Johannes tervehtii seitsemää Vähän Aasian seurakuntaa ja kertoo, mitä hänelle tapahtui Patmos-saarella. Hän näki ylösnousseen Herran ja sai häneltä viestin Jumalan omille. Ennen kuin hän ryhtyy välittämään viestiä, hän kertoo, miltä Jeesus näytti. Kuvaus kertoo Jeesuksen suuruudesta ja rohkaisee Jumalan omia.
Kysymyksiä:
- Keskustelkaa Ilmestyskirjasta yleisesti. Millaisia ajatuksia teillä siitä on? Millaista opetusta olette siitä kuulleet? Luetaanko ja opetetaanko Ilm:aa liikaa tai liian vähän?
- Etsikää kartalta Patmos-saari. Miksi Johannes joutui sinne?
- Johannes onnittelee niitä, jotka ottavat Ilm:n varteen (jae 3). Mitä se käytännössä tarkoittaa? Miten Ilm:aan tulee suhtautua, jos sen ottaa varteen?
- Mitä tarkoittaa, että Jumala on kaikkivaltias (jae 8)? Onko Jumalan kaikkivaltiuteen helppo uskoa?
- Jeesus kulkee omiensa keskellä (ks. jakeiden 12 ja 13 selitystä). Mitä se tarkoittaa? Voiko sen tuntea? Lohduttaako se meitä? Miksi Jeesus niin tekee?
- Miltä Jeesus näytti, kun Johannes näki hänet? Mitä se kertoo Jeesuksesta? Lukekaa Jesajan kirjan 6. luku. Mitä yhtäläisyyksiä sillä ja Ilm:n 1. luvulla on?
- Jeesus kantaa seurakunnan paimenia kädessään (ks. jakeen 20 selitystä). Miksi hän niin tekee? Keitä paimenet ovat? Mitä sinä voit tehdä, että seurakunnan paimenet johtaisivat laumaa oikein?
Päätöshartaus
Määrätty valohoitoon
Eräässä 300-luvulla kirjoitetussa kirjassa puhutaan siitä, että kristityt ovat Kristuksen valaisemia. Tuo ilmaisu fosforatus askarruttaa mieltä. Se virittää minut panemaan vastaan, mutta toisaalta innostaa suuresti. Mekö fosforoituja?
Puhe valaistuista kristityistä on uskomme mukainen. Maailma on pimeä, Kristus on sen valo. Eikä ainoastaan Kristus vaan myös hänen omansa. ”Te olette maailman valkeus.” Ja näin sanoo Herra: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” Vaikuttaa siltä kuin elämä selviytyisi eteenpäin sen varassa, että siinä on mukana fosforoituja ihmisiä. Siis ihmisiä joiden olemus on Kristuksen läsnäolon läpäisemä. Heillä ei ole heijastimia; he ovat Herransa heijastin. Heissä on sitä ”autuusvalaistusta”, josta lauletaan tutussa joululaulussa.
Nämä ihmiset ovat niin avuttomia, että heidän on täytynyt hakeutua Kristuksen valohoitoon. Eikä heitä voi enää sen koommin piilottaa tähän maailmaan, ei voi.
Ja heitä on, ylistetty olkoon Jumala! Heitä on tässä lähettyvillä, näin fosforoituja ihmisiä, on kauempanakin. On takana menneisyydessä ja on edessä tulevaisuudessa.
Siis valon lapset, jatkukoon matkamme niin kuin päivällä. Huomisesta loistaa luomisen kirkkaus. Uuden luomiseen osallistuva Herra tekee meistä epäröivistä rohkeita ja sitkeitä.
Leino Hassinen, Huomisesta loistaa kirkkaus