Nyt käsiteltävä jakso sisältää kirjeet Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin ja Tyatiraan. Kirjeissä Jeesus varoittaa seurakuntia vääristä opeista ja niiden opettajista ja rohkaisee pysymään uskossa vainojenkin keskellä. Taivaaseen on vain yksi tie, ja sitä tietä Jeesus neuvoo kulkemaan vaikeuksista huolimatta.
Kysymyksiä:
- Usein oikean opin merkitystä väheksytään. Mitä kirje Efesokseen tästä opettaa? Miksi oikea oppi ja siinä pysyminen on tärkeää?
- Jeesus kehottaa Efesoksen seurakuntaa tekemään ensi ajan tekoja. Se tarkoittanee sitä intoa, jota seurakunta oli osoittanut pian syntymisensä jälkeen. Miten voi säilyttää palavuuden uskonelämässä? Mikä on oikeaa, mikä väärää intoa? Mitä johtopäätöksiä uskosta pitäisi tehdä (ks. selityksestä, mitä usko sai Efesoksessa aikaan)?
- Smyrnan seurakunta oli köyhä ja kuitenkin rikas (jae 9). Mitä se tarkoittaa? Voiko meistä ja meidän seurakunnistamme sanoa samaa? Mikä on seurakunnan todellista rikkautta?
- Oletko valmis kestämään vainoa Jeesuksen tähden? Minkä arvelet antaneen ensimmäisille kristityille siihen voimaa? Vainotaanko meitä? Mikä auttaa kestämään vainoja?
- Pergamonin seurakuntaa varoitetaan palvelemasta epäjumalia. Onko tänä päivänä epäjumalien palvelemista? Missä ja miten se tapahtuu? Houkutteleeko se? Mitä käytännössä tarkoittaa, että kristityn on pysyttävä siitä erillään?
- Kirjeessä Pergamonin seurakunnalle Jeesus rinnastaa epäjumalien palvelemisen Saatanan palvelemiseen (”Saatanan valtaistuin”, jae 13). Ovatko vieraat uskonnot (esim. islam, buddhalaisuus, mormonismi tai kansojen alkuperäiset uskonnot) Saatanan palvelemista? Perustele näkemyksesi. Lukekaa 1 Kor 10,19-21.
- Väärä opettaja voi olla Isebelin tavoin hyvin hengellisen tuntuinen. Hänen kauttaan saattaa tapahtua ihmeellisiäkin asioita. Mistä tietää, mikä on oikeaa ja mikä väärää opetusta? Onko seurakunnissa nykyään vääriä opettajia? Keitä? Toimimmeko niiden ohjeiden mukaan, joita Jeesus antaa Tyatiran kristityille? Mitä ohjeiden noudattaminen käytännössä tarkoittaa?
Päätöshartaus
Sääli
Vapahtajastamme kerrotaan usein, että hänen tuli ihmisiä sääli. Hänen kävi sääliksi kansanjoukot (Matt. 9:36), hän sääli sokeita (Matt. 20:34) ja pitalisia (Mark. 1:41). Vertauksen kuninkaan kävi sääliksi velallista palvelijaa (Matt. 18:27). Jeesus ylimmäisenä pappina säälii meidän heikkouksiamme (Hebr. 4:15).
Käsityksemme mukaan säälimiseen sisältyy surkuttelua, kaukaa ja viileästi osoitettua pahoittelua. Emme haluaisi olla säälin kohteena. Uudessa testamentissa tällä sanalla on kuitenkin läpeensä myönteinen merkitys. Sitä tarkoittava sana puhuu sydämen sisimmästä tunteesta ja armahtavasta rakkaudesta. Sillä on helläsydämisyyden ja yhdessä kärsimisen merkitys.
Kun puhutaan Jeesuksen säälistä, se tarkoittaa nimenomaan hänen lähelle tulevaa armahtavaa rakkauttaan. Vertauksen kuningas antoi velalliselle suunnattoman velan anteeksi. Siksi rohkaistaankin jokaista heikkoa, epäuskon vaivaamaa ja kiusattua käymään ”uskalluksella” (Hebr. 4:16) armon istuimen eteen saamaan laupeutta ja armoa avuksemme.
Tämä tie on avoin sille, jolle tie on tukossa, tämä armo vapaa sille, jolla ei ole millä maksaa, tämä apu sille, joka avuttomuudessaan on kuin rampa tai kuollut.
Jeesus sääli. Hän armahti. Hän rakasti.
Niin tänäänkin ja juuri sinua.
Lauri Koskenniemi, Armo on lähellä