Ilm:n 3. luvussa ovat kirjeet Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Jeesus moittii Sardeksen ja Laodikean seurakuntaa ankarasti. Moitteilla on hyvä tarkoitus: Jeesus kehottaa eksyneitä seurakuntia parannukseen, ettei niitä tuomittaisi. Tie takaisin Jeesuksen luo on niille vielä auki. Filadelfian seurakunta saa Jeesukselta kiitosta. Jeesus lupaa käyttää sitä edelleen työssään ja muistuttaa sitä taivaasta, jonne se on matkalla.
Kysymyksiä:
- Sardeksen seurakunnan oli vallannut ilmeisesti unelias välinpitämättömyys (ks. jakeiden 1-6 selitystä). Onko sitä meidän seurakunnissamme? Miten se näkyy? Mitä voisimme tehdä asian korjaamiseksi? Mitä neuvoja Jeesus antoi Sardeksen seurakunnalle?
- Jeesus nuhteli Sardeksen ja Laodikean seurakuntaa. Nuhteleeko hän meitä? Miten? Nuhtelu ei ole mukavaa kuultavaa – miksi se on kuitenkin tarpeellista?
- Filadelfian seurakunnalla oli vihollisia. Onko meillä vihollisia? Miten vihollisiin pitäisi suhtautua? Miten heille voi kertoa Jeesuksesta? Ankara kristittyjen pilkkaaja voi kääntyä kristityksi. Jeesus lupasi, että Filadelfiassa tulee näin käymään. Tunnetko kristittyjä, jotka ovat aikaisemmin olleet kovia kristinuskon vastustajia?
- Saako taivaan muistamisesta voimaa elää Jumalan omana? Mitä voimme tehdä, ettei taivas pääse meiltä unohtumaan? Voiko taivasta ajatella liikaa? Mitä siitä seuraa?
- Jeesus ei saanut olla Laodikean seurakunnassa sillä paikalla, joka seurakunnan Herralle kuuluu. Hän oli oven ulkopuolella! Miten näin voi tapahtua? Tiedätkö esimerkkejä siitä, että Jeesus on seurakunnassa sysätty sivuun? Mitä siitä seuraa?
- Miten arvelet Laodikean seurakunnan suhtautuneen saamaansa kirjeeseen? Miten itse suhtautuisit, jos saisit sellaisen kirjeen Jeesukselta?
- Millaisen kirjeen Jeesus lähettäisi sinun seurakuntaasi?
Päätöshartaus
Uskosta luopuminen
Uskosta luopumisen syy ei suinkaan ole heikko usko. Heikko pitää kiinni siitä mitä ilman ei ole varaa olla. Uudelleen herännyt ja vallan anastanut omavaraisuus hävittää uskon. Meidän aikanamme tällainen itsellisyys näyttää valloittavan kristittyjä kahdella tavalla.
Monet vieraantuvat ajan henkeen sulautumalla. Ajallinen menestyminen ja varallisuuden kartuttaminen on elämän koko sisältönä. Kaikkihan niin elävät. Kuin huomaamatta kerätään kaikki omiin käsiin. Elämästä karsitaan pois Jumalan sana, kristittyjen yhteys, jumalanpalvelus, Herran ehtoollinen. Karisevat kuin syksyn lehdet. Uskon juuret kuivuvat. Kuitenkin olemme kaiken aikaa hyvin säilyttäneet kasvomme. Uskonnollista perinnettä kunnioitetaan, osallistutaankin. Elämä kuitenkin tekee lähtöään.
Toiset valloittaa uusi häikäisevä katsomus. Se viehättää eettisellä voimallaan ja yhteiskunnallisella oikeudenmukaisuudellaan. Siitä moni on saanut purevan yhteiskuntakritiikin aseet käyttöönsä. Ja arvosteltavaa toki onkin. Liikkeelle lähdetään kristillisen uskon pohjalta. Kummasti kuitenkin henkilökohtainen yhteys Vapahtajaan väistyy. Sijaan tulee loppumaton ongelmien pohtiminen. Ei haluttu tätä vaihtoehtoa: Vapahtaja tai omavarainen ongelmien pohdinta. Se siitä kuitenkin tuli. Ja lopulta aivan sama omavaraisuus kuin noilla mammonismin orjilla. Ja tässä se näkyi: ei ollut asiaa Herran pöytään, kristittyjen yhteyden sijaan tulivat ihmissuhteet, sana jäi sivuun. Tässäkin juuret katkesivat. Yhteys elämään katkesi.
Lauri Koskenniemi, Ole kanssani tänään