Ilm päättyy kuvaukseen uudesta luomakunnasta. Johannes saa nähdä sen, mikä Jumalan omia odottaa, ja ihailla sen ihmeellisyyttä. Näky rohkaisee Jumalan omia jatkamaan matkaa taivaan tiellä. Meille on luvassa niin hienoa, ettei taivaan tien kulkemista voi jättää kesken.
Kysymyksiä:
- Millainen on uusi luomakunta? Mitä samanlaista siinä on nykyiseen verrattuna, mitä erilaista? Miksi uusi maailma on niin hyvä paikka?
- Johannes mittaa Uuden Jerusalemin. Mitä mittauksen luvut kertovat kaupungista (ks. jakeiden 21,15-17 selitystä)?
- Uudessa Jerusalemissa ei ole temppeliä. Mitä se kertoo ihmisen ja Jumalan suhteesta uudessa luomakunnassa?
- Kuka pääsee pyhään kaupunkiin?
- Ilm kertoo uudesta paratiisista (jakeet 22,1-5)? Mitä yhtäläisyyksiä ja mitä eroavaisuuksia sillä on Edenin paratiisiin (1 Moos 2,4-3,6) verrattuna?
- Mitä tarkoittaa elämä ilman kirouksen kahleita (jae 22,3)? Millaista elämä silloin on?
- Mitä jae 22,11 tarkoittaa (ks. jakeen selitystä)?
- Jeesus sanoo olevansa Daavidin juuriverso ja aamutähti (jae 22,16). Mitä hän sillä tarkoittaa (ks. jakeen selitystä)?
- Rukoiletko sinä, että Jeesus tulisi pian? Pitäisikö niin rukoilla? Pelottaako sinua rukoilla sitä? Miksi?
- Keskustelkaa raamattupiirissä, mitä Ilm on itse kullekin opettanut. Onko jäänyt mieleen asioita, jotka ovat puhutelleet erityisesti?
Päätöshartaus
Riisutaan ja puetaan
Seison syysaamuna kesäjärveni, Tammelan Ruostejärven rannalla. Verkot on nostettu, muikut perattu, vene nostettu talviteloille, laituri vedetty maalle. Teemme lähtöä. Katselen kahden vuosikymmenen aikana tutuksi tullutta maisemaa. Olen siihen kiintynyt. Pian järvi vetäytyy jäähän, tulee talvi. Varmaan järvi kokee vielä uuden kevään. Se saa jälleen veden liikkeiden, taivaan sinen, auringon ja pilvisään mukana, tyvenässä ja myrskyssä alati uuden ilmeen. Se on osa elävää luontoa.
Seisonenko minä vielä ensi kesänä järveni rannalla? Onko aikani loppunut, vai saanko hyvän Isän armosta vielä tulla näille rannoille? Sitä en tiedä. Tuona hetkenä koen katoavaisuuden läheisyyden. Ja kuitenkin on hyvä näin. Jokainen vuosi riisuu jotakin. Kerran on kaikki riisuttu. Jumalan lapsena kuitenkin uskon, että sulasta armosta Vapahtajani tähden kaikki luodaan uudeksi. Sitä uutta en täältä voi nähdä, mutta tiedän, että siinä on kaikki kerran hyvää ja kaunista.
Ainoa suuri asia on kuitenkin, että tällainen vajaa ja turmeltu puetaan täysin uuteen.
Puetaan riisumisen jälkeen.
Lauri Koskenniemi, Armo on lähellä