä, että Ilm:n näyt toteutuvat historian aikana moneen kertaan. Rooman valtakunta aikoinaan oli sitä, mitä Ilm puhuu pedosta – samoin Hitlerin Saksa tai Neuvostoliitto vielä muutama vuosi sitten. Emme voi tietää, täyttyykö Ilm:n näky lopullisesti siinä, mitä omana aikanamme näemme, vai jatkuuko aika ja vasta tulevaisuudessa näky saa lopullisen täyttymyksen. Siksikin Ilm:aa selitettäessä tarvitaan varovaisuutta.
Jeesus vertasi lopunajan tapahtumia lapsen synnyttämiseen (Mt 24,8). Äidit ymmärtävät tämän hyvin. Ennen kuin lapsi syntyy, sama toistuu uudestaan ja uudestaan. Uudet supistukset seuraavat edellisiä. Ne tihentyvät ja voimistuvat, ja sitten kun tuska on kovin, lapsi syntyy. Tämä auttaa meitä ymmärtämään Ilm:aa. Monet siinä kerrotut tapahtumat toistuvat monta kertaa. Ne toteutuvat historian edetessä entistä suuremmassa mitassa ja juuri ennen viimeistä päivää pahemmin kuin koskaan ennen. Sitten Jeesus tulee ja tekee lopun kaikesta pahasta.
Luvut
Ilm:n äärellä on tehty yksityiskohtaisia laskelmia, millaisessa aikataulussa maailman historia etenee, mitä tapahtuu lähiaikoina ja milloin Jeesus tulee takaisin. Ilm:ssa on kyllä lukuja, joiden avulla laskelmia on laadittu. Useimmat Ilm:n luvuista ovat kuitenkin vertauskuvallisia, eikä niiden tehtävä ole kertoa niinkään lukumäärää – useimmiten ne kertovat jotakin muuta. Esimerkiksi ajanmitta kolme ja puoli (esim. Ilm 11,9) tuskin kertoo ajan pituutta. Ennemminkin se ilmoittaa ajanjakson laadun – että sinä ajanjaksona Paholainen saa tehdä paljon pahaa. Sitten on toinenkin syy, miksi laskelmien tekeminen on vaikeaa: Ilm hyppii ajasta ja paikasta toiseen, ja siksi on usein vaikea sanoa, mitä tapahtuu ensin ja mitä sen jälkeen. Muistamme myös, mitä Jeesus sanoi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” (Apt 1,7) ”Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä” (Mk 13,32). Jeesuksen sanat ovat Ilm:n kirjoittamisen jälkeenkin voimassa.
Kuin abstrakti maalaus
Moni yrittää selittää kaikki Ilm:n yksityiskohdat. Ajatellaan, että jokaista Ilm:n käsitettä vastaa jokin merkitykseltään selvä sana, joka Ilm:n kirjan lukijan täytyy vain löytää. Esimerkiksi: Peto on vain yksi tietty historian henkilö, Babylon on kartalla sijaitseva kaupunki ja Harmagedonin taistelu lopunaikoina käytävä tuhoisa taistelu. Voi olla, ettei Ilm tarkoitakaan tietyllä käsitteellä vain tiettyä paikkaa, henkilöä tai tapahtumaa. Ehkä peto Ilm:ssa kuvaakin kaikkea sitä todellisuutta, joka täyttää pedon tuntomerkit: niitä aatteita, valtakuntia ja hallitsijoita, jotka palvelevat tietäen tai tiemättään Paholaista, pilkkaavat Jumalaa, taistelevat hänen omiaan vastaan ja yrittävät hävittää Jumalan seurakunnan. Todennäköisesti Babylon onkin kuva Perkeleen valtakunnasta, joka lopulta hävitetään. Eikä Harmagedonin taistelu välttämättä olekaan ydinsota, vaan kuvaus siitä taistelusta, jota Paholainen kaikilla voimillaan käy Jumalaa vastaan.
Ehkä Ilm on paikoin kuin abstrakti maalaus. Abstraktin taideteoksen kaikki yksityiskohdat eivät avaudu eikä niitä pidäkään yrittää avata. Maalaus sellaisenaan – osittain käsittämättömänä – välittää sanoman taiteilijalta maalauksen katselijoille. Ilm:ssakin lienee kohtia, joita ei ole tarkoitettu avattavaksi. Sellaisinaan – osittain käsittämättöminä näkyinä – ne puhuvat meille. Ne kuvaavat sitä sotaa, jota Jumala ja Paholainen tässä maailmassa käyvät.
Ilm:ssa on kohtia, joita emme ehkä ymmärrä nyt. Voi olla, että ymmärrämme ne tulevaisuudessa, kun maailma muuttuu tai näemme tapahtumia, joita nyt emme osaa edes aavistaa. Muutama sata vuotta sitten Ilm:n lukijasta tuntuivat käsittämättömiltä näyt, joissa kuvataan merten kuolemista. Tänä päivänä ymmärrämme, että kokonainen meri voi todella kuolla. Jos aika jatkuu, näemme, mitä tapahtuu, ja ehkä sitten ymmärrämme Ilm:aa paremmin kuin nyt ja osaamme sanoa, mikä Ilm:ssa on vertauskuvallista ja mitkä näyt toteutuvat aivan konkreettisesti. Tästäkin syystä lopullisen selityksen ilmoittaminen Ilm:n vaikeisiin kohtiin on viisasta jättää tekemättä.
Ilm:aa luettaessa tarvitaan Pyhän Hengen apua. Hän on paras Raamatun selittäjä – onhan Raamattu Jumalan puhetta, jota Jumala itse osaa parhaiten avata. Siksi rukoilemme Pyhää Henkeä opettajaksemme, kun alamme lukea monin paikoin vaikeaa Ilm:aa.